Vahvasti läsnä

Ei siihen kuitenkaan enään kauan mene, kun saamme mullassa möyriä ja haistella kesän lempeitä tuoksuja!

Kevät aurinko valloittaa

Kevät aurinko ryntää niin voimallisesti ikkunoiden kautta sisään, että jonkin asteista suojaa täytyy talven näännyttämille kukille tarjota.
Kyllä tuo valoisuuden lisääntyminen saa ihmeitä aikaan, niin meissä ihmisissä kuin noissa hoidokeissamme.

Johan noita joitakin siemen pusseja on tullut hankittua, mutta vasta ensi kuussa ajattelin niistä osan multaan piilottaa. Viime vuonna tuli tuo esikasvatus aloitettua liian aikaisin, mutta nyt hidastelen sen kanssa.
Hirveästi tulevaa kasvukautta en ole suunnitellut, kun olen noiden orkideoiden parissa häärinyt. Eiköhän sitä aikaa ala löytymään muuhunkin touhuiluun, pidentyneiden päivien innoittamana.

Sanotaan että maaliskuu humauttaa ja kyllähän tuo hangen pinta laskeekin huimaa vauhtia. Lämpötila erotkin yön ja päivän välillä on melko suuret, on kantohankien aika.

Eteeristä kauneutta

Orkideat valloittaa kauneudellaan ja herkkyydellään.

Koska en halua teitä kiusata näiden orkideoiden postauksilla, niin olen avannut näille hurmaajille oman blogin. Sen nimi on Orkidean viemää ja se löytyy tuosta sivu palkista, muiden blogieni seurasta. Kovin monta orkideahan minulla ei vielä ole, mutta kuvia on tarkoitus niistä laittaa ja sen hetkistä kasvutilannetta.

Talven syleilyssä

Vielä olemme talven ja lumen vahvassa syleilyssä.
Kovin on lyhyt vartalo tällä oliolla, joka niin kiihkeästi halailee murattiruukkua. Varmaankin jäänne joltain esihistorialliselta ajalta, arvelen, kun tuo pyrstö päättyy noin piikkiseen muotoon.

Kyllä se kevät ja kesä koittaa, lumioliotkin sulaa ja otteensa hellittää.
Kevät alkaa mielestäni silloin, kun voi tuntea auringonsäteiden lämmittävän jo hiukan.

Siinä ne viime kesän ruoste aarteet odottavat uusiokäyttöä aurinkoisella seinustalla. Eikä mene kovinkaan kauan, kun auringon voima sulattaa lumen tästä seinustalta ja pääsen käytännössä kokeilemaan apupöytäni toimivuutta.
Jos haluat kurkata pöytää syksyisessä asussaan, niin sen löydät täältä.

Hyytää

Kyllä nyt pakkanen hyytää myös muratin pintaa. Vaikka kyllä talvi on tämän tainnutta jo aikoja sitten.

Pikkaisen lämpöä hehkuu vanhan padan kylki.
Siinä ne kaksi, aikansa eläneet, viettävät talvea sopuisasti.
Kaksin aina kaunihimpi, talvellakin.

Tänään oli kuulema tämän talven sähkönkulutuksen huippu, mutta onhan tuota talvea vielä jäljellä.

Kyllä ulkona tarkenee, jos pukeutuu säähän sopivasti.
Kun kävelee vikkelään, niin ei pakkanen ehdi siepata varpaasta, eikä vilu ryömi takin alle.

Sydäntalvi herättää

Nimittäin huonekasvit uuteen kasvuun.
Aurinko on pilkahdellut ikkunoiden takaa ja hymyillyt säteilevästi. Säteillään ja valoisuudellaan viekoitellut kukkia vastaanottamaan lähestyvän kevään.

Joulun alla otin joitakin enkelinsiiven oksia veteen kehittämään juuria. Nyt ne ovat jo jonkin aikaa asustaneet ruukussa, multaa ympärillään. Pistin kaikki alut samaan ruukku, jotta tulisi tuuheampi yksilö.

Emokasvi pudotti kaikki lehtensä, mutta enkelinsiipi on kiitollinen, se pukkaa paljon uusia alkuja.
Siinä ei ollut tammikuun alussa montakaan lehteä ja nekin olivat uusia. Nyt lehdet kasvavat melkein silmissä.
Tarkoitus olisi ottaa uusia pistokkaita, kunhan tuo aurinko antaa enemmän valoa päivään.

Malakanvehkasta pidän kovasti ja tämän sain viime keväänä, samoin kuin  enkelinsiiven ja nukkatyräkin.
Malakanvehka oli suuri kokoinen jo tullessaan ja kasvu vain jatkuu.

Vehkasta lähti alku, jonka myös tuikkasin veteen ja siirsin multaan tammikuun alussa.
Hyvin on kotiutunut multaan ja osoittaa sen kasvattamalla uusia lehtiä..

Paksujalka ruskistaa talvella lehtien kärkiä, mutta nyt on erityisen huonokuntoinen.
En tahtoisi hävittää tätä kasvia, kun sen muoto ja olemus on niin persoonallinen.

Olen varmaankin kesällä tehnyt jonkin hoitovirheen, sillä uusien lehtien kärjet olivat aivan ruskeat. Nyt sen lehdet kasvavat pituutta ja kasvu on vihreää, tosin  kalvakasta, mutta tervettä.

Viirivehka on aika varma kasvi.
Se kasvattelee tasaiseen tahtiin lehtiä, eikä tykkää huonoa, vaikka välillä näyttää tosi väsähtäneeltä. Taitaa olla hyväksi tuo kuivahtaminen, parempi niin kuin jatkuva märkyys.

Olen huomannut, että viirivehka pukkaa kukkaa, kun sitä hiukan kiusaa.

Tahoma orkideani on sitten sellainen sydänkäpynen, jota tulee seurattua tarkkaan. Se kellastutti yhden lehtensä ja ajattelin, että nyt on kukan menoa.
Tänään huomasin sitten tuollaisen uuden alun isoimman bulbin vieressä.
Lannoittanut en ole vielä millään, mutta vaihdoin tuota kasvualustaa sen kellastumisen jälkeen. Nyt on pysynyt ihan vihreänä kauttaaltaan.

Sieltä se tulokas pyrkii voimallisesti esiin.
Olin niin innoissani tuon nähdessäni ja mietin, miksi se ei ole aikaisemmin osunut silmiini, hyvin osaisi orkidea piilotella uutta tulokasta.

Puikkokämmekän pintaa

Kun asettelin tätä puikkokämmekkää amppeliin, huomasin, että sillä on aika hauska pinta noissa varsissa..
Ryppyinen kuin vanha iho, oikeastaan kaunis.

Siellä isojen juurella näytti elonmerkkejä uusi tulokas. Eilen sen kylläkin huomasin, mutta nyt kun kuvia otin, niin se varmistui.
Kyllä tämä elossa on, ei ole kuivunut alku. Samassa kasvissa on  tarkailtavana toinenkin varsi, kuvaa siitä ei oikein saanut.  Aika näyttää tuleeko siitä mitään, vai onko kuivunut, tällä hetkellä kärki näytti vihreältä.
Tietenkin se on vain uusi lehti, joka sieltä pyrkii valoa kohtia.

Tuossa vasemmalla alhaalla on juuri, joka on noussut ilmoja haisteleen ja niin näyttää olevan varren oikeallakin puolen.

Kuvassa on  lehden tynkä, tuosta nappasin huonon lehden muutama päivä sitten pois. Ruskeat kökäreet ovat kanelia, näyttävät vähän ikäviltä, varsinkin näin läheltä tarkasteltuna.

Laitoin molemmat orkideat sellaisiin väliaikaisiin koreihin, ruukkuineen. Korit ripustin katosta roikkumaan ikkunan eteen.
Ajattelin laittaa sellaisen riippuvan "puutarhan" ja eikös ne orkideat kasva luonnossakin hieman korkeammalla puiden runkoilla tai oksistossa.
Nämä väliaikaiset amppelit korvaan risukoreilla, mutta olen miettinyt sitä kastelua. Jos upotan risukorit veteen, niin taitavat olla pian entisiä, täytynee kai laittaa kukat ruukkuineen risupesän sisään.

Kylmän keskellä

Lunta ja kylmän jäisiä kiviriipuksia. Kesällä tehty nyöritys pyörätelineessä on kestänyt hyvin, ainakin tähän saakka.

Näin talvella teos tulee paremmin esille ja lumi antaa lisä mausteita.
Pidän tuosta telineestä näin talvisessa asussaan enemmän kuin kesäisessä.

Nuo narun hapsutkin saavat kylmästä lisä voimaa olemukseensa.

Rautarinkulat elävät erilaista elämää talvella, väkevämmin, luulisin.

Keltasirkuille kävin laittamassa uuden lyhteen, ovat jo aika monta tyhjentäneetkin.
Fasaanit ovat kadonneet ja punatulkut. Oikeastaan noita eri tiasiakin näkyy nyt vähemmän.
Voisikohan johtua siitä, kun siirsin nuo lintulaudat hieman kauemmas talosta.

Orkideani sairastaa

Onkohan minusta laisinkaan orkidean kasvattajaksi. Joulun alla hankittu kukka on alkanut kellastuttaan lehtiään ja tuollaista rupimaista läiskää ilmaantuu.

Tutkin nuo lehdet suurennuslasin avulla ja eikä niissä mitään elukkaa juoksennellut.
Netistä tutkin, että mikä voisi olla. Tulin siihen johtopäätökseen, että voisi olla jokin bakteeri tai sieni tartunta. Tämä kai täytyy nyt sitten hävittää.
Mistähän on tuon mokon saanut, onko ollut jo kotiin tuotaessa. No onneksi ei ole kuin yksi muu orkidea. Onkohan mahtanut tarttua jo siihenkin, kun ovat olleet kosketuksissa toisiinsa.

Nämä jäljet olivat jo ostettaessa, huomasin kylläkin vasta kotona. Toinen noista läiskistä oli selvästi syvempi ja toinen oli vain vaaleampi läikkä. Nyt ne ovat samanlaisia molemmat, mutta lisää tuon kaltaisia kuvioita ei kylläkään ole ilmaantunut.

Osaisiko kukaan sanoa, mistä tässä on kysymys.
Kyllä minä vielä kokeilen orkidean kasvatusta, en lannistu vielä näin alkuvaiheessa.

Neidonkenkä, Calupso bulbosa

Neidonkenkä kopsutteli vastaani Keminmaan kangahalla. Oikeastaan sipsutteli, sillä niin vaatimattomasti kenkiään esitteli, että meinasi jäädä huomaamatta.

Olenhan minä tämän jo esitellyt tuolla kuvablogissa, mutta nyt kun innostuin noista kämmeköistä, niin ajattelin kuitenkin kuvat laittaa siitä tännekin.

Vaikka olen kasvanut Keminmaalla, niin vasta 2010 keväällä törmäsin tähän neidonkenkään.
Enhän minä paikan päällä tunnistanut koko kukkaa. Mielessäni ajattelin, jotta tämä kämmekkä olisi hieman kookkaampi.

Koska en kukkaa tunnistanut ja se jäi kalvamaan mieltäni, niin päätin etsiä kasvupaikan seuraavana päivänä uudestaan ja kas kummaa, löysinkin.
Nyt sitten yritin saada parempia kuvia, mutta ympärillä hääri äkäisiä, pieniä seuralaisia ja niinpä kuvat tuli napattua hätäisesti.

Vielläköhän löytäisin kasvupaikan, jos keväällä kävisin katsomassa. Olisihan se mukava törmätä vaikka tikankonttiin, kun niitäkin tiedän siellä kasvavan.

Vuoden viimeiset ja samalla ensimmäiset

Vuoden 2011 toinen orkidea ja samalla vuoden 2012 ensimmäinen. Tämän puikkokämmekän myötä toivotan kaikille   

OIKEIN HYVÄÄ UUTTA VUOTTA 2012  

ja suokoon uusi vuosi hyvän kasvun ja kukkivan sellaisen.

Puikkokämmekän osto oli ihan summittainen, enhän tiennyt edes mikä tämä orkidea on nimeltään.
Mukana tuli lipuke, jossa luki Dendrobium. Tuota nimeä lähdin googlettaan ja nimeksi selvisi tuo puikkokämmekkä. Näitähän on sitten tietenkin useampaa lajia, joten tarkempi nimen määritys ei kyllä itseltäni onnistu. No, jos joku sattuisi tietämään, niin mielelläni sen tiedon vastaanottaisin.
Hoito-ohjeitakin samalla hain ja löysinkin. Tein päätelmän, että on hieman vaikea hoitoinen, mutta katsotaan. Haasteita täytyy aina olla.

Toinen hankinta oli pikkainen kaktus, joka oli niin edullinen, ettei voinut vastustaa. Orkidea oli alennetuin hinnoin ja tämä piispanhiippa ei maksanut paljon mitään, joten se lähti myös mukaan.
Tämä on melko varmasti, kirjan mukaan nimettynä Astrophytum- lajike, jonka tunnistin piispanhiipaksi.

Löysin tuolle puikkokämmekälle hieman tarkemman nimen; Dendrobium kingianum, olisikohan tuollainen. Vielä tarkemmin nimen voisi määrittää, mutta odotellaan, josko tulisi tieto kohdalle.