Tein pienen kierroksen tässä mökin ympärillä. Ensin eksyin tuonne pellon reunaan, sinne veti sellainen pieni lintu, joka vilahteli lehtien varjoissa. En saanut lintua silmiini, mutta huomasin kauempana ojan reunalla muuta kuvattavaa.
Aurinko paistoi ja amiraaliperhoset olivat kerääntyneet mesijuhliin. Nämä isohkot, kauniit perhoset siirtyilivät rauhallisesti kukasta toiseen. En ole moneen vuoteen tätä perhosta nähnytkään ja olin tosi iloisesti yllättynyt, että niitä on nyt runsaasti liikkeellä.
Toinen kaunis perhonen on jo tuntunpi, nimittäin neitoperhonen. Neitoperhosella on kauniit siniset silmät siivissä, hän viihtyi myös samoilla kukilla amiraalin kanssa.
Meidän mökkiomenoilla on nyt viisinkertainen sato viime kesään verrattuna, nyt oli jo viisi omenaa :)
Onhan noita puita neljä, mutta ovat niin nuoria, ettei vielä satoa saada, odotetaan.
Tytti ja Tarmo tyrnikin intoutui kasvattamaan muutamia vitamiinikapseleita. Tyrnipensas on kyllä ollut niin huonolla hoidolla, ihan kuin olisi vain heitetty tuonne rannan tuntumaan. Talvi on sitä koitellut ja jotkin jyrsijätkin hätyytelleet, mutta kärsimysten kautta siitä on kehkeytynyt voittaja.
Voittajaa pitäisi kohdella sen mukaan, ensi keväänä saat paremman paikan tai ainakin annan sinulle enemmän elintilaa.
Naisaakkosista sain luettua tämän Anna Janssonin, Unissakävelijän, Anna on ruotsalainen dekkaristi, joka on kirjoittanut myös alakouluikäisille suunnattuja jännityskirjoja.
Kirja eteni sutjakkaasti, jännitys paikoitellen nousi sellaisiin mittoihin, että meinasin peittää silmät, kuten joskus teen kun katselen noita rikossarjoja. Kirjassa oli juuri sen kaltaista jännitystä, joka minuun tehoaa. Nyt sitten on J luettu ja M odottaa.
Kurjet eivät jää odottamaan, vaan niiden keskuudessa levottomuus kasvaa ja parvet suurenevat, matka etelään odottaa.
