Vinttikaivon metsästystä

Tarkoitus oli tehdä pieni kierros ja löytää oikea vinttikaivo. Samalla kuvaisin tielleni osuneet sillat ja muut kaivot.

Ensimmäinen silta, joka putkahti esiin, oli aika uusi kaarisilta. Se johdatti kulkijan ruskean veden yli. Silta täytyi kuvat kahteen kertaan, sen verran viehkeä se oli.

Tämä nyt ei ole oikeastaan kaivo, vaan vesiposti, ei lainkaan viehkeä.

Seuraava silta oli sitten kylmää rautaa, mutta kaiteet ja kulku lämmintä puuta. Tuo möykky kaiteella on varis.

Kaivo, joka on riisuttua mallia, ei sankkoa killumassa narun varassa. Tämä on kuitenkin ihan käytössä joskus ollut, joten kuvataan.

Tässä kaivo, jossa kaksikin sankkoa. Nouseekohan tästä vielä vettä, hellepäivän uuvuttamille kukkasille.

Kovin oli köykäinen retki, mutta kyllä sen vinttikaivon vielä kuvaan ihan aidossa ympäristössä.

Akileijan kutsu

Eilen iltayöstä aurinko näyttäytyi ja kuulin akileijan kutsun. 

Minulla on tällainen sekapenkki, sinistä ja vaaleanpunaista, kuvan ulkopuolelta löytyy vielä vaaleamman punainen ja pieni kukkainen.

Akileija on kyllä kaunis ja haaveissa on saada oma penkki erilaisille tämän lajin edustajille. Joitakin matalia löytyy, niille pitäisi löytää hyvä kasvupaikka myös.

Kaikki vesisateet ja pilviset päivät unohtuu, kun kerrankin loistaa aurinkoinen!

Runsaat sateet luovat puutarhasta viidakon

Sateet saavat aikaan ennen kokematonta runsautta puutarhaan. Kukkaloisto on aika niukkaa vielä, mutta nuput pullistuvat ja kunhan tulee muutama aurinkoinen päivä, niin pääsen kukkia kuvaamaan.

Jättitatatar venyy pituutta ja rotevat varret pysyvät kovassa tuulessakin ryhdikkäinä.

Lintujen kylpyammeet ovat pysyneet täynnä ja vesi niissä vaihtuukin hyvin, mutta linnut ei taida nyt kylpyjä tarvita.

 Tuoksukurjenpolvi aloitteelee kukintaansa ja on kasvanyt korkeutta tosi hienosti.

 

 Sateet piiskasivat koristeomenapuusta kukat maahan. On kuin lunta olisi satanut.

Penkillä nököttää keramiikka mökki yksinään, jouduin viemään kukkivat kukat suojaan, jotta eivät vallan huku.

Akileijat kasvavt villisti sikin sokin ja kukkivat sen mukaisesti. Jossain vaiheessa täytyy harventaa, muuten valloittavat koko penkin.

Ukonkello peilaa itseään. Vielä ei ole kukkanuppuja näkyvissä, mutta kerkiää vielä sulostuttamaan kelloillaan veden pintaa.

Sammakko kököttää suikeroalpi meressä ja vanha sinkkisankko nauraa vieressä.

Pihakruunu

Tuulikellon rakentelu oli eilen ohjelmassa ja sainkin sellaisen valmiiksi, siitä tuli keijun kevyt.

Tykötarpeina oli kaikkea sitä, mitä vuosien mittaan on kaappeihin kertynyt. Leivosvuokkia, nappeja ja joulukoristeita, siis tuo helminauha.

Jotakin olin kyllä ostanut kirppikseltä ihan tuulikelloja varten, kuten tuon kehikon, saattoi olla hedelmäkori alunperin.

Vihreät helmet purin sellaisesta metalli kranssista. Kieputtelin kiinni kehikkoon ja samalla kiinnitin helminauhaa myös kiinni, jotta pysyis paikoillaan.

Väriäkin piti tuohon teelmään saada ja sitä sain noista langoista. Langat kiinni ja tuulikello puun oksaan.
Siinä se nyt Bohemia rapsodia odottelee suotuisia tuulia.
Ei tämä varmaankaan kovin kilisi eikä kalise, ennenminkin on vain silmänruokana tuolla saniaisten yläpuolella killuessaan.

Mikä parhainta, ei maksanut paljoa ja tuli tekijälle hyvä mieli:)

 

Kesä saapuu sirkein silmin

Kyllä se kesä sitten on jo ihan ovella.
Ensimmäiset kukkaset ovat aukaiseet nuppunsa pihassa ja sinivuokon sirkein silmin.
Keltavuokot odottavat vuoroaan. Ne ovat levittäneet juurensa isolle alalle, huolimatta viime kesäisestä myllerryksestä, jonka saivat kokea. Niiden nuput pullistuvat päivä päivältä isommiksi ja kohta ne loistavat auringon kanssa kilpaa. Taitavat voittaa kilvan, kun tuo aurinkoinen on aika ujon sorttinen, piiloutuu useasti pilviverhon taa.

Mökillä oltiin viikon verran ja sain siellä aikaiseksi muutamat linnunmökit. Näin tällaisen hauskan idean, vanhoista koreista oli tehty pikkumökkejä linnuille.
Omiini punoin pajusta katot ja tilkitsin raot naavalla. En kuitenkaan usko, että näihin kukaan harhautuu, mutta tarkoitus on vain piristää mökkipihan ilmettä.

Oikeastaan pitäisi joitain mökkejä saada tänne varsinaiseen kesäpihaan. Täytyy käydä kirppiksellä mutka, josko sieltä löytyisi materiaalia:)

Eilisen kulkijat pihassa

Oikeastaan ei kulkijoita vaan lentäjiä. Siivekkäitä riittää ja lajit toivottavasti kasvavat kevään edetessä.

Joitakin vihervarpusia oli saapunut.

Urpiaisiakin pieni parvi oli jostain ilmaantunut, kuvassa tundraurpiainen.

Onkohan tässä jo parin valinta tapahtunut.

Keltasirkutkin jo laulaa lurittelevat, mutta syödäkkin pitää.

Viimekesäinen naakkapari tepastelee päivittäin pihalla. Näkyvät pesivän naapurin savupiipussa, mutta ei kerrota sitä.

Illan viimeinen siivekäs on pyöreä muotoinen punatulkkunaaras.

Oravaisen aamuhetki

Aamuhetki ja ruokahetki. Auringonkukansiemenet maistuivat ja hyvä niin, sainpa muutaman profiilikuvan nappattua.

Jakkaraan jatkoa

Nyt on sitten jakkara saanut muotonsa ja lakattukin on kertaalleen.

Laitoin kuitenkin sen kankaan tuohon ja vähän pehmusteitakin, mitä nyt sattui löytymään, tyynyn työnsin sisään.
Vieläkö löytäis jostain sellaisia koristenuppeja, joita naputtelisi tuon pitsireunuksen ja kankaan väliin, voisi silläkin hieman kiristää ja kohentaa "toppausta".
No, onneksi olen tähän malliin saanut ja nuppeja odotellessa, jakkara saa olla käytössä.

Servetti pinta on lakattu vain yhdesti, mutta lakkaan sitä useamman kerran ja hion kevyesti lakkausten välillä.
Tuleepahan kestävä pinta kulutukselle.

Takapihan kanatarha

Fasaanikukkoa ei ole nyt pariin päivään näkynyt takapihalla, mutta tänään sen olivat valloittaa kanat, siis fasaanikanat.

Voiko kanalintu olla uljaan näköinen, mikä ettei.

Suojaväri on ainakin sopiva. Kun painautuu maahan ja jää liikkumattomaksi, niin ei ihan heti  huomaa.
Nämä kanat näyttävät pulleilta, eivät ole kyllä nälkää nähneet talven aikana.

Naaras fasaanin ilme on lempeämpi, niin kuin äidille sopii. Kanat elävät ja kulkevat ryhmissä, ei niin kuin kukko.
Johan se sananlaskukin sanoo: EI  TUNKIOLLE KAHTA KUKKOA SOVI :)

Jakkaran uusi ilme

Viime keväänä pelastin roskiin menevästä kuormasta kaltoin kohdellun jakkaran. Jakkara majaili koko talven kuistilla ja viime viikolla sen sitten toin sisälle puhdistettavaksi.

Tänään sitten otin sen työn alle. Laitan sen nyt tänne, vaikkei vielä olekkaan ihan sellainen kuin ajattelin. Tuumailu jatkuu ja jos ilme muuttuu muuksi, niin tästä tulee sitten jatkokertomus :)

Puinen, käsintehty ja muuten ok, mutta täynään maaliroiskeita. Tuo istuimen pinta alkoi viehättään ja ajattelinkin jättää se ennalleen, mutta miten käy, jää nähtäväksi.

Näin sen nyt laitoin.
Maalasin muuten kokonaan mustaksi, vain tuon istuinosan jätin ennalleen, maalitahroine kaikkineen. Kun oli kuivahtanut, liimailin servetin paloja sikinsokin, sitten vielä puuosien reunaan mustaa, punainen virkattu nauha koristeeksi.

Kokeilin tuollaista kangastakin, josko sittenkin sellaisen laittaisin. Servetti pintaan tulee vielä lakka tai sitten uusi pinta kokonaisuudessaan.

Kuukausi pääsiäiseen

Minulla on kaksi blogia, molempiin kuvaan luontoa, tähän puutarhaan ja mökkeilyyn liittyvää. Täytyy kyllä tunnustaa, että joskus saattavat hiukan mennä puurot ja vellit sekaisin, kun ei osaa päättää.
Sellaisen päätöksen olen tehnyt, että kaikki pihassa kuvatut linnut ja eläimet päätyvät pääsääntöisesti tänne tunnisteen Pihan elämää alle.

Aamulla seurasin fasaanikukon touhuja takapihalla. Ratkesipa sellainenkin arvoitus, joka mieltäni eilen askarrutti - Kuka on tonkinut takapihan kuusen tyvellä-. Syyllinen on siis tämä komea kukko.

Siinä se makoilee suuren kuusen alla kaikessa rauhassa. Olisikohan Pääsiäiskukko puuhassaan ja hautoisi niitä suuria suklaisia Pääsiäismunia, nam.
Kyllähän tämä kukko korean ulkoasunsa vuoksi voisikin olla se kuuluisa muniva kukko. Ei noita kukkoja enään liiemmin taida kanaloissa asustaakkaan.

Jokin alkaa kukkoa häiritsemään, nousee ylös ja siirtää katseen kohti ikkunaa, ilme on tuima.
Mahtaako nähdä kuka siellä ikkunan takana tähyilee, vai varoittaako kuudes aisti.

 

Kuulostelee ääniä ympärillään ja nokka raottuu hiukan,kuin huutoon.

Rinta taipuu kaarelle, mahtailee katsojalle.

Huomattuaan, ettei kukaan häiritse rauhoittuu ja alkaa rauhallisesti käyskennellen etsiä syötävää.

Hiljalleen siirtyy etupihan puolelle, jossa on ruokaa tarjolla niin naakoille, harakoille ym. siivekkäille ja tietenkin muutamalle oravalle.