Kesä 2023 ehti jo syksyyn

 Kesältä laittelen kuvia, kunhan ehdin käydä niitä läpi.

Tässäpä muutama nyt ens alkuun. Nämä vain sen vuoksi, että kokeilen avata uudestaan blogin, joten kuvat voinvielä poistaakin tai koko blogin.

Helmikuisia

 

Helmikuussa pyrytti ja pakkasti alkukuusta. Sää jatkuu vaihtelevissa merkeissä, on aurinkoa, pilvistä, lumisadetta, auringon paistetta, väliin pakkasta ja yhtäkkiä suojakeliä. 

 

Tuollaiset vanhat puut ovat kauniita rungoiltaan, ilman lehtiä ja tuulen piiskatessa.

 

Aurinkoisena voi puutarhasta tavata tällaisen hahmon. On kuin se kiiruhtais jonnekin, joko kevättä pakoon tai kesää vastaan.

Viime kesäinen kuihtunut humalan käpy kai hän on.  

Uutta ajatusta

Tätä kirjoittaessa satelee helmikuista lunta, piha uinailee ja odottaa uutta aikaa. Sehän ei aina niin varmaa ole, että saako piha vielä nähdä sitä uutta ilmettään.

Syyspuolella viime kesänä, hieman aloittelin muutostyöt, vain jotain istuttamalla, uusia puita ym. Pihaan ilmestyi muutama pylvästuija, tyrnipensas, alppiruusu ja pionit muuttivat kasvupaikkaa. Nuo pionit saattaa talvi viedä, mutta jos saisin hankittua uusia, alppiruusuja myös muutama lisää. Aiemmin olen istuttanut Tuurenpihlajan ja se meni kyllä yhden talven yli, niin toiveissa on, että kevät herättäisi sen uuteen kasvuun, siinä on niin viehkeät lehdet ja syysväritys.

Näin keväällä alkaa uudet suunnitelmat muhia ja on intoa täynnä, mutta niin monena kesänä olen huomannut että kaikki lopahtaa. Välillä olen aikonut kaikki hävittää, mutta kuitenkin. 

Yritän saada koko pihan kattavan sammalnurmikon, se onkin ihan hyvällä alulla. Se on niin kaunis ja kestää ihan hyvin pienen tallaamisenkin, jonkun verran pitää leikkurilla vielä ajella, kun heiniä harvakseltaan pukkaa.

Katsoin ohjelman japanilaisista puutarhoista ja ihastuin, mutta pinseteillä en ala kuitenkaan sammalnurmikosta heinää nyppiin.

 

                                                                              

                                                PUUTARHATÖITÄ ODOTELLEN !

Kesä kierähti

Niin se aika vierii ja aikomukset jää aikomuksiksi, mutta nyt kuitenkin pieni pläjäys kuvia heinäkuisesta pihapuutarhasta.

Piha on ollut koko kesäkuun hoitamatta, mitä nyt nurmikkoa silloin tällöin leikattu. Perennojen sekaan on ilmestynyt hiirenvirnaa, niittyleinikkiä vai olisiko rönsyleinikkiä, heiniä ja nokkosia nyt olen hieman nyhtänyt penkeistä ja sitä sitkasta vuohenkelloa, vaikka olishan se kohta kukassa.

Ihailen cottage garden-tyyppisiä puutarhoja, missä kukat kasvaa valloittavana kukkamerenä, hiukan villinä. Pikku hiljaa pihastani voi sellainen muodostuakin, kunhan saisin sitä laajentaa isommalle alalle.

Nyt olen kuitenkin ihan tyytyväinen tämän hetkiseenkiin tilanteeseen, mutta haave elää.

Piha elää

 Kyllä se kevät saapuu, vaikka maaliskuussa on sitä lumisadettakin ollut. Nyt plus asteita ja lumi sulaa vauhdilla.

Naakka pariskunta ruokailee sopuisasti, ovat jo vuosia sitten kihlat ostaneet ja nyt lujitetaan parisidettä

Lunta tupruaa siemenien päälle, peittäen ne. Jokunen suupala aina löytyykin, kun jaksaa lunta kaivella.

Tämä tundraurpiainen ei ollut kovin onnekas, vaan sai tartunnan ja poloinen on jo menehtynyt.

Sinitiainen on sitkeäsissi, kuten myös talitintti. Tintit ovat niitä perusruokailijoita talviruokinnalla.

Tuli piipahdettua myös taidenäyttelyssä. Nästä tuli ideoita, jospa jotain roikkuvaa ja pehmeää ilmestyy kesällä minunkin pihaani.

Uusia harrastuksia

Olen löytänyt pari uutta harrastusta tälle vuodelle ja toivottavasti saan niistä matkaseuraa useammaksi vuodeksi eteenpäin.

Syksyllä aloitin kirjoituskurssin, mutta en päässyt  kuin kerran käymään, nyt viime kuussa jatkui ja olen ollut mukana aktiivisesti.

Rakastuin Haikuun, tuli hankittua useampi runokirja, proosarunokin kiinnostaa.

Nyt lauantaina on aiheena laulunsanoitus ja se oli kotiläksynä, tein sellaisen aloittelijan räpin tai kyllä se enemmän muistuttaa lastenlorua.

Toinen harrastus on liikunnallinen, kuntosalilla käynti. Tammikuun alusta aloitettiin ystäväni kanssa ja käydään säänöllisesti pari kertaa viikossa. On päässyt kunto ja lihasvoima rapistuun. Kun on harrastuksena valokuvaus ja puutarha, niin niissä molemmissa tarvitaan hyvää kuntoa, jotta lapio ja kamera pysyy hallinnassa.

En nyt näistä uusista jutuista jatkossa paljon kirjoittele, no runoilusta voisin, joskus.

Hyvää Itsenäisyyspäivää!

Rusakonpojan aamutoimet

Tällainen pikkainen rusakonpoika maanantaina aloitteli päiväänsä siistimisen merkeissä. Emon opetukset oli menneet perille, siisteys on puoli ruokaa, voisi ihmisemo lapselleen sanoa.

Sitten kun katsoi pesun suoritetun loikkas pois, mutta vain kuusen alle. Siellä olikin sitten hyvä aamuauringossa ottaa pienet nokoset.

Naisaakkosissa olen edennyt ja luettuna on K ja L kirjaimet.

Marrasyöt on ihan kotimaista vaihteeksi, Jenna Kostetin teos. Kirja tuli verkkaisesti luettua läpi ja tämän jälkeen pidin hieman taukoa.

Uhrilahja oli sitten ruotsalainen naisaakkonen, Åsa Larssonin kirja tuli luettua ripeään tahtiin,  varmaankin kerronta oli hyvin etenevää. Larsson on sukujuuriltaan suomalainen.

Kirja on viides Rebecka Martinsson dekkari. Uhrilahja sijoittuu Ruotsin Lappiin.

Aurinko kierros

Tein pienen kierroksen tässä mökin ympärillä. Ensin eksyin tuonne pellon reunaan, sinne veti sellainen pieni lintu, joka vilahteli lehtien varjoissa. En saanut lintua silmiini, mutta huomasin kauempana ojan reunalla muuta kuvattavaa.

Aurinko paistoi ja amiraaliperhoset olivat kerääntyneet mesijuhliin. Nämä isohkot, kauniit perhoset siirtyilivät rauhallisesti kukasta toiseen. En ole moneen vuoteen tätä perhosta nähnytkään ja olin tosi iloisesti yllättynyt, että niitä on nyt runsaasti liikkeellä.

Toinen kaunis perhonen on jo tuntunpi, nimittäin neitoperhonen. Neitoperhosella on kauniit siniset silmät siivissä, hän viihtyi myös samoilla kukilla amiraalin kanssa. 

Meidän mökkiomenoilla on nyt viisinkertainen sato viime kesään verrattuna, nyt oli jo viisi omenaa :)

Onhan noita puita neljä, mutta ovat niin nuoria, ettei vielä satoa saada, odotetaan.

 

Tytti ja Tarmo tyrnikin intoutui kasvattamaan muutamia vitamiinikapseleita. Tyrnipensas on kyllä ollut niin huonolla hoidolla, ihan kuin olisi vain heitetty tuonne rannan tuntumaan. Talvi on sitä koitellut ja jotkin jyrsijätkin hätyytelleet, mutta kärsimysten kautta siitä on kehkeytynyt voittaja. 

Voittajaa pitäisi kohdella sen mukaan, ensi keväänä saat paremman paikan tai ainakin annan sinulle enemmän elintilaa.

Naisaakkosista sain luettua tämän Anna Janssonin, Unissakävelijän, Anna on ruotsalainen dekkaristi, joka on kirjoittanut myös alakouluikäisille suunnattuja jännityskirjoja.

Kirja eteni sutjakkaasti, jännitys paikoitellen nousi sellaisiin mittoihin, että meinasin peittää silmät, kuten joskus teen kun katselen noita rikossarjoja. Kirjassa oli juuri sen kaltaista jännitystä, joka minuun tehoaa. Nyt sitten on J luettu ja M odottaa.

 

Kurjet eivät jää odottamaan, vaan niiden keskuudessa levottomuus kasvaa ja parvet suurenevat, matka etelään odottaa.

 

Seittien lumoa

Ranta-alpi kukkii aivan vesirajassa, peilaa itseään veteen. Ei kutenkaan näe kuvaansa, on ollut pilvinen päivä. Näin iltasella, auringon hakeutuessa yöpuulle, joitakin valoisia hetkiä löytyy taivaanrannasta, kuin kaikuna yksinäiselle kukkijalle.

Järvikorteiden kevyt keinunta aaltojen sylissä tuudittaa vettä ja rauhoittaa ihmismielen, ilta sammuu hiipuen. 

Kevään ja kesän kiihkeys on hiljentynyt, järven elämä vaimentunut.

Näiden kivien päällä kalalokin poikaset ottivat ensimmäisiä horjahtelevia askeleitaan, laskeutuivat veteen ja kevyesti uivat korteiden suojaan, kun kuulivat emojen varoitusäänet. 

Pojat vahvistuivat, kokeilivat siipiään ja aina vain uudestaan emot toivat ravintoa, viel sillonkin kun  poikaset olivat lentokykyisiä. 

Siipien vahvistuessa, kolme poikasta seurasi emojaan. Vielä viipyilevät kotijärvellä, mutta pian suunnistavat muiden mukana muille maille.

 

Viimeisin lukemani kirja lumosi kauniilla kerronnallaan, vaikka aluksi epäilin kirjavalintaani. Fantasiaa, ei ole minun makuun, mutta... kuten kirjan takakannessa lukee "Sen mestarillisesti punottu juoni, syvä inhimillisyys ja tarkka kaunis kieli näyttävät maailman joka on melkein totta". 

Ja totta, uppouduin tuohon lumoavaan seittien ja kudottujen seinävaatteiden maailmaan. 

Kirja oli fantasiaa, lumoa, sanoja ja lauseita, jotka maalasivat kuvia silmieni eteen, ne veivät yhä pitemmälle kudottujen kujien kaupunkiin.

Kirja, joka ei ihan heti painu mielessäni unhoon, on Emmi Itärannan, Kudottujen kujien kaupunki. Hänen esikoisromaaninsa Teemestarin kirja, on ilmestynyt 2012, käännösoikeudet on myyty jo lähes 20 kielelle. 

Itäranta asuu Ison-Britanian Canterburyssa ja on kirjoittanut molemmat teoksensa samanaikaisesti sekä suomeksi että englanniksi.

 

Järveltä tuulee

Syksy tulee, ei mahda mitään. En kyllä hirveästi harmittele, sillä hiukan odotankin, että vuodenajat vaihtuvat.
Olen ymmärtänyt jo, että jokaisella vuodenajalla on oma merkityksensä ja omat toimet.

Nyt nautititaan hämärtyvistä illoista, väreistä ja kyllä voi syksyn tuoksuista nauttia myös, siinä on tuoksu uudesta.

Näissä maisemissa, Pohjois-Savossa, tuuli puhaltaa tänään järveltä. Maisema on järvelle tällä hetkellä kolean harmaa, satelee.
Ihan hyvällä omalla tunnolla voin puuhastella sisällä, sillai verkkaisesti, ei ole kiirettä mihinkään.

Imukärhivilliviini on saanut punaa lehdilleen, mutta lehdet alkoivat muuttaa väriään jo heinäkuun puolella. Kasvu ei ole ollut niin railakasta kuin esim. edellis vuonna, vettä kyllä on saanut, mutta olisiko ravinteiden puute tai sitten talvi teki tuhojaan.

Pihlajanmarjat kypsyy, pitää varmaankin kertä niitä pakkaseen, lintuja varten.

Pihlaja on saanut tuomion, samoin kuin takana häämöttävä koivu. Ne varjostavat isännän mansikkamaata. Kaunis pihlaja, mutta tällä tontilla kyllä pihlajia löytyy ja kuusia, niillekin osalle on tuomio annettu.

Syyshortensia kukkii myös vaisusti tänä kesänä, keväällä kyllä karsin aika reippaasti kasvustoa. Tämän hortensian takana kasvaa kaunis rungollinen ja sateenvarjomainen päärynäpuu. Päärynäpuu tullaan siirtämään lähemmäs rantaa, pikkumökin lähelle. Hortensia saa tilaa ja siitä kasvatan pienen kukkivan puun.

Terttuselja on saanut kasvaa kuritta, mutta keväällä siihen tulee muutos. Olen hiukan viisastunut, sillä alempana kasvavaa terttuseljaa kuritin pienestä pitäen ja se ei siitä tykännyt. Kyllä puu, tai sen juurivesat hengissä on, mutta alkuperäinen runko kuihtui vähitellen kuivaksi torsoksi.

Naisaakkosissa sain luettua Anne Holtin dekkarin, Vereen kirjoitettu, Holt on norjalainen.

Kirja kuuluu Hanne Wilhelmsen-sarjaan, josta on suomennettu ainakin seitsemän muuta.

Kirjan kyllä luin ihan pötkyyn, ihmissuhteita, verta ja hiukan psykologiaa. Ei turhia, läpinäkyviä jännitteitä, vaan kerronta eteni soljuvasti. Joskus kirjaa lukiessa tulee sellainen tunne, että nyt on turhaa jossittelua ja venyvää pitkitystä. Tämä oli ihan miellyttävää lukemista, jos nyt rikoskirjallisuudesta näin voi sanoa :)

Kun tähti putoaa

Löysinpä ainakin yhden islantilaisen naiskirjailijan. Vigdis Grimsdóttir on dekkarikirjailija, ainakin tämä  "Kun tähti putoaa", oli dekkari. Ja olihan se niin kiehtovaa luettavaa, että piti lukea melkein yhteenputkeen. Ei mitenkään tavanomainen ja loppuhuipennuskin oli melko yllätys.
Grimsdóttirilta on suomennettu muitakin kirjoja, voisi kyllä lueskella niitä myöhemmin lisää, siis tätä G-kirjainta.

Hyvää alkavaa viikkoa, olkoon säät suosiolliset meille kaikille :)