Lämmin sää jouduttaa kukintaa

Tänään sain ihastella pionin nopeaa kehitystä, nupusta kukkaan, tai melkein.

Tästä pitäisi kehittyä Nippon Moon, mutta kyllä pikkaisen epäilen. Viime kesänä tämän ostin ja ruukussa oli mielikuviani vastaava kuva pionista, jonka halusin. Kukka kyllä näyttää erilaiselta, mutta katsoon, kun se on täysin auki.

Marhanliljassa on kyllä ihana väri, mutta on kyllä hidas tekemään sivusipuleja. Nytkin kukkii vain yhdellä varrella kolmatta kesää. Aikoinaan ostin sipulin kokeeksi, vain yhden, sillä ei ollut kovin tilaa, nyt sitäkin alkaa löytymään.
Kaunis lilja, jota voisi hankkia enemmänkin.

Varjolilja on edellistä huimempi leviäjä. Sitä putkahtelee aivan ihmeellisistä paikoista, mutta säilyttämisen arvoinen tämäkin.

Tällä hetkellä iiriksistä kukkii kaksi lajiketta, mutta keväällä istutin kolmea muuta, ehkäpä ensi kesänä saan ihastella iiristä muissakin väreissä. Niin, meinas unohtua keltakurjenmiekka, mutta sen kukat ovat jo lakastumaan päin.

Aina välillä iskee ruostehimo päälle. Tuon uuninpesän päälle on tarkoitus laittaa muuripata, mutta kun sitä ei nyt ollut lähettyvillä, niin ruosteisen risa tynnyri saa hoitaa sen padan virkaa.

Akileijat odottavat sekaryhmässä omaa penkkiään. Täytyy varmaan jotenkin merkitä ne erikoisemmat sävyt, jotta voi sitten syksyllä tai ensi keväänä istuttaa lajikkeittain.
Tänä kesänä akileijat ovatkin kasvaneet tosi pitkiksi ja kukinta on ollut runsasta.

Siirtolapuutarhan avoimet ovet

Eilen pistäydyin Äimäraution siirtolapuutarhassa. Sateiden keskellä oli juuri sopivasti aurinkoista ja pilvipoutaa, että ehdin pistäytyä monella pihalla.

Vain pieni osa piti porttejaan auki, mutta ne olikin sitten tosi viehättiviä ja pihalta löytyi monia mielenkiintoisia ratkaisuja.

Porttien takaa avautui kauniita kesäparatiiseja, kukkaloistoa ja myös hyvin hoidettuja kasvimaita.

Pihoille oli rakennettu myös huvimajoja ja jotkut pihat oli katettettu mökin ympäriltä niin, että oli muodostunut laajoja terasseja.

Itseä kylläkin viehättää nämä perinteiset siirtolapuutarha mökit. 

 

 Puutarhoista löytyy monia mielenkiintoisa yksityiskohtia, jotka täydentävät kesäeloa.

Kukkien keskeltä löytyy aarteita, joita on vaalittu vuosikymmeniä.

Vuosikymmenet saavat näkyä, se luo tunnelmaa ja antaa arvokkuutta. Ei kaiken tarvitse olla siistiä ja steriiliä, täytyy elää ja elämisen jäljet saa näkyä. Tällaisilla pihoilla on monta tarinaa kerrottavana.

Astun portista ulos ja jätän siirtolapuutarhalle tällä kertaa hyvästit. Ehkä palaan vielä syksyisissä merkeissä kiertelemään kujille.

Kaksi kaunotarta

Nämä kaksi kohtasin metsäpolulla, nokkosten keskeltä.

Kauempaa katsoen ajattelin, että on Lehtosinilatva, mutta ei. Mikähän mahtanee olla, korkeutta n. 60-80 cm.
Ei ehkä mikään luonnonkukka, koska sinne metsään oli kuskattu pihajätettä.

Sitten tämä toinen kaunotar, tummanvioletti akileija. Tämä minun pitää käydä hakemassa,oli niin upea ilmestys, jotta. Kukka oli ihan näyttävän kokoinen ja korkeutta hyvänlaisesti.
Pihajätteen mukana tullut. Kuvassa ei ole tuo väri kohillaan, se oli sellainen mustanvioletti, upea!

Vinttikaivon metsästystä

Tarkoitus oli tehdä pieni kierros ja löytää oikea vinttikaivo. Samalla kuvaisin tielleni osuneet sillat ja muut kaivot.

Ensimmäinen silta, joka putkahti esiin, oli aika uusi kaarisilta. Se johdatti kulkijan ruskean veden yli. Silta täytyi kuvat kahteen kertaan, sen verran viehkeä se oli.

Tämä nyt ei ole oikeastaan kaivo, vaan vesiposti, ei lainkaan viehkeä.

Seuraava silta oli sitten kylmää rautaa, mutta kaiteet ja kulku lämmintä puuta. Tuo möykky kaiteella on varis.

Kaivo, joka on riisuttua mallia, ei sankkoa killumassa narun varassa. Tämä on kuitenkin ihan käytössä joskus ollut, joten kuvataan.

Tässä kaivo, jossa kaksikin sankkoa. Nouseekohan tästä vielä vettä, hellepäivän uuvuttamille kukkasille.

Kovin oli köykäinen retki, mutta kyllä sen vinttikaivon vielä kuvaan ihan aidossa ympäristössä.

Akileijan kutsu

Eilen iltayöstä aurinko näyttäytyi ja kuulin akileijan kutsun. 

Minulla on tällainen sekapenkki, sinistä ja vaaleanpunaista, kuvan ulkopuolelta löytyy vielä vaaleamman punainen ja pieni kukkainen.

Akileija on kyllä kaunis ja haaveissa on saada oma penkki erilaisille tämän lajin edustajille. Joitakin matalia löytyy, niille pitäisi löytää hyvä kasvupaikka myös.

Kaikki vesisateet ja pilviset päivät unohtuu, kun kerrankin loistaa aurinkoinen!

Runsaat sateet luovat puutarhasta viidakon

Sateet saavat aikaan ennen kokematonta runsautta puutarhaan. Kukkaloisto on aika niukkaa vielä, mutta nuput pullistuvat ja kunhan tulee muutama aurinkoinen päivä, niin pääsen kukkia kuvaamaan.

Jättitatatar venyy pituutta ja rotevat varret pysyvät kovassa tuulessakin ryhdikkäinä.

Lintujen kylpyammeet ovat pysyneet täynnä ja vesi niissä vaihtuukin hyvin, mutta linnut ei taida nyt kylpyjä tarvita.

 Tuoksukurjenpolvi aloitteelee kukintaansa ja on kasvanyt korkeutta tosi hienosti.

 

 Sateet piiskasivat koristeomenapuusta kukat maahan. On kuin lunta olisi satanut.

Penkillä nököttää keramiikka mökki yksinään, jouduin viemään kukkivat kukat suojaan, jotta eivät vallan huku.

Akileijat kasvavt villisti sikin sokin ja kukkivat sen mukaisesti. Jossain vaiheessa täytyy harventaa, muuten valloittavat koko penkin.

Ukonkello peilaa itseään. Vielä ei ole kukkanuppuja näkyvissä, mutta kerkiää vielä sulostuttamaan kelloillaan veden pintaa.

Sammakko kököttää suikeroalpi meressä ja vanha sinkkisankko nauraa vieressä.