Hiukan aurinkoa saatiin

Sateisen aamun jälkeen paistoi hetken aurinko. 

Pionin nuput aukeavat ja maailma hymyilee.

 

Edellisessä postauksessa oli näitä tähtiputkia, mutta en malttanut olla kuvaamatta aurinkoisella säällä.

 

Ei sitä hymyilevää säätä kauan riittänyt. 

Jossain, joku kolisteli puisilla kärryillä kivikkoista tietä, kolina ja kumina lähestyivät. Sitten sattui vahinko ja kaikki suuret saavit kaatuivat ja putosivat kumeasti kolisten, niiden kostea sisältö ryöpsähti valtoimenaan alas.

Kärryt jatkoivat matkaansa, hetken paistoi aurinko.

Sateiden välissä

Sateiden välissä ehtii kyllä pihasta napsia joitakin kuvia. Kyllähän tuota vettä on tullut, mutta kukat kukkii sateessakin, rikkaruohot rehoittaa myöskin, varsinkin vesiheinä.

Lehtoängelmän ja tähtiputken liitto mielestäni toimii.
Tuota tähtiputkea ihan kokeeksi hankin pari tainta muutama vuosi sitten, penkissä kahta väriä, punaista ja valkoista.
Viime vuonna meinasin ne jo hyljätä, mutta onneksi jätin vielä paikoilleen ja keväällä nousi vankat taimet. Olin siirtänyt tuon ängelmän tähtiputkien viereen ja niiden yhtaikainen kukinta ilahdutti.

Samassa penkissä kasvaa myös kyläkurjenpolvea ja onpa vielä kaikkien näiden taustalla ruskoliljaa. Itse pidän tuota penkkiä ihan onnistuneena, vaikkakin kaikki kukkii samanaikaisesti, mutta jäähän se lehdistö.

Tämä isoin kukkaryhmä tuottaa kyllä päänvaivaa jonkin verran. Tässä on kolme pionia ja päivänliljoja, mooseksenpalavaapensasta, akileijaa, kalliokieloa, tulikellukkaa ja joitain muita pienemmällä alalla, niin ja vielä isohko pylväskataja ja rimpula omenapuu.

Mitään en raskis ottaa pois, mutta kyllä jonkin verran täytyis karsintaa tehdä ja oikeastaan keväällä tuosta penkistä lähtikin jotain jo pois.

Keväällä näyttää, että tilaa on jokaiselle ihan hyvin, mutta nuo mooseksenpalavatpensaat kasvavat niin laajoiksi, että se on aina yllätys. Pioneista pidän ja monesti olen ajatellut, että tuossa voisi kasvaa vain niitä, mutta en voi uusia penkkejä enään laittaa ja enhän minä raski mitään hävittää, en.

Iirikset ja akileijat ovat niin kauniita, että niistäkin olisi mukava saada omat isot ryhmät. Ne saisivat kasvaa sellaisena värien sinfoniana, risteytyä mielensä mukaan ja kylväytyä. Nyt kyllä olen napsinut akileijoista siemenkotia, sillä esim. siniset valloittavat ryhmässä liian suuren näkyyvyden.

Valkoinen akileija odottaa parhaillaan istuttamista. Pikkuhiljaa siirrän kaikki toiseen penkkiin, niin saan sitten noille isommille lisää tilaa ja vaikkapa uusia pioneja tai päivänliljoja :)

Lupiinitkin ovat kauniita, joten kylvin joitakin siemeniä yhteen penkkiin. Kovin isoa kasvustoa en ole saanut aikaiseksi, vaikka ensimmäisistä kukkivista on jo ainakin kolme/neljä kesää. Aiemmin kukki sininen, mutta nyt nousi tämä v.punainen ylväästi. Mitähän siniselle tapahtui, kyllä se hengissä on, mutta kukkaa ei ole vielä noussut.
Tarha-alpi sitä vastoin rehottaa, samoin kuin taustalla olevat nauhukset. Tuolla takana näkyy töyhtöangervo, se ei kuitenkaan ole samassa ryhmässä, vaan tuossa kukkaryhmien välissä kulkee sisääntulo käytävä. Töyhtöangervo on kyllä huonossa paikassa, se kun aina kaatuu käytävälle päin ja varsinkin sateella.

Kukat kukkii ja puutarhassa puuhat jatkuu, sateesta huolimatta.

Aakkoset etenee

D-kirjainta oli vaikea löytää ja Unni Drougge oli se, joka nyt sattui kirjastossa olemaan. Siis hän sai edustaa sitten pohjoismaista naiskirjailijaa minun naisaakkosissa.

Aika raisua tilitystä omasta elämästä ja väliin ihan punastellen luin. Tämä on omaelämänkerrallinen romaani vanhemman naisen ja häntä paljon nuoremman miehen väkivaltaisesta ja intohimoisesta rakkaudesta.

Kotona on odottamassa E ja F, joten lukemista riittää muiden puuhien lomassa.

Lukemisen välillä täytyy kuitenkin ulkonakin piipahtaa ja lepuuttaa silmiään suloisessa suvessa. Kyllä niitä aurinkoisiakin hetkiä on ja perhosten keveää liitelyä.

Pihlajan huopakukkaset

Japaninpihlajani on puhjennut kukkaan. Kukat kylläkin ovat neulahuovutettuja ja näitä olisi hauska laittaa muutama muu lisää oksille killumaan. Pientä piristystä sateiseen sunnuntaihin :)

 

Sakukin on saanut pienen lehti koristeen takaraivolleen, sen on tainnut tuulenhenki siihen asetella.

Sammakon lätäkkö mustuu joutuisaan, vaikka vaihtelen vettä, niin heti kohta Sakun räpylät lilluu mustassa lammikossa.

Eihän tänään niin kovin ole satanut, mutta itikoita on ihan riesaksi asti ja ne ovat isoja. Juhannukseksi piha olisi tarkoitus saada kuntoon, rikkaruohot ovat valloittaneet perennapenkit ja jonkin verran myös puutarhasaksille löytyisi töitä.

Onneksi puutarhani ei ole suuren suuri ja kaikki hoidettava on pienellä alueella, mutta iniseviä ystäviä en haluaisi seurakseni, toivon siis tuulista päivää ja sopivan lämmintä :)

Herättelen lukuharrastusta

En ole vuosiin ja vuosiin, lukenut yhtään kirjaa, mutta nyt kesän kunniaksi olen hieman viritellyt tätäkin harrastusta.
Eräästä kirjablogista sain idean, että luen naisten aakkosia A-Ö:n, täältä sen idean nappasin http://tarukirja.blogspot.fi

Ajattelin keskittyä suomalaisiin, ruotsalaisiin, norjalaisiin, tanskalaisiin sekä islantilaisiin ja lähinnä sellaiseen kevyeen luettavaan, jotta innostus näin alkumetreillä ei lopahtaisi liian raskaisiin ja aihepiireiltään vieraisiin teoksiin.

Aloitin Päivi Alasalmen Joenjoen laulu, eilen sain päätökseen tanskalaisen, Sara Blaedelin, Hyvästit vapaudelle. Tänään olen aloittanut Marianne Cederwallin Tästä talvesta tulee musta, Cederwall on ruotsalainen.

Olisin kirjastosta ottanut mukaani jo D-kirjaimenkin, mutta ainakaan sillä kertaa en löytänyt sopivaa. Selailin tuota mainitsemaani blogia ja sieltä sain vinkin, siis toisenkin :), kävishän se vaikka d:llä alkava etunimikin, jos vain se itselleni sopii.

Lämpö saa kukat loistamaan

Kukat kukkii, ruoho kasvaa ja rikkaruohot rehoittavat, niin ettei laiskan sorttinen puutarhuri tahdo perässä pysyä. Mutta enpä siitä paineita ota, teen sen mitä teen. Taitaa olla ehkä ensimmäinen kesä, etten ole tehnyt itselleni ns. työlistaa. Enhän sitä koskaan mihinkään ylös ole kirjoittanut, mutta se on pyörinyt tuolla mielessä kaikkien muiden " pitää tehdä " juttujen kera.
Onhan tuo leikkimökki kyllä sellainen projekti, mutta sitä on ihan hauska viedä eteenpäin ja suunitella. Laittelen sitä pienellä budjetilla lapsenlapsille, josko kesän mittaan kävisivät vierailulla ja käyhän ne :)

Projekti on hiukan mennyt eteenpäin. Nyt olen maalannut toiseen kertaan sisältä, lavereilla on retkipatjat, hankinnassa on edulliset peitot ja ehkäpä laitan vielä isot tyynyt. Lavereilla voi kääriytyä peiton sisälle, katsella kuvakirjoja ja kuunnella sateen ropinaa katolle.

Aamulla pistäydyin kirpiksellä ja sieltä löytyi tuollainen lastenpeili, jossa on peilin korkuinen krokotiili, ei kylläkään näy kokonaisuudessaan kuvassa. Koska peili oli hankala sijoittaa sisälle, niin laitoin ulkopuolelle seinään kiinni. Hiukan sekava tämä kuva, mutta myöhemmin pistän sitten parempia.

 

Alkukesän kukkasia poimin kuviin. Arovuokko on tosi herttainen ja niin vaatimaton kukkia. Nuput on herttaisia, kukat on kauniita ja vieläpä kuihtuva kukka on kaunis.

Kalliokielon lehtien alle täytyy oikein kurkata. Tänä vuonna riippuvat kukkarivit ovat ryhdikkäitä.

Tässä penkissä on kukkia, jotka kukkivat melkein koko kesän. Arovuokko kukkii hiukan hillitymmin kuin nyt, pikkusydän on kaunis aina ja keltainen pieni kukka tuossa reunassa on lapinunikko, joka myös tekee kukkaa hillitysti.

Koska en halua hoitaa kasvimaata, niin laittelen tähän penkkiin noita maustekasveja. Tällä hetkellä siinä on ruohosipulia, rakunaa, sitruunamelissaa ja timjamia. Tuoksuvia yrttejä sipaisen silloin tällöin kädellä ihan vain nuuhkiakseni niiden aromeja, tokihan niitä myös mausteena käytän.

Metsäköynnös tarjoilee myöskin runsain mitoin kukkiaan ihailtavaksi. Harmi, kun ylhäältä kasvusto on niin tuuhea, mutta alaosa paljas. Jospa leikkaan kukinnan jälkeen tai sitten laitan toisen köynnöksen kaveriksi.

Kukkivaa kesää ja sitä lämpöä, mutta kohtuudella, jotta saamme nauttia siitä kukkivasta kesästä pitkään. 

 

Pientä puuhailua

Tänään maalailin leikkimökkiä hieman sisältä. Viimekesänä maalasin pohjavärillä, mutta työ keskeytyi, kun ampiaiset olivat ehtineet rakentaa suuren, suuren pesän. Ei ollut leikkimökkiin asiaa, sillä oven suussa vartio iso lauma kiukkuisia ampiaisia.
Kunhan saan maalattua toiseen kertaan, niin sitten pääsee sisustamaan ja sitten voivat pienet leikkijät saapua.

Sain jotenkuten sudittua valkoisen maalin kattoon ja seiniin, kun huomasin ison mehiläisen seurailevan touhujani. Hiljalleen se ryömi märällä maalilla ja katosi laudoituksen väliin, jatkoin maalaamista.

Pian mehiläinen oli edessäni, selässä valkeaa, hivenen myös siivissä. Siinä se heilutti siipiään vinhasti ja surina kävi. Livahdin ovesta ulos ja  mehiläinen tuli perässäni, se siis lensi. Jospa se maali ei aiheuta sille vahinkoa, oli kuitenkin vesiohenteista. 

Oven laitoin tiiviisti kiinni ja toivon, ettei ampiaiset löydä sinne.

Kotkansiipisaniainen on kasvutavaltaan aika akressiivinen, sitä täytyy kurittaa, muuten se valloittaa koko penkin. En kuitenkaan halua sitä hävittää, se on kaunis ja luo tiettyä tunnelmaa pihaan.

Maanantaina hääräilin puutarhassa ja välineet jäivät sille sijoilleen, tarkoitus oli jatkaa seuraavana päivänä. Ei se sitten onnistunut, vettähän sieltä taivahalta sitten tulikin. Onneksi satoi, sillä olin ruukuttanut humalaa ja saniaista ja nyt ne saivat apuja ylhäältä.

 

Löysin rautaputken päähän uuden ruukun kesäkukille. Tuo ruukku on rautanen ja tottakai kolhiintunut ja ruosteinen. Joku oli hylännyt sen jätepisteeseen. Se on ollut joku sekoitusastia, keskellä oli pitkä rautaputki, jonka mies rälläkällä katkaisi.

 

Linnuille on tarjolla lämmintä pesänteko ainesta. Koirankarvat ovat loppuneet, kun ei ole enään karvan luovuttajaa, joten laitoin lampaanvillaa. On sitä joku käynyt nyppimässä, mutta ei ole niin suosittua kuin koiranvilla. Jospa tuo väri lintuja mietityttää?

Iloisesti uuteen päivään ja kasvun ihmettä, mutta tule hiljaa hiipien :)

Kyllä se kesä on

Onhan se jo kesä, alkukesä, joka etenee hentoisin askelin.
Mehiläiset hyörivät, etsien mettä, kuoriaiset mönkivät lehdillä ja kirvat lymyilevät lehdistössä. Kukat kukkivat, puut ja pensaat puskevat vihreää, aurinko paistaa: on kesä. Ei välitetä kylmästä viimasta, sehän kuuluu meidän kesään :)

Sinivuokon jälkeen loistaa auringon kanssa kilpaa keltavuokko. Se näyttää viihtyvän tuossa paikassa, jossa se myöhemmin kesäkuussa jää isompien varjoon. Vuosi vuoden jälkeen se valloittaa lisää tilaa. Näkyyhän tuolta nousevan myös kielon lehtiä, nekin valloittavat lisää tilaa tuosta sekalaisesta seurakunnasta.

Idänsinilijakin putkahtelee sieltä sun täältä ja nyt tänä keväänä nousi ihan ryppäänä paikoitellen. En pane pahakseni, jos leviää koko pihaan, vaikkakin voittokulku on hitaan puoleista.

Pikkukäenrieska on myös sellainen valloittaja, joka saa rauhassa edetä, niin nurmikossa kuin perennapenkeissä. Sen hentoiset lehdet jäävät isojen perennojen suojaan ja nurmikossa se kokee saman kohtalon, kuin pitkäksi kasvanut ruoho.

Jotkin urhoolliset mehiläiset etsivät mettä kaikesta mahdollisesta kukkivasta. Oikeastaan pitäisi laittaa jo kesäkukkia näille pikku pörisijöille. 

Tällaisen leppäkerttua muistuttavan kuoriaisen huomasin, tämä on vainiopirkko. Kirvoja ainakin löytyy popsittavaksi, joten näiden elo on jo valoisaa.

Iloista aherrusta kaikille!

 

Lehdistössä vaanii...

Kyllähän siellä lehdistössä hääräilee monenenlaisia siivekkäitä, mutta tuskin nämä meille vaaraksi on.

Näitä kirvoja tarkoitin, siellä ne lämmössä sikiävät ja vaanivat kukkasia sekä muita kasvia. Niitä oli joka lehden alulla pieni pesua, jos ei suurempikin kolona.

Talitintti pyrähteli kaverinsa kanssa oksistossa vilkkaasti. Jos kirvat maistuu, niin ruuasta ei ollut kyllä pulaa.

Meidän mökkipiha on aika luonnontilassa ja leskenlehdet kukkii kauniisti. Kukkia voi ihailla, mutta niiden lehdistä en oikein tykkää. Tunkeutuvat joka kiven koloon, mutta toisaalta, sehän on oikeastaan hyvä maanpeitekasvi. Leskenlehti on samanlainen, kuin voikukka. Koska ne leviävät ja kasvavat valtoimenaan, niin niistä ei pidetä.

Mehiläiset ovat puutarhurin ystäviä, suosikaamme niitä. Se on aika ihana pörriäinen.

Vappuna rapsutellaan

Rapsutellaan ja tutkaillaan pihamaalla alkavaa uutta elämää. Tänään onkin tosi kaunis ja niin lämpöinen sää. Mettiäiset pörräävät ja kärpäset surisevat. En kylläkään niiden kärpästen kuule surisevan, mutta oletan niiden surisevan mielihyvästä, lämpöä, valoa ja kevään tuoksua.

Pihaa rapsutellessa yritän olla vahingoittamatta sammalta, jonka olen saanut jo leviämään aika hyvin. Haluan sammalkatteen nurmikon tilalle, se on kuin samettia. Löyhässähän se on, tahtoo ainakin osaksi lähteä haravan piikkien mukana, vaikka kuinka varovasti yrittää pinnalta ottaa syksyisiä roskia.

Norjanangervo

Mustaherukka

Metsäkärhö

Virpiangervo

Silmut on puissa ja pensaissa pullistuneet melkoisesti ja löysinpä jo hiirenkorviakin.
Meillä on pensasaitana sinikuusamoa ja kun katsoo ulos, niin huomaa selvän muutoksen aamuun. Hentoinen silmuverho ympäröi kauttaaltaan pensaita.

Tervetuloa suloinen toukokuu :)

Kukintakausi alkoi

Pikkainen rypäs sinivuokkoa aloitti kukintansa. Nuppuja on vielä tulollaan ja taitaa olla ensimmäinen kevät, että kukinnan huomaa kauempaakin.

Vuosia, vuosia sitten toin Turusta alun ja sitä olen varjellut ja hieman yrittänyt jakaa. Nyt se sitten kiittää ja hymyilee.

Valkovuokot ja hyvin leviävä keltavuokko puskee esiin maan mustasta mullasta. Vuokkojen kukintaa on sitten jatkossakin odotettavissa.

En malta olla laittamatta paria lintu kuvaakin.

Selpelkyyhky siinä äimistelee vai oravako se enemmän ihmeissään on. Löysin sepelkyyhkylle sellaisen nimen, kuin toukomettiäinen. Sitä on käytetty jo 1600-luvulla, mutta en oikein tuota kyyhkyä mettiäiseksi miellä :)

Sepelkyyhky on parina päivänä käynyt "kuvaamossa", eikä kovin arka ole noiden muiden vierailijoiden suhteen. 

Tässäkin kuvassa vai leyhäytti siipien, kun fasaanikana tuli liian lähelle. Fasaani poistui.