keskiviikko 23. heinäkuuta 2014

Kesä mennä viilettää

Kesä menee, kukat kukkii, mutta mukana ei pysy.
Monta kertaa käy mielessä, että pitäisi karsia jotain näistä "kiireistä", mutta sitten huomaa, että mistä kiireistä.
Ei sitä kiirettä liiemmin ole, mutta ei vain saa aikaiseksi sitä mitä haluaisi.

Olen kyllä perennapenkkejä laitellut ja muutenkin pihaa "koristellut", kuvia vain ei tule otettua.
Nämä muutamat olin käsitellyt esityskuntoon.




Olihan minulla punainen japaninakileija, tämä on kuitenkin jokin risteytymä. 
Oikeastaan se akileija on vieläkin, kaksi peräti,  mutta ne ovat nyt miniatyyrejä. Menin höpsö jakamaan sen yhden viime kesänä kukinta aikaan ja vaivoin nousivat tänä kesänä maasta. 
Olen niitä pikkuisia hellinyt, jotta jaksaisivat jatkaa taivaltaan ja ensi kesänä kukkia loistavan punaisin kukin.




Akileijat kasvavat sikinsokin ja tuottavat toivottavasti uusia yllätyksiä ensi kesänä. Muutaman uuden lajikkeen ollen tälle kesälle hankkinut, akileijoista taitaa tulla yksi valtakukka tähän pihaan.



Toinen valtakukka on iirikset.
Tämä iiris on ystävältäni saatu ja vanha lajike, jota levitän isommalle alalle muiden iiristen sekaan.





Kakkara ei ole pihasta kuviin noukittu, vaan eilen aamulla ojan pientareelta kuvaan nappasin, yökasteen pisaroittama.
Helteistä heinäkuuta.

6 kommenttia:

  1. Nyt on kiireetkin hellittäneet, kun ei yksinkertaisesti pysty ulkona oikein muuta tekemään kuin ihan pakolliset mansikoiden noukkimiset ja kukkien kastelut, muu saa jäädä ja odottaa aikaa viileempää.
    Kuitenkin, helteistä kesänjatkoa, jos sen kestää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllähän tuota lämmintä nyt riittää ja se pistää pakolliselle "lomalle".
      Viikonloppuna pitäisi lähteä hillasuolle hikoilemaan.

      Poista
  2. Hei, Sinulla on viehättävä blogi! Erityisesti mieltäni ilahdutti lukea tekstistäsi "...akileijoista taitaa tulla yksi valtakukka tähän pihaan." Hyvä hyvä, oikein hyvä! Akileijat ovat niin hurmaavia, ja juuri tuo uudenlaisten risteymien tekeminen tai itsestään ilmaantuminen on niin innostavaa!!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kävin tuolla sinun blogissa vastavierailulla ja yllätyin, että akileijoja on niin runsaasti erisävyisiä.
      Paljon olisi kysyttävää noista kukkasista esim. jos haluan säilyttää tuon punaisen risteytymän, niin mitä teen vai teenkö mitään.
      Eräs tuttuni sanoi, että hänellä oli aikoinaan erivärisiä, mutta sitten ne muuttuivat kaikki sinisiksi. Voiko näin käydä?

      Poista
    2. Minun kokemukseni mukaan yksi ja sama akileijapuska elää pitkään, varmaan ainakin kymmenen vuotta, joten kun pidät sen punaisen risteymäakileija-puskan hengissä, niin silloit saat sen säilymään ilonasi. Luulisin, ettei ainakaan kovin lyhyessä ajassa kaikki akileijat voi muuttua sinisiksi juuri tuosta em. syystä eli että se sama puska elää ja elää, eikä akileijat tukehduta toisiaan. Voi olla tosiaan, että monien vuosien aikana kestävimmät eli juuri tavalliset sinililat lehtoakileijat siementävät ja säilyvät, ja muut vähän heikompina eivät niin pysty kilpailemaan. Mutta luulen, että tämä koskee sellaista kukkamaata, joka on niinkuin niitty. Mutta kukkapenkissä, jossa akileijoja hoidetaan kuin muitakin perennoja, niin kyllä lajit säilyvät. Tietysti aina joskus joku puska kuolee pakkasen tai märkyyden tms. vuoksi, mutta ne ovat yksittäisiä tapauksia.

      Poista
    3. Kiitos Akileija neuvoista :)
      Kokeilin tehdä ristetyksen, laitoin pölytettyihin kukkavarsiin merkin, että osaan siemenen ottaa talteen!

      Poista

Kesä 2023 ehti jo syksyyn

 Kesältä laittelen kuvia, kunhan ehdin käydä niitä läpi. Tässäpä muutama nyt ens alkuun. Nämä vain sen vuoksi, että kokeilen avata uudestaan...