Kevättä odotellessa

Kyllä se kevät on sieltä tulossa, lintusetkin laulaa.

Lumisade saattaa yllättää ja silloin voi hieman sinirinnan näköäkin haitata, mutta mitäs pienistä, kun pikkurinta täytyy huumaavan kevään odotuksista.

Kevään odotus on jo saapunut itsellekin.
Laiska puutarhuri on jättänyt kukat kuihtumaan ruukkuihin.
Onneksi tuo emali ei pakkasessa hirveästi kärsi ja aina parempi, jos hieman on reikiä pohjassa.
Tuossa astiassa on suikeroalpia, mutta tuskin keväällä henkiin herää, ihme olisi.

Lunta on pihassa, mutta ei ylenpalttisesti, jos sitten ei tule ja kyllähän sitä vielä jonkin verran tuleekin.
Kiirettä ei siis vielä, kun en niitä kesäkukkasiakaan laita itämään, en oikein saa kasvamaan.  Eivät saa riittävästi valoa ja kuivuuskin on riesana silloin tällöin.

Onneksi on noita puutarhoja, joista voi saada topakoita alkuja.

Ruudun takaa

Ruudun takaa ei pilkistä ikkunaprinsessa vaan kesää odottavat ihanaiset "ruostejoutsenet".

Ei tämä kyllä joutsenta muistuta olisikohan jokin sorsalintu, maailmanratas selässään.

Kurkistin yhtenä, hieman aurinkoisempana päivänä talon nurkan taakse, ja huomasin talven koristellaan kuuralla pikkukaapin ruudut. Kapeassa kaapissa on kesää odottamassa muutama ruosteinen esine.

Tässä ylemmässä ruudussa hohtaa jo aurinko ja taivaan sinisyyttäkin pikkaisen heijastaa.

Kyllä se sieltä taas saapuu valo, aurinko ja kevään myötä kesä.

Talven syleilyssä

Vielä olemme talven ja lumen vahvassa syleilyssä.
Kovin on lyhyt vartalo tällä oliolla, joka niin kiihkeästi halailee murattiruukkua. Varmaankin jäänne joltain esihistorialliselta ajalta, arvelen, kun tuo pyrstö päättyy noin piikkiseen muotoon.

Kyllä se kevät ja kesä koittaa, lumioliotkin sulaa ja otteensa hellittää.
Kevät alkaa mielestäni silloin, kun voi tuntea auringonsäteiden lämmittävän jo hiukan.

Siinä ne viime kesän ruoste aarteet odottavat uusiokäyttöä aurinkoisella seinustalla. Eikä mene kovinkaan kauan, kun auringon voima sulattaa lumen tästä seinustalta ja pääsen käytännössä kokeilemaan apupöytäni toimivuutta.
Jos haluat kurkata pöytää syksyisessä asussaan, niin sen löydät täältä.

Kylmän keskellä

Lunta ja kylmän jäisiä kiviriipuksia. Kesällä tehty nyöritys pyörätelineessä on kestänyt hyvin, ainakin tähän saakka.

Näin talvella teos tulee paremmin esille ja lumi antaa lisä mausteita.
Pidän tuosta telineestä näin talvisessa asussaan enemmän kuin kesäisessä.

Nuo narun hapsutkin saavat kylmästä lisä voimaa olemukseensa.

Rautarinkulat elävät erilaista elämää talvella, väkevämmin, luulisin.

Keltasirkuille kävin laittamassa uuden lyhteen, ovat jo aika monta tyhjentäneetkin.
Fasaanit ovat kadonneet ja punatulkut. Oikeastaan noita eri tiasiakin näkyy nyt vähemmän.
Voisikohan johtua siitä, kun siirsin nuo lintulaudat hieman kauemmas talosta.