Lämpö saa kukat loistamaan

Kukat kukkii, ruoho kasvaa ja rikkaruohot rehoittavat, niin ettei laiskan sorttinen puutarhuri tahdo perässä pysyä. Mutta enpä siitä paineita ota, teen sen mitä teen. Taitaa olla ehkä ensimmäinen kesä, etten ole tehnyt itselleni ns. työlistaa. Enhän sitä koskaan mihinkään ylös ole kirjoittanut, mutta se on pyörinyt tuolla mielessä kaikkien muiden " pitää tehdä " juttujen kera.
Onhan tuo leikkimökki kyllä sellainen projekti, mutta sitä on ihan hauska viedä eteenpäin ja suunitella. Laittelen sitä pienellä budjetilla lapsenlapsille, josko kesän mittaan kävisivät vierailulla ja käyhän ne :)

Projekti on hiukan mennyt eteenpäin. Nyt olen maalannut toiseen kertaan sisältä, lavereilla on retkipatjat, hankinnassa on edulliset peitot ja ehkäpä laitan vielä isot tyynyt. Lavereilla voi kääriytyä peiton sisälle, katsella kuvakirjoja ja kuunnella sateen ropinaa katolle.

Aamulla pistäydyin kirpiksellä ja sieltä löytyi tuollainen lastenpeili, jossa on peilin korkuinen krokotiili, ei kylläkään näy kokonaisuudessaan kuvassa. Koska peili oli hankala sijoittaa sisälle, niin laitoin ulkopuolelle seinään kiinni. Hiukan sekava tämä kuva, mutta myöhemmin pistän sitten parempia.

 

Alkukesän kukkasia poimin kuviin. Arovuokko on tosi herttainen ja niin vaatimaton kukkia. Nuput on herttaisia, kukat on kauniita ja vieläpä kuihtuva kukka on kaunis.

Kalliokielon lehtien alle täytyy oikein kurkata. Tänä vuonna riippuvat kukkarivit ovat ryhdikkäitä.

Tässä penkissä on kukkia, jotka kukkivat melkein koko kesän. Arovuokko kukkii hiukan hillitymmin kuin nyt, pikkusydän on kaunis aina ja keltainen pieni kukka tuossa reunassa on lapinunikko, joka myös tekee kukkaa hillitysti.

Koska en halua hoitaa kasvimaata, niin laittelen tähän penkkiin noita maustekasveja. Tällä hetkellä siinä on ruohosipulia, rakunaa, sitruunamelissaa ja timjamia. Tuoksuvia yrttejä sipaisen silloin tällöin kädellä ihan vain nuuhkiakseni niiden aromeja, tokihan niitä myös mausteena käytän.

Metsäköynnös tarjoilee myöskin runsain mitoin kukkiaan ihailtavaksi. Harmi, kun ylhäältä kasvusto on niin tuuhea, mutta alaosa paljas. Jospa leikkaan kukinnan jälkeen tai sitten laitan toisen köynnöksen kaveriksi.

Kukkivaa kesää ja sitä lämpöä, mutta kohtuudella, jotta saamme nauttia siitä kukkivasta kesästä pitkään. 

 

Pientä puuhailua

Tänään maalailin leikkimökkiä hieman sisältä. Viimekesänä maalasin pohjavärillä, mutta työ keskeytyi, kun ampiaiset olivat ehtineet rakentaa suuren, suuren pesän. Ei ollut leikkimökkiin asiaa, sillä oven suussa vartio iso lauma kiukkuisia ampiaisia.
Kunhan saan maalattua toiseen kertaan, niin sitten pääsee sisustamaan ja sitten voivat pienet leikkijät saapua.

Sain jotenkuten sudittua valkoisen maalin kattoon ja seiniin, kun huomasin ison mehiläisen seurailevan touhujani. Hiljalleen se ryömi märällä maalilla ja katosi laudoituksen väliin, jatkoin maalaamista.

Pian mehiläinen oli edessäni, selässä valkeaa, hivenen myös siivissä. Siinä se heilutti siipiään vinhasti ja surina kävi. Livahdin ovesta ulos ja  mehiläinen tuli perässäni, se siis lensi. Jospa se maali ei aiheuta sille vahinkoa, oli kuitenkin vesiohenteista. 

Oven laitoin tiiviisti kiinni ja toivon, ettei ampiaiset löydä sinne.

Kotkansiipisaniainen on kasvutavaltaan aika akressiivinen, sitä täytyy kurittaa, muuten se valloittaa koko penkin. En kuitenkaan halua sitä hävittää, se on kaunis ja luo tiettyä tunnelmaa pihaan.

Maanantaina hääräilin puutarhassa ja välineet jäivät sille sijoilleen, tarkoitus oli jatkaa seuraavana päivänä. Ei se sitten onnistunut, vettähän sieltä taivahalta sitten tulikin. Onneksi satoi, sillä olin ruukuttanut humalaa ja saniaista ja nyt ne saivat apuja ylhäältä.

 

Löysin rautaputken päähän uuden ruukun kesäkukille. Tuo ruukku on rautanen ja tottakai kolhiintunut ja ruosteinen. Joku oli hylännyt sen jätepisteeseen. Se on ollut joku sekoitusastia, keskellä oli pitkä rautaputki, jonka mies rälläkällä katkaisi.

 

Linnuille on tarjolla lämmintä pesänteko ainesta. Koirankarvat ovat loppuneet, kun ei ole enään karvan luovuttajaa, joten laitoin lampaanvillaa. On sitä joku käynyt nyppimässä, mutta ei ole niin suosittua kuin koiranvilla. Jospa tuo väri lintuja mietityttää?

Iloisesti uuteen päivään ja kasvun ihmettä, mutta tule hiljaa hiipien :)

Kyllä se kesä on

Onhan se jo kesä, alkukesä, joka etenee hentoisin askelin.
Mehiläiset hyörivät, etsien mettä, kuoriaiset mönkivät lehdillä ja kirvat lymyilevät lehdistössä. Kukat kukkivat, puut ja pensaat puskevat vihreää, aurinko paistaa: on kesä. Ei välitetä kylmästä viimasta, sehän kuuluu meidän kesään :)

Sinivuokon jälkeen loistaa auringon kanssa kilpaa keltavuokko. Se näyttää viihtyvän tuossa paikassa, jossa se myöhemmin kesäkuussa jää isompien varjoon. Vuosi vuoden jälkeen se valloittaa lisää tilaa. Näkyyhän tuolta nousevan myös kielon lehtiä, nekin valloittavat lisää tilaa tuosta sekalaisesta seurakunnasta.

Idänsinilijakin putkahtelee sieltä sun täältä ja nyt tänä keväänä nousi ihan ryppäänä paikoitellen. En pane pahakseni, jos leviää koko pihaan, vaikkakin voittokulku on hitaan puoleista.

Pikkukäenrieska on myös sellainen valloittaja, joka saa rauhassa edetä, niin nurmikossa kuin perennapenkeissä. Sen hentoiset lehdet jäävät isojen perennojen suojaan ja nurmikossa se kokee saman kohtalon, kuin pitkäksi kasvanut ruoho.

Jotkin urhoolliset mehiläiset etsivät mettä kaikesta mahdollisesta kukkivasta. Oikeastaan pitäisi laittaa jo kesäkukkia näille pikku pörisijöille. 

Tällaisen leppäkerttua muistuttavan kuoriaisen huomasin, tämä on vainiopirkko. Kirvoja ainakin löytyy popsittavaksi, joten näiden elo on jo valoisaa.

Iloista aherrusta kaikille!

 

Lehdistössä vaanii...

Kyllähän siellä lehdistössä hääräilee monenenlaisia siivekkäitä, mutta tuskin nämä meille vaaraksi on.

Näitä kirvoja tarkoitin, siellä ne lämmössä sikiävät ja vaanivat kukkasia sekä muita kasvia. Niitä oli joka lehden alulla pieni pesua, jos ei suurempikin kolona.

Talitintti pyrähteli kaverinsa kanssa oksistossa vilkkaasti. Jos kirvat maistuu, niin ruuasta ei ollut kyllä pulaa.

Meidän mökkipiha on aika luonnontilassa ja leskenlehdet kukkii kauniisti. Kukkia voi ihailla, mutta niiden lehdistä en oikein tykkää. Tunkeutuvat joka kiven koloon, mutta toisaalta, sehän on oikeastaan hyvä maanpeitekasvi. Leskenlehti on samanlainen, kuin voikukka. Koska ne leviävät ja kasvavat valtoimenaan, niin niistä ei pidetä.

Mehiläiset ovat puutarhurin ystäviä, suosikaamme niitä. Se on aika ihana pörriäinen.

Vappuna rapsutellaan

Rapsutellaan ja tutkaillaan pihamaalla alkavaa uutta elämää. Tänään onkin tosi kaunis ja niin lämpöinen sää. Mettiäiset pörräävät ja kärpäset surisevat. En kylläkään niiden kärpästen kuule surisevan, mutta oletan niiden surisevan mielihyvästä, lämpöä, valoa ja kevään tuoksua.

Pihaa rapsutellessa yritän olla vahingoittamatta sammalta, jonka olen saanut jo leviämään aika hyvin. Haluan sammalkatteen nurmikon tilalle, se on kuin samettia. Löyhässähän se on, tahtoo ainakin osaksi lähteä haravan piikkien mukana, vaikka kuinka varovasti yrittää pinnalta ottaa syksyisiä roskia.

Norjanangervo

Mustaherukka

Metsäkärhö

Virpiangervo

Silmut on puissa ja pensaissa pullistuneet melkoisesti ja löysinpä jo hiirenkorviakin.
Meillä on pensasaitana sinikuusamoa ja kun katsoo ulos, niin huomaa selvän muutoksen aamuun. Hentoinen silmuverho ympäröi kauttaaltaan pensaita.

Tervetuloa suloinen toukokuu :)

Kukintakausi alkoi

Pikkainen rypäs sinivuokkoa aloitti kukintansa. Nuppuja on vielä tulollaan ja taitaa olla ensimmäinen kevät, että kukinnan huomaa kauempaakin.

Vuosia, vuosia sitten toin Turusta alun ja sitä olen varjellut ja hieman yrittänyt jakaa. Nyt se sitten kiittää ja hymyilee.

Valkovuokot ja hyvin leviävä keltavuokko puskee esiin maan mustasta mullasta. Vuokkojen kukintaa on sitten jatkossakin odotettavissa.

En malta olla laittamatta paria lintu kuvaakin.

Selpelkyyhky siinä äimistelee vai oravako se enemmän ihmeissään on. Löysin sepelkyyhkylle sellaisen nimen, kuin toukomettiäinen. Sitä on käytetty jo 1600-luvulla, mutta en oikein tuota kyyhkyä mettiäiseksi miellä :)

Sepelkyyhky on parina päivänä käynyt "kuvaamossa", eikä kovin arka ole noiden muiden vierailijoiden suhteen. 

Tässäkin kuvassa vai leyhäytti siipien, kun fasaanikana tuli liian lähelle. Fasaani poistui.

Uutta ilmettä pihaan

Loihdin takapihallemme linnuille ruokapaikan ja samalla sain itselleni kuvauspaikan.
Tämä ruokintapaikka elää koko ajan ja tuleeko valmiiksi lainkaan tai sitten se on valmis jokaisen vaiheen jälkeen.
Ruokailupaikan myötä jätän tuon takapihan aika luonnonvaraiseen tilaan, koska olen huomannut, että siellä viihtyy monenlaiset linnut.

Tästä se alkoi. 

Tuo hökötys on raku-uuni, jota ei ole käytetty vuosiin ja koska se on muurattu perustuksineen tuohon, niin se on saanut siinä olla. Nyt sille on tullut uusi elämä toisenlaisen harrastuksen myötä.

Ensimmäinen vierailija oli fasaanikana, joka tarkasti viritelmän huolellisesti. Nyt on kukkokin oppinut hyppäämään ruokailupaikalle, mutta se ei ole oikein kiva vierailija. Aina, kun se on käynyt syömässä, niin saan korjailla sammalia, sillä se viskoo ja pelmuuttaa ne ympäriinsä ja samalla peittelee ruokailuastiat. 

Harakka on arka lintu, niin että tätäkin kuvaa sain odottaa kauan. Minulla on hyvä tarkailuasema, keittiössä, voin silloin tällöin vilkaista "luontostudioon", olisiko kuvattavaa. Harakka huomaa pienimmänkin liikkeen ja on siivillään ennenkuin kerkiän aata sanoa.

Muuttolintujakin on saapunut studioon kuvausta varten ihan kiitettävästi, joten se on ihan päivittäin ollut käytössä. 

Yllä joitakin saapuneista, kuten ylinnä oleva järripeippo ja alinna on järri-rouva, hieman vaatimattomassa puvussaan. Niin ja tuo punarinta, jota niin kovin odottelin tulevaksi :)

Hömötiainen on tiaisten joukosta se suloisin, joka tuolla päivittäin piipahtelee.

Oravat ovat kestosuosikkeja, niitä käy ainakin kolme. Yksi uros, imettävä naaras sekä tämä, jonka sukupuolta en tiedä.

Kevättä odotellessa

Kyllä se kevät on sieltä tulossa, lintusetkin laulaa.

Lumisade saattaa yllättää ja silloin voi hieman sinirinnan näköäkin haitata, mutta mitäs pienistä, kun pikkurinta täytyy huumaavan kevään odotuksista.

Kevään odotus on jo saapunut itsellekin.
Laiska puutarhuri on jättänyt kukat kuihtumaan ruukkuihin.
Onneksi tuo emali ei pakkasessa hirveästi kärsi ja aina parempi, jos hieman on reikiä pohjassa.
Tuossa astiassa on suikeroalpia, mutta tuskin keväällä henkiin herää, ihme olisi.

Lunta on pihassa, mutta ei ylenpalttisesti, jos sitten ei tule ja kyllähän sitä vielä jonkin verran tuleekin.
Kiirettä ei siis vielä, kun en niitä kesäkukkasiakaan laita itämään, en oikein saa kasvamaan.  Eivät saa riittävästi valoa ja kuivuuskin on riesana silloin tällöin.

Onneksi on noita puutarhoja, joista voi saada topakoita alkuja.

Pakkaspäivän kukka kuvauksia

Sainpa itsestäni sen verran irti, että joitakin kukkakuvia näppäilin.
Kukkivia on muutama kuten kukkiaan kuihduttava amaryllis, kukka-ananas sekä eilen ostetut saintpauliat.

Aluksi muutama kuva amarylliksestä. Siitä tuli otettua vain lähikuvaa kuihtuvista kukista, vaikka  kaikessa loistossaankin olevia on. Kolmas vana raottelee jo nuppupakettiaan.

Tämä joulunalus ostos oli tosi onnistunut, kolme vanaa ja maksoikin vain kolme euro. Euro ja vana, ei laihduttanut kukkaroa ja vieläkin on odotettavissa väri-iloa :)

Tämä näyttää ihan joltain kärsivältä eläimen päältä. Kukkinut kukka suree kohtaloaan, nyyh :(

Saintapauliat ovat kyllä niin suloisen herttaisia. Ostaa täräytin kolme, kun oli hyviä värejä tarjolla, eikähän nuo kalliita ole.

Jaahas, koko kuvia muista kukista ei olekaan, kuin tuosta vaaleanpunaisesta. 

Kaksi muuta on sellaisia kaksivärisiä, toisessa valkoista ja violettia ja toisessa valkoista ja vaaleanpunaista, rimpsureunaisia molemmat.

Vuosi lähestyy loppuaan

Taas yksi vuosi hurahti loppumetreille, mitäpä siitä sanoisi.
Oikeastaan olin aika vireä kesäpihassa, mutta mitään uusia projekteja en saanut aikaiseksi. Suunnitelmissa oli laittaa uusi perennamaa, mutta kesä meni vesimyyriä ajaessa pois siltä tulevalta kukkamaalta. Lopulta täytyi turvautua loukkupyyntiin, kun alkoivat tekemään tuhojaan pienellä mansikkamaalla, ryökäleet pukkivat mansikat juurineen muovin päälle. Nyt sitten odottelen toivekkaana tulevaa kesää ja myyrätöntä perennamaata, peukut ylös :)

Onhan noita muitakin suunnitelmia kesän varalle, mutta on ehkä parempi kun ei puhu mitään, tahtoo jäädä sitten toteuttamatta, kun julki tuo ajatukset.
Nyt kun sais itsensä kamettua tekemään pieniä alkuvalmisteluja. Tuntuu, että aikaa on vaikka kuin, mutta kyllä se kevät ja kesä kuitenkin aina tulevat niin pian, mistähän johtunee :)

Noiden myyrien vuoksi olen päättänyt, etten ruoki lintuja, sen vuoksi pihan elämä on tosi hiljaista. Olen järkeillyt niin, että säästyy sitä rahaa muihin ostoksiin ja sitten myös aikaa, kun ei tarvi kameran kanssa vahtia lintujen puuhia. Kyllä täytyy sanoa, että ikävä noita siivekkäitä on, mutta olen lujana, päätös pitää!

Hyvää loppu vuotta ja vuodelle 2016 onnea, iloa ja mielenrauhaa!

Kohti valoa!

Ukonkello kilkattaa

Ukonkellossa on todella suuret kukat ja tänä kesänä se on ylittänyt itsensä.
Luulin keväällä, että noista aluista kasvaisi Maariankelloja, kun olin niitä kylvänyt ja oli paljon alkuja ryppäässä.
Monena kesänä olen yrittänyt kasvattaa ukonkelloja, mutta kun penkeissä kasvaa myös vuohenkelloja, niin olen varmaankin nyppinyt ne pois jo pienenä.

Vieläkö saisi sinisen tälle valkoiselle kaveriksi, niin johan niiden kelpaisi kurotelle yhdessä korkeuksiin.

Mehiläiselläkin on ihan tilaa kääntyillä kellon sisällä, ei ota seinät vastaan.