Hajuherneiden elämänintoa

Hajuherneillä on kasvuvoimaa ja ne myös venyvät pituutta. Tiedän, että kylvin nämä liian aikaisin, mutta voisiko näitä latvoa kunhan ovat ensimmäiset lehdet aukaisseet, vai pitäisikö odottaa pitempään.
Ainakin sain jotain vihreää, taidan kuitenkin kylvää uuden satsin vielä hieman myöhemmin.

Kolmesta Kelloköynnöksen siemenestä kaksi pukkaa itua. Tämä on ensimmäinen sisukas-sissi joka nousee kohti valoa.

Kylvin tänään myös muutaman purkin Karpaattienkelloa. Siemenet tuli läjäpäin, sillä olisi pitänyt olla laakeampi kylvöastia. Kaikesta voi oppia ja malttia täytyisi olla mukana.

Hiukan lunta lisää

Lunta satoi eilen, lunta oli satanut yöllä ja luntaa sataa, mutta sekin kuuluu kevääseen. Pakkasta ei ole, joten nyt tulee sitä vanhan lumen surmaa, joka sulattaa entisetkin pian pois.

Viime sunnuntaina laitoin Hajuherneitä itämään ja nyt oli ensimmäiset idut nousseet, siitä se kesän kukkaloisto alkaa orastaan, toivotaan ainakin. Olisihan se kiva saada omat kukat kukoistaan, ettei tarvitsisi turvautua osto taimiin.
Kelloköynnös taitaa olla hidas itämään, mutta jospa sieltä joku nousee. Japaninhumassa ei vielä mitään elonmerkkiä, mutta sen laitoinkin joitakin päiviä myöhemmin.

Pientä kylvötyötä

Siinä niitä nyt on.
Kelloköynnösten seuraan liittyi Hajuherneet, niitä tuli 11 prk. Joka purkkiin pistin nimen, jotta sitten myöhemmin opin tuntemaan, kun nämä joskus itää.
Tarkoitus on vielä kylvää joitain yksivuotisia ja monivuotisia myös.

Purkit ovat niin elottomia, niin pistin  pikkuliskoja niiden seuraksi.
Aika paljon jäi  vesivaraa, mutta tarkoitus on itäneet koulia omiin taimiastioihin. Hajuherneitä tuli useampi purkkia kohti, niitä oli kuitenkin hyvänlaisesti.

Laitoin myös Japaninhumalaa likoamaan. Kevyitä, kova kuorisia siemeniä, ja näitäkin oli aika vähän.

Jos tämä kasvatus jotensakin onnistuu ja puutarhainnostus vielä nousee kukoistukseensa, niin tahtoisin sellaisen pienen kasvihuoneen. Sitä voisi keväällä lämmittää,  siellä voisi idättää ja kasvattaa kukkia.
Ne on niitä puutarhaunelmia, mutta ihan saavutettavissa kuitenkin.

Ensimmäiset mullan alla

Ensimmäiset siemenet nyt sitten muhivat mullan alla. Noissa kolmessa pahvimukissa on kussakin yksi kelloköynnöksen siemen. Yksi oli hieman viottunut, saas nähdä mikä on itämisprosentti. Aika arvokkaita nuo  ovat, kun pussissa ei tosiaankaan ollut kuin kolme lituskaista siementä.
Täytyy nyt hellien vaalia näitä aarteita, että saisi kesällä nauttia kukkien kauneutta.

Tässä on sitten vedessä likoamassa hajuherneen siemeniä. Huomenna sitten pistän nämäkin mullan alle.
Nämä on ihka ensimmäiset kesäkukkien kasvatus kokeilut moneen moneen vuoteen.

Aurinko tunkee ovista ja ikkunoista

Kyllä se täytyy myöntää ja todeksi uskoa, kevät sieltä tulee. Väellä ja voimalla puskee läpi ja saa kaiken näyttämään niin erilaiselta.

Nyt kun on aikaa tutkia valon liikkeitä huoneissa, huomaa, että se saa aikaan kauniita, maaluksellisia vaikutelmia. Pienet yksityiskohdat voivat saada suuria aikaiseksi ihmismielessä. Talven kahleet alkaa kimpoilee auki ja mieli on avoimempi uusille asioille.

Tervetuloa kevät, nyt olen valmis. Olen päässyt monen vuoden vaivasta ja sen huomaa mielialassa.

Poimin tähtiä aamuauringossa

Taas auringoinen pakkasaamu.
Pihalla kimalteli tuhansia pieniä tähtiä, tahdoin poimia ne, ihasteltavaksi.
Noiden tähtien synty on niin kiehtova, niissä on outoutta, vaikka kuinka ne tieteellisesti selitetään. Miten ne voivat olla noin säännöllisen kauniita muodoiltaan.

Olin hieman myöhässä kuvaamisen kannalta, tuuli jo leyhytteli hentoja oksia ja karisteli kauniit, hauraat tähdet maahan. Hangen päällä niiden hentous ei tullut esiin, mutta poimin kuitenkin muutaman.

Hiljaiseloa helmikuussa

Täytyy nyt ainakin toinen postaus tälle kuulle laittaa.
Tuota pihaa ja sen elämää tässä olen katsellut, suunnitellut ja miettinyt uutta kasvukautta.

Mitä tuonne pakkasen valtakuntaan sitten kuuluu, no ainakin lintuja, niitä on.
Keräävät ravintoa pitkän, kylmän yön varalta. Muuta liikettä ei näin keskitalvella ole. Lntuja ja linnunruokkija, joka  käy täyttämässä ruoka-astiat.

Jouluvalotkin vielä puussa roikkuvat, ei sentään enää valoja pidetä. Nyt ne saavat valonsa auringolta.

Kohta koittaa maaliskuu ja aletaan laskeutua kohti kevättä ja kesää.

Hyvää alkavaa viikkoa;)

Helmikuun ensimmäiset mietteet

                   

Runsaassa viikossa päivä on pidentynyt jo tunnilla, voisi sanoa, että kummastakin päästä valoisuus on lisääntynyt puolella tunnilla. Helmikuu alkoi aurinkoisissa merkeissä, vaikka se näissä kuvissa ei kovin tulekaan esiin.
Viiruhelpin lehdillä viipyilee vielä lehtivihreää, joka kevään myötä painuu lehtien mukana maahan.
Pihassa oli hiljaista, ei näkynyt siipien liitoa ei linnun sirkutusta, mutta jossain vaiheessa päivää varmaankin siellä on säpinää, ainakin mitä voi havaita ruokailupaikan tilanteesta. Kaikki näkyy maistuvan, niin auringonkukansiemenet kuin kauranjyvät ja kaikki siltä väliltä.

Pihabongausta

Tänään oli lintujen pihabongaus. Enhän minä sitä muistanut, sitten eräs blogi herätti toimimaan. Sattuikin mukavasti, että ensimmäinen lintu, jonka havaitsin oli Mustarastas.
Merkitsin seuraavat linnut havaituksi klo 12.30-13.30 välisenä aikana.

1. Mustarastas
2. Pikkuvarpunen
3. Urpiainen
4. Keltasirkku
5. Sinitiainen
6. Talitiainen

Määriä en tullut laskeneeksi, kun lentelevät edestakaisin, enkä ehtinyt siinä vilinässä niitä laskea. Kuitenkin kaikkia muita lajeja oli runsaasti paitsi tuo Mustarastas oli yksinäinen lentäjä.

Koristeomenoihin on eilisen pluskelin myötä ilmestynyt talvista koristelua. Pakkanen on varmaanki yöllä nousut yllättäin, aamulla oli hiukan toistakymmentä astetta. Jäniskin oli käynyt puun alla kaivelemassa hangesta syksyisiä pudokkaita,  ruokavalioonsa täydennystä. Ei täällä pihapiirissä ole kylläkään jänistä näkynyt , rusakoita ne pomppiat ovat, ne tuntuvat viihtyvän ihmisasutusten lähellä.

Tammikuun odotuksia

Pensaat ja puut lepäävät valkoisen lumipeiton alla, odottavat.

Raku-uunin kannelle on kerääntynyt hieno lumivaippa. Sen paksuus on varmaankin sama, kuin tähän mennessä sataneen lumen määrä. Uunikin odottaa, on odottanut jo monta vuotta käyttäjäänsä.

Urpiaispariskunta istuu lumen valtaamilla oksilla ja odottaa. Odottaa tulevaa kesää, pesintää ja kaikkea sitä hyörinää, joka täyttää kesän, näin haluaisin ajatella.

Piti laittaa tännekin tuo pakollinen lintukuva, kun niitä tulee kuvattua nyt melkoisen tiuhaan. Ei piha talvellakaan ole hiljainen, päinvastoin, elämää enemmän kuin kesällä koskaan. Hyvällä ilmalla kuuluu mukavasti linnunsiritystä ja kevään tullessa luulenpa myös laulun voimistuvan.

Uuden odotusta

Niin, voisiko se alkaa näin ja tästä, uuden odotus. Kesän ja puutarha harrastuksen uudelleen elpyminen. Viime kesänä tämän blogin myötä ajattelin saavani puhtia tuohon puutarhan hoitoon. Se pikkuisen näyttikin elpymisen merkkejä, mutta ei syttynyt aivan roihuun. Nyt on sellainen tunne, että keväällä voisi heinä lentää ja multa pöllytä. Ei nyt kuitenkaan voi vannomaan mennä, mutta kuitenkin...

Olen lueskellut noita puutarhablogeja ja sitä haluaisi samaistua heihin, jotka vuosi vuoden jälkeen innolla ahertavat puutarhassaan. Ei se nyt ihan tuulesta temmattu ajatus ole, että minäkin... Tulihan sitä hoidettua pihamaata melko palavasti aikoinaan ja koskaan ei ole myöhäistä, eihän.