Vielä olemme talven ja lumen vahvassa syleilyssä.
Kovin on lyhyt vartalo tällä oliolla, joka niin kiihkeästi halailee murattiruukkua. Varmaankin jäänne joltain esihistorialliselta ajalta, arvelen, kun tuo pyrstö päättyy noin piikkiseen muotoon.
Kyllä se kevät ja kesä koittaa, lumioliotkin sulaa ja otteensa hellittää.
Kevät alkaa mielestäni silloin, kun voi tuntea auringonsäteiden lämmittävän jo hiukan.
Siinä ne viime kesän ruoste aarteet odottavat uusiokäyttöä aurinkoisella seinustalla. Eikä mene kovinkaan kauan, kun auringon voima sulattaa lumen tästä seinustalta ja pääsen käytännössä kokeilemaan apupöytäni toimivuutta.
Jos haluat kurkata pöytää syksyisessä asussaan, niin sen löydät täältä.
Näyttää ihan muumilta tai eläimeltä tuo lumimuodostelma.:) Kyllä se kevät on jo tuloillaan kovaa vauhtia. On ollut jo aurinkoisia päiviä. Helmikuun puoliväli on taitettu, eli talvi on kohta selätetty.:)
VastaaPoistaNiinpä, muumilta tosiaan näyttää!
PoistaLuin tässä yks päivä, että alkaisi jonkin sortin muuttolintuja jo liikehtimään siellä eteläisessä Suomessa.
Hieno kuva talven syleilystä!!
VastaaPoistaJa ihanaa ruosteita rautaa... ¨
Mukavaa viikonloppua sinulle!
Hyvää viikonloppua myös sinne päin. Nyt on tuo sääkin lauhtunut melkoisesti.
PoistaMeillä meni digimittari aivan sekaisin noista lauhoista lukemista ja nyt se näyttää -17, narraa mokoma!