Jäähän säilötty kesä

Päivällä lumi sulaa katolla vedeksi ja  valuu alapuolella oleville oksille.
Se jäätyy yöllä ja säilöö kesän jääkuoren sisään. Siellä ne vihreät silmut odottavat lämpimiä säitä ja aurinkoa.

Kevät yhdessä pakkasen kanssa muotoilee luonnon pieniä taideteoksia.

Urpiaisen punaista

Urpiais- naaras tepastelee hangella vintage hattu päässään, kauniin punainen pillerihattu onkin. On ihme jos ei osakseen saa ihailevia katseita toista sukupuolta edustavilta urpiaisilta.

Tämä korearintainen koiras on niin keskittynyt etsimään syötävää jyvien seasta, ettei huomaa ympärillään hääriviä kumppaneitaan.
Annetaanpa ajan kulua, niin eiköhän kohta puoliin kisailla naaraiden suosiosta ihan toden teolla, saattaapi ruokailukin jäädä väliin.

Tänään oli pihalla paljon siiveniskuja, kun urpiaiset pyörähtivät parvena ruokailemassa. Ei näkynyt muuta kuin yksi sinitiainen, olivat karkoittaneet muut tiaiset, mutta huomenna on varmaankin toisin.

Keltasirkun keltaista

Keltasirkku on kaunis kuin pääsiäistipu.
Pää kallellaan se katseli niin hellyttävän näköisenä.
Kuunteli kameran ääniä ja jatkoi ruokailua, kun ei havainnut missään lähestyvää vaaraa.

 Tuolla sembramännyn oksilla istuessaan se tuo mieleen kanarialinnun.

Naaras on paljon maltillisempi värien käytössä.
Havujen takaa on hyvä tarkkailla ympäristöä ja tarvittaessa voi vetäytyä syvemmälle oksistoon.

Olen nyt muutaman päivän tarkkaillut ahkerammin noita pihalintuja, etsinyt niiden joukosta kevään tulokkaita.

Näissä kuvissa näkyy linnunkakat neulasissa, eikä se kumma olekkaan, sillä tämä sembra on ollut lukuisten talviruokinnalla olleiden lintujen suojapaikka. Suojapaikkaa ne on tarvinneetkin, koska haukka on tehnyt yllätys hyökkäyksiään pitkin talvea, näin veroittaen ruokilijoiden määrää.
No, onhan sen haukankin syötävä ja mitäs se muuta kuin sitä, millä sen on määrä ruokailla.

Kaunis tunnustus tupsahti

Kiitos sen laittajalle, Hyppysellinen fantasiaa ;)

Tunnustukseen kuuluu seuraavaa.

1. Tunnustuksen lahjoittaja ja linkki hänen blogiin
2. 7 random faktaa
3. Lähetä edelleen 15 blogille

Ensimmäinen täytetty ja tässä sitten ne faktat:

1. Pikkaisen ylipainoinen, painotus sanoilla pikkaisen ja se on oma arvio, toiset voivat olla muuta mieltä. En ota pulttia.
2. Tuleva kevät ja kesä alkaa viehättää ja innostaa, pihan kunnostus pyörii mielessä aina vain enemmän ja enemmän.
3. Valokuvaus valloittaa ja pian koittava lintujen muutto mukavasti kutkuttelee jalkapohjia ihan kuvaus mielessä.
4. Joulun jälkeen on vaivannut lorvikatari, mutta koht'siltään se on selätetty.
5. Harmittaa nykyisin, kun ei ole tullut hankittua ajokorttia ja enään en viitsi vaivautua. Harmittaa, mutta vain hiukan.
6. Olen syötellyt pikkulintuja koko talven ja nyt lumi paljastaa melkoisen sotkun ruokailupaikalla. En kuitenkaan kiiruhda sitä korjaamaan, sillä viime keväänä huomasin, että se houkutteli muuttavia lintuja. Annetaan siis olla.
7. Suunnittelen ja ideoin enemmän kuin pystyn toteuttamaan, mutta onko se paha laisinkaan. Kyllä maailmaan puhetta mahtuu ja ajatuksia vieläkin enemmän;)

Olen kenkkumainen bloggaaja näiden tunnustuksien etiäpäin lähettämisessä, kaikki tyssää tänne. Mutta, mutta, kun on niin vaikea päättää kenelle laittaa, joten helpointa on ojentaa se IHAN KAIKILLE!                                                                                                                                                            
Laittakaahan ne 7 random faktaa ja tämä kaunis tunnustus blogiinne talteen.

Kaunis kiitos vielä kerran lahjoittajalle, Hyppysellinen fantasiaa!

Vahvasti läsnä

Ei siihen kuitenkaan enään kauan mene, kun saamme mullassa möyriä ja haistella kesän lempeitä tuoksuja!

Kevät aurinko valloittaa

Kevät aurinko ryntää niin voimallisesti ikkunoiden kautta sisään, että jonkin asteista suojaa täytyy talven näännyttämille kukille tarjota.
Kyllä tuo valoisuuden lisääntyminen saa ihmeitä aikaan, niin meissä ihmisissä kuin noissa hoidokeissamme.

Johan noita joitakin siemen pusseja on tullut hankittua, mutta vasta ensi kuussa ajattelin niistä osan multaan piilottaa. Viime vuonna tuli tuo esikasvatus aloitettua liian aikaisin, mutta nyt hidastelen sen kanssa.
Hirveästi tulevaa kasvukautta en ole suunnitellut, kun olen noiden orkideoiden parissa häärinyt. Eiköhän sitä aikaa ala löytymään muuhunkin touhuiluun, pidentyneiden päivien innoittamana.

Sanotaan että maaliskuu humauttaa ja kyllähän tuo hangen pinta laskeekin huimaa vauhtia. Lämpötila erotkin yön ja päivän välillä on melko suuret, on kantohankien aika.

Eteeristä kauneutta

Orkideat valloittaa kauneudellaan ja herkkyydellään.

Koska en halua teitä kiusata näiden orkideoiden postauksilla, niin olen avannut näille hurmaajille oman blogin. Sen nimi on Orkidean viemää ja se löytyy tuosta sivu palkista, muiden blogieni seurasta. Kovin monta orkideahan minulla ei vielä ole, mutta kuvia on tarkoitus niistä laittaa ja sen hetkistä kasvutilannetta.

Talven syleilyssä

Vielä olemme talven ja lumen vahvassa syleilyssä.
Kovin on lyhyt vartalo tällä oliolla, joka niin kiihkeästi halailee murattiruukkua. Varmaankin jäänne joltain esihistorialliselta ajalta, arvelen, kun tuo pyrstö päättyy noin piikkiseen muotoon.

Kyllä se kevät ja kesä koittaa, lumioliotkin sulaa ja otteensa hellittää.
Kevät alkaa mielestäni silloin, kun voi tuntea auringonsäteiden lämmittävän jo hiukan.

Siinä ne viime kesän ruoste aarteet odottavat uusiokäyttöä aurinkoisella seinustalla. Eikä mene kovinkaan kauan, kun auringon voima sulattaa lumen tästä seinustalta ja pääsen käytännössä kokeilemaan apupöytäni toimivuutta.
Jos haluat kurkata pöytää syksyisessä asussaan, niin sen löydät täältä.

Hyytää

Kyllä nyt pakkanen hyytää myös muratin pintaa. Vaikka kyllä talvi on tämän tainnutta jo aikoja sitten.

Pikkaisen lämpöä hehkuu vanhan padan kylki.
Siinä ne kaksi, aikansa eläneet, viettävät talvea sopuisasti.
Kaksin aina kaunihimpi, talvellakin.

Tänään oli kuulema tämän talven sähkönkulutuksen huippu, mutta onhan tuota talvea vielä jäljellä.

Kyllä ulkona tarkenee, jos pukeutuu säähän sopivasti.
Kun kävelee vikkelään, niin ei pakkanen ehdi siepata varpaasta, eikä vilu ryömi takin alle.

Sydäntalvi herättää

Nimittäin huonekasvit uuteen kasvuun.
Aurinko on pilkahdellut ikkunoiden takaa ja hymyillyt säteilevästi. Säteillään ja valoisuudellaan viekoitellut kukkia vastaanottamaan lähestyvän kevään.

Joulun alla otin joitakin enkelinsiiven oksia veteen kehittämään juuria. Nyt ne ovat jo jonkin aikaa asustaneet ruukussa, multaa ympärillään. Pistin kaikki alut samaan ruukku, jotta tulisi tuuheampi yksilö.

Emokasvi pudotti kaikki lehtensä, mutta enkelinsiipi on kiitollinen, se pukkaa paljon uusia alkuja.
Siinä ei ollut tammikuun alussa montakaan lehteä ja nekin olivat uusia. Nyt lehdet kasvavat melkein silmissä.
Tarkoitus olisi ottaa uusia pistokkaita, kunhan tuo aurinko antaa enemmän valoa päivään.

Malakanvehkasta pidän kovasti ja tämän sain viime keväänä, samoin kuin  enkelinsiiven ja nukkatyräkin.
Malakanvehka oli suuri kokoinen jo tullessaan ja kasvu vain jatkuu.

Vehkasta lähti alku, jonka myös tuikkasin veteen ja siirsin multaan tammikuun alussa.
Hyvin on kotiutunut multaan ja osoittaa sen kasvattamalla uusia lehtiä..

Paksujalka ruskistaa talvella lehtien kärkiä, mutta nyt on erityisen huonokuntoinen.
En tahtoisi hävittää tätä kasvia, kun sen muoto ja olemus on niin persoonallinen.

Olen varmaankin kesällä tehnyt jonkin hoitovirheen, sillä uusien lehtien kärjet olivat aivan ruskeat. Nyt sen lehdet kasvavat pituutta ja kasvu on vihreää, tosin  kalvakasta, mutta tervettä.

Viirivehka on aika varma kasvi.
Se kasvattelee tasaiseen tahtiin lehtiä, eikä tykkää huonoa, vaikka välillä näyttää tosi väsähtäneeltä. Taitaa olla hyväksi tuo kuivahtaminen, parempi niin kuin jatkuva märkyys.

Olen huomannut, että viirivehka pukkaa kukkaa, kun sitä hiukan kiusaa.

Tahoma orkideani on sitten sellainen sydänkäpynen, jota tulee seurattua tarkkaan. Se kellastutti yhden lehtensä ja ajattelin, että nyt on kukan menoa.
Tänään huomasin sitten tuollaisen uuden alun isoimman bulbin vieressä.
Lannoittanut en ole vielä millään, mutta vaihdoin tuota kasvualustaa sen kellastumisen jälkeen. Nyt on pysynyt ihan vihreänä kauttaaltaan.

Sieltä se tulokas pyrkii voimallisesti esiin.
Olin niin innoissani tuon nähdessäni ja mietin, miksi se ei ole aikaisemmin osunut silmiini, hyvin osaisi orkidea piilotella uutta tulokasta.

Puikkokämmekän pintaa

Kun asettelin tätä puikkokämmekkää amppeliin, huomasin, että sillä on aika hauska pinta noissa varsissa..
Ryppyinen kuin vanha iho, oikeastaan kaunis.

Siellä isojen juurella näytti elonmerkkejä uusi tulokas. Eilen sen kylläkin huomasin, mutta nyt kun kuvia otin, niin se varmistui.
Kyllä tämä elossa on, ei ole kuivunut alku. Samassa kasvissa on  tarkailtavana toinenkin varsi, kuvaa siitä ei oikein saanut.  Aika näyttää tuleeko siitä mitään, vai onko kuivunut, tällä hetkellä kärki näytti vihreältä.
Tietenkin se on vain uusi lehti, joka sieltä pyrkii valoa kohtia.

Tuossa vasemmalla alhaalla on juuri, joka on noussut ilmoja haisteleen ja niin näyttää olevan varren oikeallakin puolen.

Kuvassa on  lehden tynkä, tuosta nappasin huonon lehden muutama päivä sitten pois. Ruskeat kökäreet ovat kanelia, näyttävät vähän ikäviltä, varsinkin näin läheltä tarkasteltuna.

Laitoin molemmat orkideat sellaisiin väliaikaisiin koreihin, ruukkuineen. Korit ripustin katosta roikkumaan ikkunan eteen.
Ajattelin laittaa sellaisen riippuvan "puutarhan" ja eikös ne orkideat kasva luonnossakin hieman korkeammalla puiden runkoilla tai oksistossa.
Nämä väliaikaiset amppelit korvaan risukoreilla, mutta olen miettinyt sitä kastelua. Jos upotan risukorit veteen, niin taitavat olla pian entisiä, täytynee kai laittaa kukat ruukkuineen risupesän sisään.