Orkideani sairastaa

Onkohan minusta laisinkaan orkidean kasvattajaksi. Joulun alla hankittu kukka on alkanut kellastuttaan lehtiään ja tuollaista rupimaista läiskää ilmaantuu.

Tutkin nuo lehdet suurennuslasin avulla ja eikä niissä mitään elukkaa juoksennellut.
Netistä tutkin, että mikä voisi olla. Tulin siihen johtopäätökseen, että voisi olla jokin bakteeri tai sieni tartunta. Tämä kai täytyy nyt sitten hävittää.
Mistähän on tuon mokon saanut, onko ollut jo kotiin tuotaessa. No onneksi ei ole kuin yksi muu orkidea. Onkohan mahtanut tarttua jo siihenkin, kun ovat olleet kosketuksissa toisiinsa.

Nämä jäljet olivat jo ostettaessa, huomasin kylläkin vasta kotona. Toinen noista läiskistä oli selvästi syvempi ja toinen oli vain vaaleampi läikkä. Nyt ne ovat samanlaisia molemmat, mutta lisää tuon kaltaisia kuvioita ei kylläkään ole ilmaantunut.

Osaisiko kukaan sanoa, mistä tässä on kysymys.
Kyllä minä vielä kokeilen orkidean kasvatusta, en lannistu vielä näin alkuvaiheessa.

Neidonkenkä, Calupso bulbosa

Neidonkenkä kopsutteli vastaani Keminmaan kangahalla. Oikeastaan sipsutteli, sillä niin vaatimattomasti kenkiään esitteli, että meinasi jäädä huomaamatta.

Olenhan minä tämän jo esitellyt tuolla kuvablogissa, mutta nyt kun innostuin noista kämmeköistä, niin ajattelin kuitenkin kuvat laittaa siitä tännekin.

Vaikka olen kasvanut Keminmaalla, niin vasta 2010 keväällä törmäsin tähän neidonkenkään.
Enhän minä paikan päällä tunnistanut koko kukkaa. Mielessäni ajattelin, jotta tämä kämmekkä olisi hieman kookkaampi.

Koska en kukkaa tunnistanut ja se jäi kalvamaan mieltäni, niin päätin etsiä kasvupaikan seuraavana päivänä uudestaan ja kas kummaa, löysinkin.
Nyt sitten yritin saada parempia kuvia, mutta ympärillä hääri äkäisiä, pieniä seuralaisia ja niinpä kuvat tuli napattua hätäisesti.

Vielläköhän löytäisin kasvupaikan, jos keväällä kävisin katsomassa. Olisihan se mukava törmätä vaikka tikankonttiin, kun niitäkin tiedän siellä kasvavan.

Vuoden viimeiset ja samalla ensimmäiset

Vuoden 2011 toinen orkidea ja samalla vuoden 2012 ensimmäinen. Tämän puikkokämmekän myötä toivotan kaikille   

OIKEIN HYVÄÄ UUTTA VUOTTA 2012  

ja suokoon uusi vuosi hyvän kasvun ja kukkivan sellaisen.

Puikkokämmekän osto oli ihan summittainen, enhän tiennyt edes mikä tämä orkidea on nimeltään.
Mukana tuli lipuke, jossa luki Dendrobium. Tuota nimeä lähdin googlettaan ja nimeksi selvisi tuo puikkokämmekkä. Näitähän on sitten tietenkin useampaa lajia, joten tarkempi nimen määritys ei kyllä itseltäni onnistu. No, jos joku sattuisi tietämään, niin mielelläni sen tiedon vastaanottaisin.
Hoito-ohjeitakin samalla hain ja löysinkin. Tein päätelmän, että on hieman vaikea hoitoinen, mutta katsotaan. Haasteita täytyy aina olla.

Toinen hankinta oli pikkainen kaktus, joka oli niin edullinen, ettei voinut vastustaa. Orkidea oli alennetuin hinnoin ja tämä piispanhiippa ei maksanut paljon mitään, joten se lähti myös mukaan.
Tämä on melko varmasti, kirjan mukaan nimettynä Astrophytum- lajike, jonka tunnistin piispanhiipaksi.

Löysin tuolle puikkokämmekälle hieman tarkemman nimen; Dendrobium kingianum, olisikohan tuollainen. Vielä tarkemmin nimen voisi määrittää, mutta odotellaan, josko tulisi tieto kohdalle.

Voiko kukkani hyvin?

Ei varmaankaan.
Sen lisäksi, että olen niitä hoidollisesti laimilyönyt, niin ne ovat kärsineet pimeyden tuomasta vaivasta.
Onneksi päivänvalo lisääntyy, joten toivoa on näidenkin ressukoiden kohdalla odotettavissa.

Ensimmäinen orkideani on menettänyt kukka kruununsa, kai se on ihan luonnollista. Eihän sitä tiedä, miten kauan oli jo ehtinyt kukkia.
Katkaisin kukkavanan, kun viimeinenkin kukka oli menettänyt kauneutensa. Kasvi on ihan hyvinvoivan näköinen.
Meinasin juuri upottaa veteen, mutta olin tuntevinani sormenpäissä hienoista kosteutta, saa odottaa loppuviikkoon.

Nämä bulbit orkideassa ovat hauskat. Voikohan näiden pulleudesta päätellä kastelun tarvetta.
Pitäisi käydä siellä kaupassa, mistä tämä hankittiin, katsomassa, olisiko siellä saatavana edullisemmin niitä kukkineita yksilöitä.
Tekee kovasti mieli kokeilla näiden orkideoiden kasvatusta.

Tämä kasvi on kärsinyt jos jonkinlaisesta kohtelusta, mutta jaksaa sinnitellä elävien kirjoissa.
Viime vuoden oli melkein koko talven kuivana ja  ihan henkitoreissaan. Keväällä sitten innostuin sitä hoiteleen, annoin uuden mullan ja tarjosin isomman kodin juurille. Siitä kiitollisena kasvatti uusia meheviä lehtiä.
Nyt syksyllä sattui vahinko, kun koira pudotti sen pöydältä, kukka tuli ruukustaan ja mullat matolle. Nostin sen ruukkuun, mutta en peitellyt edes juuria uudella mullalla.
Siellä toisten takana, jörötti joulukuulle, juuret näkyvillä, kunnes sille ne mullat pistin. Oli kasvatellut noita vaaleita meheviä lehtiä, mutta pikku hiljaa näyttävät saavan lehtivihreää.
Olen puhutellut tätä Agaveksi, kai se sellainen on. Mutta minkä lajin edustaja olisi kysymyksessä, osaisiko joku kenties sanoa.

Voihan tämä olla kyllä Aaloe ja onkin, huomasin vasta nyt jälkeenpäin.

Tässä sitten pari kaktusten heimoon kuuluvaa, joiden tarkempia nimiä ei ole tiedossa.
Kunto näillä ei ole kovin edustava ja kun kuvia koneelta katselin, niin huomasin, että täytyisi pitää tarkempi syyni molemmille.
Kuivana olen pitänyt monta kuukautta ja nyt aattona annoin niiden nauttia virkistävästä vedestä, jonka tarjosin altakasteluna. Hanakasti kiskoivat kaiken veden ja nyt saavat sitten paastota taas jonkin aikaa.

Tässä oli muutama kukkanen, jotka yrittävät rämpiä elävien kirjoissa. Taidanpa tehdä uuden vuoden lupauksen " Täytän kasvieni kaikki toiveet".
Se on kyllä liikaa luvattu, mutta jos vaikka osankin niiden toiveista pystyn täyttämään, niin se on paljon enemmän kuin tähän asti.

Joulu iloa

Ensimmäinen orkideani

Alkaako tästä uusi villitys, se jää nähtäväksi.

Sain eilen valita itselleni joulukukan ja päädyin valitsemaan orkidean.
Olen salaa haaveillut näiden kasvattamisesta, mutta jokin on aina esteenä. Suurin este on varmaankin epäillys siitä, että kestääkö kärsivällisyys ja taito.
Mistään kasvattamisesta on vielä liian aikaista edes puhua, mutta tämä saa olla koitinkivenä.

Valintani osui tähän sen vuoksi, että sillä oli niin kauniit kukat ja ihan näyttävän kokoiset. Tuosta valinta kriteeristä voi kyllä päätellä, etten tosiaan tiedä näiden kukkien kasvattamisesta yhtään mitään.
Ehkä olisi pitänyt katsoa myös kasvia ihan kokonaisuutena. No, tuossa se nyt napottaa keittiön sivupöydällä, siinä on varmaankin sille valoa eniten ja ilmankosteutta myös.

Tökkäsin käpäläni kuvaan, jotta olisi jotain mihin verrata tuon kukan kokoa.

Lappusessa luki, että on Cambria ja siitähän piti selvää heti ottaa, mikä on kukkasiaan.
Netistä sitten selvisi jotain, esim., että tämä on risteytys ja nämä hybridit olisivat kaikkein helppo hoitoisempia.
Kävin myös kasvattajan sivustoilla katsomassa löytyisikö tälle tarkempaa nimeä, mutta ihan samannäköistä ei kuitenkaan näkynyt.

Laitoin sen kasvattajan osoitteen tuohon sivupalkkiin , huonekasvi blogien alle, jos jotain sattuisi kiinnostamaan.

edit. Olen tässä tehnyt salapoliisin työtä ja  päätynyt tulokseen, että tämä orkidea on nimeltään; " Beallara Tahoma Glacier "

Jouluruusu

Eihän tuota vastustaa voinut, kun eilen ruokaostoksilla näin.
Onhan sen kukka niin eteerisen kaunis, puhdas kuin juuri satanut lumi.

Jouluruusun keskusta hehkuu valoa, kuin kynttilänliekki, lumen ja kylmyyden keskellä.

Toivottavasti saan sen toiveet täytettyä  ja jouluruusuni selviää yli pimeyden.

Kuten toivon myös pienten lintusten pärjäävän, sillä ravinnolla mitä tarjoan, kevääseen.
Jatkamaan sukuaan ja kasvattamaan mahdollisimman terveet ja elinvoimaiset jälkeläiset.

Veden äärellä

Marraskuinen viikonloppu vierähti veden äärellä aurinkoisissa merkeissä ja sunnuntain pakkassäässä.

Sunnuntai aamua kurkisteltiin "itkevän" lasiverhon takaa.
Lasiin muodostui kauniita maisemia, kultaisia, jossa karhukin tallusteli verkkaan eteenpäin.

Ikkunan ulkopuolella ei niin kultaiselta näyttänyt, vaan kuurainen peltomaisema otti kirpakkaan syleilyyn.

Askeleet johti rantaan, kaislikon hohtaessa kutsuvana tummien pilvien alla.

Veteen piirtyi  maalauksellisia kuvaelmia, lumouduin tästä kauniista näytelmästä.
Otin kymmeniä kuvia, oli hirmuisen vaikea valita mitä laittaisin tänne, mutta yllä muutama.

Pimeys saapui sammuvin lyhdyin, loiston hiipuessa yön syliin.

Ajattelin, että kuinka mielenkiintoista olisi kuvata talven ja jään saapumista järvelle. Ehkäpä vielä  toive joskus toteutuu, pienin järjestelyin.
Tuosta järvestä on pikku hiljaa hehkeytymässä kohde, josta kuvia voi ammentaa loputtomasti. Elämä veden läheisyydessä on niin vaihtelevaa, jokainen päivä on erilainen.

Pimeyden keskellä

Tämä puutarha blogi viettää aikamoista hiljaiseloa, mutta kun nyt on niin kiire puuhailla muuta.
Tänään pimeyden jo lasketuessa innostuin ottamaan muutaman kuvan hiljaisesta pihapiiristä.

Pitkä lämmin syksy on mustuttanut omenat, mutta kyllä niitä päivisin  joku lintunen käy naputtelemassa, ainakin erilaiset tintit

Ruukut odottelevat korjaajaansa.
Ne nuo pihatouhut tyssäs kuin seinään, mutta eihän siitä ole kuin viikko, kun viimeiset lehdet haravoitiin.

Kuistin virkkaukset tuovat kaivattua väriä harmauteen ja pimeyteen.

Pikku pakkasta

Kyllä se täytyy todeksi uskoa, kun aamulla luonto oli saanut kauniin huurre kuorrutuksen.

Vesikin oli jäätynyt ja veden vangiksi jääneet lehdet loistivat kauniisti aamuauringossa.

Kelloköynnöksen kärhöt peilailivat itseään jään pinnalla. Kohta niiden punerrus on ohi, tanssi ilmassa on muisto eilisestä.

Taidamme olla talvenjakajalla.

Pian väri vaihtuu valkeaan

Syksy on yltäkylläisyyden aikaa, voimakkaita värejä ja tunnetta.
Lehdet putoavat maahan ja peittävät sen riemunkirjavaan mattoon, jossa viivähtää alakuloisuus.  Joidenkin osana on vajota kylmään veteen, joka pian häivyttää värit ja tilalla on pohjaton pimeä.

Kelloköynnös ei ehtinyt kukkimaan, mutta se kantaa ylväästi tummanpurppuraa viittaa yllään, jonka ovat lahjoittaneet syksyn viimaiset tuulet. Köynnöksen hentoiset, mutta silti niin voimakkaat kärhöt, kujeilevat hurmaavasti, heittäen jäähyväisiä kesälle.

Vastavärit täydentävät toisiaan, persiljan vihreää ja suon antimia, kurjenmarjaa l. karpaloa.
Tässäpä oikea rautaisannos torjumaan syksyn köhinät ja punaiset nenät.