Pistäydytään Kniivilän talossa, josta tuli 1978 Hailuodon kotiseutumuseo. Talossa asui kolme sisarrusta, kukaan heistä ei ollut naimisissa ja talonpito oli tarkkaa, joten talo ja sen pihapiiri ovat säilyneet hyvin.
Museo on mielenkiintoinen ja sieltä löytyy paljon kiinnostavaa esineistöä, joista tämän ajan sisustajat maksaisivat maltaita. Mutta kun kaikkea ei voi saada, niin ainakin kuvat tuovat ne lähelle ja ainahan voi pistäytyä paikan päällä fiilistelemässä. Päärakennuksessa huokuu menneen maailman tuntu, mutta se ei kuitenkaan ole niin museomainen. On kuin astuisi kotiin, jossa aika on pysähtynyt ja kiire kaikonnut.
Kauniita kohteita olet löytänyt museoesineistä, tunnelmallista väriä! Kiitos! Minäkin suunnittelin Hailuodossa käyntiä, ohi meni, ja tässähän kävin.
VastaaPoistaKäyhän ihmeessä, aina kannattaa paikan päällä pistäytyä. Hailuoto on säilynyt ihanan omaleimaisena ilmapiiriltään, mutta miten sitten jos se silta tulee.
PoistaTuollaiset kotimuseot ovat mielenkiintoisia. Niissä voi mielessään eläytyä entisajan elämään. Vanhat esineet ovat niin kauniita!
VastaaPoistaKyllä nuo pikku museot kiinnostavat nuorempiakin, ainakin siellä näkyi tuollaisia nuoreja pareja liikkuvan. Ihmisillä saattaa olla kaipuu johonkin, mitä tämä aika ei tarjoa.
PoistaOi että, käyn täällä myös joka kesä. On nautinto katsella KAUNIITA vanhoja esineitä ja huoneita. Voi nähdä asukkaatkin arkiaskareissaan ("nähdä"). Ulkorakennuksiin ei juhannuksen aikaan päässyt, ovat ilmeisesti korjausta odottamassa.
VastaaPoistaSiellähän aloitti opas vasta heinäkuun alussa ja nyt ainakin kaikki oli avoinna paitsi aitat.
PoistaTuvan penkillä oli mukava istuksia ja loihtia esiin touhukkaan saarelais väen ja tuota kuvaa täydensi samassa pihapiirissä oleva asuttu talo, jonka pihalla puuhaili pari isäntä miestä. Vain lehmät ja tuoksut puuttui.
Upeita kuvia <3
VastaaPoistaVanhat esineet ovat aika kuvauksellisia, niissä on ilmettä, joka liukuhihna työltä puuttuu.
Poista