Loihdin takapihallemme linnuille ruokapaikan ja samalla sain itselleni kuvauspaikan.
Tämä ruokintapaikka elää koko ajan ja tuleeko valmiiksi lainkaan tai sitten se on valmis jokaisen vaiheen jälkeen.
Ruokailupaikan myötä jätän tuon takapihan aika luonnonvaraiseen tilaan, koska olen huomannut, että siellä viihtyy monenlaiset linnut.
Tämä ruokintapaikka elää koko ajan ja tuleeko valmiiksi lainkaan tai sitten se on valmis jokaisen vaiheen jälkeen.
Ruokailupaikan myötä jätän tuon takapihan aika luonnonvaraiseen tilaan, koska olen huomannut, että siellä viihtyy monenlaiset linnut.
Tästä se alkoi.
Tuo hökötys on raku-uuni, jota ei ole käytetty vuosiin ja koska se on muurattu perustuksineen tuohon, niin se on saanut siinä olla. Nyt sille on tullut uusi elämä toisenlaisen harrastuksen myötä.
Ensimmäinen vierailija oli fasaanikana, joka tarkasti viritelmän huolellisesti. Nyt on kukkokin oppinut hyppäämään ruokailupaikalle, mutta se ei ole oikein kiva vierailija. Aina, kun se on käynyt syömässä, niin saan korjailla sammalia, sillä se viskoo ja pelmuuttaa ne ympäriinsä ja samalla peittelee ruokailuastiat.
Harakka on arka lintu, niin että tätäkin kuvaa sain odottaa kauan. Minulla on hyvä tarkailuasema, keittiössä, voin silloin tällöin vilkaista "luontostudioon", olisiko kuvattavaa. Harakka huomaa pienimmänkin liikkeen ja on siivillään ennenkuin kerkiän aata sanoa.
Muuttolintujakin on saapunut studioon kuvausta varten ihan kiitettävästi, joten se on ihan päivittäin ollut käytössä.
Yllä joitakin saapuneista, kuten ylinnä oleva järripeippo ja alinna on järri-rouva, hieman vaatimattomassa puvussaan. Niin ja tuo punarinta, jota niin kovin odottelin tulevaksi :)
Hömötiainen on tiaisten joukosta se suloisin, joka tuolla päivittäin piipahtelee.
Oravat ovat kestosuosikkeja, niitä käy ainakin kolme. Yksi uros, imettävä naaras sekä tämä, jonka sukupuolta en tiedä.
