Kesäparatiisin lumoissa

Tämä paratiisi ei omani ole, vaikka mielelläni tällaisen omistaisin.
Kävin puutarha vierailulla Raijan ja Tuomaksen luona. Puutarha on niin viihtyisä ja täynään kauneutta, ettei sieltä olisi pois halunnut.

Aloitetaan kierros etupihalta, jossa inkalilja tervehtii tulijaa runsain kukin. Tämä kauniin värinen lilja on useamman vuoden vanha ja se talvehtii kellarissa, jossa sillä on suotuisat olot.

Etupihalla on vesi aihe, jota reunustavat jalopähkämö, kuunlilja, kyläkellukan kauniit lehdet ja hopeahärkki.

Kesään ja paratiisiin kuuluu myös linnut ja niitä edustaa harmaasieppo, joka ahkeraan lenteli hyönteis jahdissa. Siepolla oli monta nälkäistä suuta ruokittavana ja vapaa hetkeä ei suoda, sen kertoi sirkutus räystään alla olevasta pesästä.

Kierrettyämme talon tulemme kellarin luokse ja edessämme on portaittain nouseva kesäkukka istutus.

Kesäkukkia on käytetty runsaasti ja varsinkin amppeleita. Runsaat ja riippuvat istutukset perennojen seurana, luovat pihaan maalauksellista harmoniaa ja kauneutta.

 

Humalasalko nousee korkeuksiin, kasvuston tukena on rakennelma, jonka Tuomaksen ahkerat kädet ovat rakentaneet. Pihan kaikki rakennelmat ja rakennukset ovat hänen tekemiään. Pihaa ei ole suunniteltu, vaan se on muotoutunut ajan kanssa ja elää koko ajan.

Vesi solisi ja sen ääni istui tähän paratiisiin täydellisesti. Veden soliseva ääni rauhoittaa ja sen katselu on nautinto, väreilevä pinta ja kuvajaiset, kuin toisesta todellisuudesta.

Puutarhassa uutena tulokkaana on kasvihuone, jossa esim. meloni kasvatteli muhkeaa muotoaan katon rajassa omassa keinussaan. Kurkut kehittelivät pitkiä puikuloitaan, tomaattit punastelivat seinustoilla, mansikat riippuivat amppeleista ja basilika tuoksui.

Levähdetään hetki penkillä ennenkuin jatketaan kierrosta.