Keväisiä tuoksuja

Aamulla ulos menessä, tulvahti keväinen tuoksu ovella vastaan.
Räntää tuli ja vedet tippasivat katolta. Lintujen ääntely oli voimakasta, jossain oksien kätköissä piilottelivat.
Suuri tilhiparvi lensi pihan yli, tulivat takaisin ja kaarsivat näkymättömiin.
Pari naakkaa lensi tilhien perässä, istahtivat kuusen latvaan.  Mietin, ovatkohan samoja, jotka viime kesänä pesivät jossain lähistöllä.
Naakat ovat niin pariuskollisia, että kulkevat talvellakin parinsa kanssa tai sitten pareittain muiden kanssa suuremmassa parvessa.

Tuleeko kevät jo nyt, tuskinpa vain, mutta pientä esimakua on kiva saada:)

Parasiitilinnut

Nii-in, tilhet ovat kuin paratiisilintuja.
Töyhdöt keikkuen ne keimailevat, olivat ne sitten maassa tai vaikkapa sembrassa, aina yhtä elegantteja.
Tilhi on tyylitietoinen siipeilijä, vertaa vaikkapa punatulkkuun, joka myös erottuu talvisesta maisemasta. Punatulkku on vakaa, pönäkkä ja jotenkin turvallisen oloinen, tilhi on eloisa ja rauhaton pyrähtelijä.

Olen jo useampana päivänä seuraillut tilhien pyrähtelyä sembramännyssä ja mietiskellyt, mikä tuossa puussa niitä viehättää.

Kyllä ne jotain nokkaansa nappaavat.
Niitä laskeutuu puuhun aina vain lisää, lopulta tuntuu, että puussa on kymmeniä lintuja.
Sitten, yht´äkkiä kaikki nousevat kuin käskystä ilmaan. Tekevät kierroksen ja pian puu täyttyy taas näistä paratiisilinnuista, kunnes pyrähtävät ilmaan ja eivät enään palaa, mutta jos huomenna...

Talvinen pihapiiri elää siiveniskujen tahtiin.

Vuoden ensimmäiset

Aloitetaanpa tämä vuosi reippaasti.

Pihapiiriä on tarkoitus kuvata, mutta nyt kun on lunta ja pakkasta, niin eipä tuolla pihalla tapahdu paljon. Tai oikeastaan elämää on enemmän, kuin parempanakaan kesäpäivänä.

Olen ahkera lintujen ruokkija ja noita siivekkäitä ystäviä kyllä riittää.
Lintujen touhuja on kiva välillä seurailla pitempääkin, mutta vain ruudun takaa, ei pakkanen nipistele varpaita eikä sormenpäitä.

Pikkuvarpuset ovat ahkeria tarjoilun hyväksikäyttäjiä ja ne viihtyvät myös keskenään.

Punatulkkuja ei ole liiemmin näkynyt ateriapalvelussa. Silloin tällöin eksyy yksi tai kaksi pakkaslintua ja ne kyllä huomaa.

Tänään odotin näkeväni peipon ja näinkin, joten hengissä vielä on ja sinnittelee pakkasessa.

Lintu vieraita ruokailulla

Laitanpa muutaman kuvan noista ruokinnalla viihtyvistä siivekkäistä, joita nyt joulukuussa on käynyt.

 Tilhiä

 Peippo ja viherpeippoja

 Räkättirastaita

Pikkuvarpusia

 Tiaisia useampaakin sorttia

 Keltasirkkuja

Siinäpä ne runsaimmin edustetut lajit. Peltopyitä on vieraillut, samoin kuin fasaaneja sekä muutama harakka, joita välillä hätistelen pois, kun ovat sellaisia valtiaita, ettei pienemmät uskalla tulla syömään.

Joulun alla

Joulun aika lähestyy tai oikeastaan jo eletään sitä parhaillaan.
Joulu tuntuu joululta, kun on lunta. Pienikin määrä tuota valkoista talven tekijää saa joulumielen puhkeamaan.
Eilen virisi illansuussa pienoinen pakkanen ja saapui sumun muodossa, puut alkoi saada lupaavasti huuruisen kuorrutuksen. Aamulla oli vielä puiden oksat kuorrutuksessa, mutta mitenkähän käy, ei ole pakkanut saanut mittarin lukemaa laskemaan montaa astetta alle nollan.

Jospa kuitenkin saamme valkoisen joulun.

 

Marraskuun sunnuntai

Ikkunan takaa seurailen pihan elämää, joka on eloisa, mutta harmaa, lumi kuitenkin piristää.
Pihaan tuovat eloa erilaiset linnut, jotka pyrähtelevät ruokintapaikalle ja taas oksiston suojaan. Oravat vain tahtovat väliin valloittaa lintujen eväät.
Oravien vilkasta liikehdintää on ihan hauska katsella, varsinkin, kun ajavat toisiaan takaa.
Kaunis on luminen maisema ja piha, jossa on elämää.

Kaksi pimeää ja välissä harmaa päivä

Aamun valo käärii yön pehmeän viitan pihan yltä.

Lokakuu kostea kuu, ainakin tällä hetkellä.
Vesipisarat koristavat syksyn kellastamia lehtiä.
Syksyssä on jotain ajatonta, ikiaikaista. Kaikki lakastuu, maatuu, mutta keväällä koittaa kukoistuksen aika.
Kaikki jatkuu.

Sinkkisankon elämä ei ainakaan jatku siinä merkityksessä mihin se on luotu. Sankossa ei nimittäin ole pohjaa.
Olen pohdiskellut, jos siitä voisi tehdä talvilintujen ruokabaarin, kun vain jalostaa ajatuksen toteuttamis kelpoiseksi.

Pieni rakuhahmo jatkaa iänaikaista pohdiskeluaan kiven päällä. Katselee tuoksukurjenpolvien lehtimerta, vesipisaroiden tippuessa kylmiltä, elottomilta kasvoilta.

Sammakko liottaa varpaitaan sameassa vedessä, kuolleiden lehtien tuoksu ympärillään. Muisteleeko kesää ja lintujen kynsien kosketusta.
Ennen pakkasten tuloa sammakko siirtyy kuivempaan olotilaan, viettämään talvikuukaudet.

Valoisan, harmaan päivän jälkeen saapuu pimeys, joka käärii pihan uuteen yöhön.

Kaunis syyskuu jatkuu

 Neilikkaruusu jatkaa kukintaansa syyskuun leppeässä säässä.

Impressionistinen syyskuu ilahduttaa.

Kiven pyöritystä

Jonkinlaisen ahaa-elämyksen sain eilen aamulla. Niitä kyllä aina silloin tällöin tulee, mutta harvoin ne toteutuu. Tämä oli kuitenkin pakko saada loppuun, kun tuli aloitettua.

Kuistin edessä tällainen heinän ja maahumalan valloittama alue, jossa on kiviä ja kaikenlaista muuta sälää. Ei vaan ole saanut aikaiseksi tätäkään kunnostaa, mutta nyt...

siihen tulee muutos. Kaivoin kiviä esiin ja revin heinää ja samalla sai lähtöpassit jokin ängelmä. En vielä sitä ihan roskiin pistänyt, mutta tuohon eteen ei tule.

Siinä kaivaessani ajattelin, että siirrän tuohon päivänliljat, teen niille oman penkin. Suunnitelmat muuttuivat siinä vaiheessa, kun multaa kärräsin. Multaa ei ollut riittävästi päivänliljoille, joten täytyy istuttaa joitain matalajuurisia.

No, nyt tuo kuistin edusta on tämän näköinen. Kivimuuri ei kylläkään tuohon jää, mutta piti johonkin ne laittaa. Ensiviikolla, paremmalla ajalla, kärräillään sitten kivet sopivampaan paikkaan.

Penkissä on nyt pikkusydäntä, marunaa, ruusumalvaa, kylmänkukkaa, arovuokkoa ja ukonkelloa. Aika paljon tuli eri lajikkeita, mutta ainahan niitä voi sitten siirtää, eikä ole takuita, että kaikki talvehtii.

Syyskuisia poimintoja

Syksy saapuu vaikka ilmat ovat ihan kesäiset. Marjaomenapuu kypsyttelee pieniä hedelmiään rusakoille ja linnuille talven ruokapöytään.

Ei tainnut pieni puutarhaportti saada tämän kesän aikana saranoitaan. Täytyy jotku tuet kaivaa maahan, johon nuo tolpat voisi laittaa. No, ensi kesänä sitten.

Tästä yhdistelmästä pidän, maruna ja ruusumalva. Kokoerot ovat varmaan ensikesänä toiset, sillä malva on nyt vielä niin hentoinen, että kukkavarret makaa rentoina marunan päällä.

Olin ihan varma, että tämä tunturipoimulehti ei mene talven yli tuossa astiassa. Hyvin näkyi selviytyneen, mutta kaverinsa kattomehitähti menehtyi.
Kesän aikana on kasvanut tuuheaksi ja jos jättän sen tuohon astiaan talveksi, niin suojaa laitan päälle.

Tämän punaisen päivänliljan kukinta ajoittuu aika myöhäiseen, viime vuonakin taisi kukkia elokuun loppupuolella.
Ei tuo väri ole ihan sitä mitä esittelykuvassa luvattiin, mutta antaa väriä loppukesän perennapenkkiin.

Mikähän tätä humalaa vaivaa jo toista kesää tuon näköinen. Viime vuonna oli ehkä vielä surkeampi. Olisikohan jokin puutos vai tautiko vaivaa. Leikkasin keväällä kaikki vanhat kasvustot pois, mutta uutta multaa en laittanut. On kylläkin kasvanut samalla paikalla jo toistakymmentä vuotta, eikä aiemmin ole ollut mitään häiriötä lehdistössä.

Kaksi kaunista hopeakuusta kävivät pihasta kaatamassa, olivat sähkölinjan alla pahimmoillaan. Oikeastaan vain joitakin oksia karsimalla olisi selvitty.
Nyt on hankittu kanadantuija paikkaamaan okakuusien jättämää aukkoa, mutta mitähän sille kaveriksi laittaisi. Siirroksessa olisi japaninpihlaja, taalainmaankoivu ja kirsikkaluumu.

Viidakkoon

Luulisi tosiaan, että saapui viidakkoon, kun kuukauden oli omista nurkista pois.

Maahumala oli valloittanut varaston portaat. Saniaiset ja viiruhelpi kilpailivat keskenään paikasta auringossa, taitaa saniainen olla voiton puolella.

Lehtoakileija jaksaa sinnitellä portaikon rakosissa ja maahumalan voittokulku jatkuu:)

 

Viidakossa on myös paratiisilintuja. Tämä nuori, otaksun niin, punarinta saa edustaa rohkeudellaan kaikkia paratiisin lintuja.
Kovin on ikävän näköistä vettä tarjolla, ei tuossa kylpy taida houkutella.

Joitakin kukkia vielä löytyy. Ainakin neilikkaruusussa on muutama kukka ja jossain lehtien kätköissä olin huomaavinani keltaisen ruusun nuppuja.

Kultapallo luo loistetaan kaikkien muiden yli, jopa jättitatar jää toiseksi korkeudessa.
Niin, tuo jättitatar on vallaton kaveri ja täytyy roimia sitä oikein kunnolla, oli kehveli mennyt kurjenpolvia kiusaamaan.