Elokuun tunnelmia

Aamulla oli sankasti sumua ja seitit oli vallanneet puut, pensaat ja kukat. Nyt sitä huomasi, kuinka paljon noita pieniä hämähäkkieläimiä puutarhassa puuhastelee.

Olen vallan ihastunut noihin mustesieniin, tänäkin aamuna tuli otettua kymmeniä kuvia. Mustesieni elää vaiherikasta elämää, siitä löytyy ihastuttavia muitoja ja vaatimatonta kauneutta.

Sumu luo ympäristöön taianomaista tunnelmaa, on kuin luonto odottaisi jotain.

Syyshortensia elokuulla

Syyshortensian kukkatertut on suuria ja painavia. Kukkia on tänä vuonna huomattavasti enemmän kuin viime kesänä.

Pidän hortensian kukista, ne on niin vaahtoavia ja väri muuntuu syksyä kohti. Nyt täytyy poimia kukkaterttuja kuivakukiksi jos vain mahdollista.

Hortensian kukista pitävät muutkin kuin minä, sen huomasin. Pienet ja vähän suuremmatkin hämähäkit olivat löytäneet kukkien terälehtien sokkeloista oman paikkansa. (ps. klikkaa kuvat suuremmiksi)

Elokuussa täytyy ihailla kuutamoa. Kuutamon ihailuun olisi ehkä syytä varautua juuri hämärän hiipiessä. Näin syvimpään aikaan ei ainakaan kuvassa välity se maaginen tunnelma.

Juuri tämä yö on se, jolloin olisi pitänyt näkyä kymmeniä tähdenlentoja. Tähtiä näkyi, muttei lentoja, aamulla oli sumua.

Villinä ja vapaana

Punaherukat ovat vallan villiintyneet, niitä kasvaa metsikössö, ojien pientareilla ja ties missä kaikkialla. Marjat eivät ole niin makoisia kuin puutarhassa kasvavilla, mutta oivaa ravintoa linnuille.

Koiranheisi kuuluu myös tähän luonnon pensaiden ja puiden joukkoon. Se onkin kasvanut hyvin, kun pääsi leppien ja pihlajien halauksesta. Tänä kesänä tekikin marjoja, oikein tertuksi asti, aikaisempina kesinä on ollut marja siellä toinen täällä.

Terttuseljoja kasvaa hyvänlaisesti, tämä yksilö on jo vanha ja raihnainen, marjoa jaksoi kuitenkin. Pidin tätä seljaa sellaisena koekaniina ja kasvatin sitä kovalla kädellä. Ei reppana kestänyt monen kesän kuritusta, vaan oksat talvi taitteli hauraasta puusta. No, ei hätiä, juuresta pukkaa uutta versoa voimallisesti.

Paatsaman lehdet ovat hieman kärsineet myös, mutta marjoja on hyvin tässäkin. Nuo punaiset taitaa olla vielä raakoja. Olen ajatuksissani mieltänyt tämän korpipaatsamaksi. 

Hyppelihän siellä lintujakin rannan puissa, olisikohan tämä pajulintu.

Uusia ja vanhoja hankintoja

Paikallinen Agrimarket tarjosi joitakin perennoja edullisesti ja tarjoukseen tartuin. Tämä punainen jaloakileija pisti silmään leiskuvalla värillään. En ostanut kuin yhden taimen, kun ajattelin, että se siementäis uusia pikkuisia akileijoja, mutta siementääkö nämä jalot jutut, katsotaan. Sitten otin mökin kivikkopenkistä toisen akileijan mukaani ja se on vaaleanpunainen, voisi tulla vaikkapa niitä risteytymiä tai sitten ei, katsotaan.

Tämä konnanyrtti lähti mukaani, kun luin lapun väärin. Olin ostavinani punaisen konnanmarjan, lapussa luki punainenkonnanyrtti, tästä viisastuin, että täytyy lukea tarkkaan ja loppuun asti mitä lipukkeessa lukee.
Näitä kukkasia ostin pari tainta, niissä oli nuput ja ajattelin, että sieltä putkahtaa punainen kukka, mutta tuli v.punainen. Taimilapussa oli kylläkin tummemman punainen kukka, mutta eipä se haittaa, ostetaan sitten myöhemmin niitä jos tämä kukkanen viehättää.

Ruskopäivälilja kaivettiin myös mökiltä mukaan, ja ostin sille matkaseuraksi pari punaista tarhapäivänliljaa.
Ostin myös pari nyppykurjenpolvea, nepalin-ja japaninhanhikit, pari rönsytiarellan tainta. Kaikki perannat oli ale-myynnissä, joten innostuin, olisin ostanut useampaakin sorttia, mutta ei ollut kovin valikoimia.

Välillä kävin tuijottelemassa rannalta veteen, uusia maailmoja, jotka aukenivat aurinkoisina päivinä.

Mietin mitä voisin siirtää mökiltä pihaan. Olisin tahtonut ottaa mukaan ne pari alppiruusua, jotka sinne olen laittanut, kun en ole vielä nähnyt niiden yhtään kukintaa. Kyllähän ne kukkineet on, mutta ollaan oltu poissa juuri siihen aikaan. No, ne jäivät ainakin tällä kertaa, kun eivät mahtuneet autoon.

Jotain sieltä kuitenkin pakkasin mukaan, pieniä alkuja, mutta kasvattelen niitä hissuksiin isommiksi.
Joskus aikoinaan vein sinne auringontähden ja se on monena kesänä leikattu muun kasvuston mukana alas. Nyt huomasin, että se oli alkanut puskemaan uutta kasvua, joten korjasin sen talteen.

Kukkapenkkejä täytyisi lähteä kaiveleen ja istuttaan noita aarteita. Nyt on kyllä hyvä ilma istutuksia tehdä, on märkää. Tavoite on ainakin saada kaikki maahan ja vaikka keväällä sitten oikeille paikoille, viimeistään.

Niin, ja se yrttimaa täytyy raivata.

Poimin värejä

Kolme viikkoa mökillä hurahti kuin siivillä. Pientä puuhastelua ja suunnittelua, niitä voi tehdä yhtaikaa, kädet tekee ja ajatus kulkee. 

Kauniit aamut ja hienot iltaruskot siivittivät päiviä, antoivat voimia pimeää talvea varten. Nyt on akut ladattu ja niitä käyn purkamaan, sekä tätä kuvasatoa, jota noukin päivittäin.

Aamulla hieraisen unet silmistä ja katsahdan järvelle. Järven ovat vallanneet siniharmaat sävyt, kuin savuhattaroita leijuu maisemassa. Hattarat liikkuvat ja muuntuvat, peittäen taakseen vastarannan ja kietoutuen saarten ympärille. Väri ei ole voimakas, mutta poimin sen, sillä se luo rauhallisuutta ja mystisyyttä. Maiseman rajoja ei näy ja mielikuvituksella on tilaa kulkea.

Melkein kivikossa kasvaa rantakukka ja peilaa punaisuuttaan järven sinisyyttä vasten, eletään keskipäivää. Huomaan kukassa liikkuvat pienet mustat kuoriaiset, katsotaanpa lähempää.

Tämä kuoriainen on löytänyt rantakukasta makealta näyttävän herkun, kuin marmeladia se on. Poimin siis punaisen värin ja hieman myös mustaa, joka saa muut värit loistamaan vierellään.

Hentoinen lemmikki oli työntänyt juurensa kosteaan rantahiekkaan ja iski silmää, minut myös. Poimin siis myös lemmikinsineä mukaani.

Valkoista ja keltaista, nehän kuuluvat jokaiseen kesäpäivään, ainakin muistoissa. Päivänkakkaran keltainen keskusta on kuin aurinko, se on tarpeellinen meille kaikille, isommasta pienempään.

Päivän päätteeksi heitän kaikki poimimani värit tuulten lempeään syliin, joka sekoittaa niistä henkeä salpaavaan iltaruskon.

Ne saapuvat...

Elokuiset mustesienet, ne valloittavat pihamaani. Mustesieni on oikeastaan aika veistoksellinen ja sillä on mielenkiintoiset vaiheet. 

Nuoren sienen hattu on kauniisti vekeillä. Siinä on pieniä kauneusvirheitä, mutta se antaa lisä kiinnostavuutta.

Hatun reunan aukoista voi kurkistella vihreää valoa, se on kuin reikäommelta.

Tämähän voisi olla vaikka riisinviljelijän aurinkosuoja. Keskellä on kohouma, kuin nappi iin päällä.

Mustesienet hakeutuvat toistensa seuraan. Ne muodostavat pieniä ryhmiä, kuin perheitä. Kauniin valkoiset hoikat varret kannattelevat harmahtavia hattuja.

Perheistä muodostuu suurempia ryhmiä, kylliä. Kylät ovat lähellä toisiaan ja niistä muodostuu mustesienien joukkovoima, joka etenee ja valloittaa uusia alueita.

Viime syksynä huomasin, että linnut viihtyivät mustesienien läheisyydessä. Olisikohan hyönteiset vetäneet niitä puoleensa, sillä vanhenevissa sienissä viihtyivät erilaiset ötökät.

Pieni lomareissu

Käytiin hiukan pohjoisemmassa retkeilemässä muutaman päivän ajan akselilla Kemi/Kolari.  Rymyttiin pitkin metsäteitä ja aikaa jäi  myös maisemille.

Menomatkalla pysähdyttiin tuuliselle Torniojoelle. Toisella puolen siintää Ruotsin tunturit, rajahan kulkee keskellä jokea. Tuo raja on aika olematon, kirjaimellisesti kuin veteen piirretty viiva. Elämä on molemmin puolin rajaa samankaltaista ja kylät ovat ryhmittyneet vastakkaisille  rannoille.

Kiivettiin Aavasaksan kallioille ihailemaan maisemia. Kovin lähelle reunaa en uskaltanut mennä, sillä poden jonkin asteista korkeanpaikankammoa. Tämä fobia ilmenee outona tunteena vatsassa ja jalkojen heikotuksena. Heikotus alkaa polvista ja leviää sitten koko raajojen tutinaksi.

Nuotiolla kypsyivät kulinaristiset herkut, uudet perunat ja sipulit tomaattien kera. Telttaan kömmittiin illalla, luonnon helmassa se unikin maistui.

Aamulla herättiin yhtaikaa auringon kanssa. Järven päällä leijaileva savu laajeni hiljalleen. Savu tuli nuotiosta, nyt  on aamukahvien aika.

Olihan meillä matkaseuraakin ja tässä toinen karvaturri. Konna  makoili mielellään nuotion lähettyvillä, ainakin silloin, kun oli ruokaa tiedossa. Pitkäkarvaiselle koiralle helteiset päivät olivat koittelemus, mutta matka meni hyvin, kun raikasta vettä ja vilvoittavaa suojaa löytyi.

Tämä Konna on muuten puoleksi Lapinkoira, mutta eipä paljon jaksanut noita poroja huomioida.

Poroja oli jo täällä Lapin porteilla. Etupäässä emä vasoineen käyskenteli teiden pientareilla, mutta joitakin komea sarvisia hirvaitakin näkyi. 

Täytyihän se poro kuvata ja tämä nimenomaan sarviensa vuoksi, joita peitti samettimainen nukka. Karva oli vaihtumassa, joten turkki ei ole kovin kaunis. 

Tyrni, eksoottinen pihapuu

Siirtolapuutarha osa 2


Eilisellä siirtolapuutarha reisulla tuli otettua kuvia ja taas kuvia.

Tämä seuraava pensas tai pikkupuu on ehdottomasti yksi suosikeistani, harmi etten ole vielä saanut sitä pihaani.

 

                                                

Äimärautiolla on useassa pikkupuu-

tarhassa tyrni ja useampikin. Kauniita

tummanvihreitä, eksoottisen näköisiä

pikkupuita. Nämä puut kantavat myös marjoja, jotka ovat terveellisiä, oikeita vitamiini pommeja.

Mökin omistajat kertoivat runsaasta sadosta ja kurkistus oksien alapuolelle todisti sanat todeksi.

                                        

Sieltä tyrnien siimeksestä latvuksien alta, löytyi kaikkea hauskaa, mökkiläisten mieltymysten mukaan.

Kurkistetaan siirtolapuutarhaan

Tänään oli mahdollisuus vierailla Äimäraution siirtolapuutarhassa, Oulussa. Sinnehän sitä täytyy suunnistaa vaikka on tiukka aikataulu ja huh, mikä helle. Vesipullo mukaan ja pyöränselkään, kilometrit taittuivat mukavasti lämmön helliessä kulkijaa.

 Portteja oli monella tyylillä tehtyjä ja niissä oli lisäilmettä antamassa avaimia, kelloja sekä oksia ym.

 

 

Kukka runsaus oli nyt parhaimmillaan, tottakai, kun siirtolapuutarhasta on kysymys. Tänä kesänä ne kuulema ovatkin kasvaneet tosi hyvin lämpimien ja kosteiden säiden ansiosta, onhan oma osuutensa toki myös lähellä olevalla hevostallilla, josta muhevat lannoitteet on kotoisin.

Pienille pihoille mahtuu paljon mielenkiintoisia yksityiskohtia, jokaisen palsta oli omanlaisensa ja yllätyksellinen. Tuolla pitäisi vierailla useammin ja varmaan omistajat mielellään esittelisivät aherruksiensa tuloksia.

Tapasin yksisilmäisen Esmeraldan, hän on entinen tanssia ja   kotoisin Turkista. Jalkapuoli tanssija on tullut Suomeen etsimään itselleen sulhasta ja nimemomaan rikasta. Kuinkahan hänen käy, jatkuuko Esmeraldan sulhasen etsintä vielä ensikesänä.

Tämä hieno teos oli hauska keksintö. Paikalta on kaadettu iso pihlaja ja jäljelle jäänyt kanto jatkojalostettiin ja tosi hienolla tapaa.

Tässä pieni otos siitä, mitä kaikkea voi kohdata kun ovet ovat avoinna kulkea.

Siirtolapuutarhat ovat mielenkiintoisia kohteita. Hyvin hoidettuja puutarhapalstoja mielellään katselee ja tapaa mukavia ihmisiä. Voi kun olisi aikaa ja puhtia niin vierailisi useamminkin.