Poimin tähtiä aamuauringossa

Taas auringoinen pakkasaamu.
Pihalla kimalteli tuhansia pieniä tähtiä, tahdoin poimia ne, ihasteltavaksi.
Noiden tähtien synty on niin kiehtova, niissä on outoutta, vaikka kuinka ne tieteellisesti selitetään. Miten ne voivat olla noin säännöllisen kauniita muodoiltaan.

Olin hieman myöhässä kuvaamisen kannalta, tuuli jo leyhytteli hentoja oksia ja karisteli kauniit, hauraat tähdet maahan. Hangen päällä niiden hentous ei tullut esiin, mutta poimin kuitenkin muutaman.

Hiljaiseloa helmikuussa

Täytyy nyt ainakin toinen postaus tälle kuulle laittaa.
Tuota pihaa ja sen elämää tässä olen katsellut, suunnitellut ja miettinyt uutta kasvukautta.

Mitä tuonne pakkasen valtakuntaan sitten kuuluu, no ainakin lintuja, niitä on.
Keräävät ravintoa pitkän, kylmän yön varalta. Muuta liikettä ei näin keskitalvella ole. Lntuja ja linnunruokkija, joka  käy täyttämässä ruoka-astiat.

Jouluvalotkin vielä puussa roikkuvat, ei sentään enää valoja pidetä. Nyt ne saavat valonsa auringolta.

Kohta koittaa maaliskuu ja aletaan laskeutua kohti kevättä ja kesää.

Hyvää alkavaa viikkoa;)

Helmikuun ensimmäiset mietteet

                   

Runsaassa viikossa päivä on pidentynyt jo tunnilla, voisi sanoa, että kummastakin päästä valoisuus on lisääntynyt puolella tunnilla. Helmikuu alkoi aurinkoisissa merkeissä, vaikka se näissä kuvissa ei kovin tulekaan esiin.
Viiruhelpin lehdillä viipyilee vielä lehtivihreää, joka kevään myötä painuu lehtien mukana maahan.
Pihassa oli hiljaista, ei näkynyt siipien liitoa ei linnun sirkutusta, mutta jossain vaiheessa päivää varmaankin siellä on säpinää, ainakin mitä voi havaita ruokailupaikan tilanteesta. Kaikki näkyy maistuvan, niin auringonkukansiemenet kuin kauranjyvät ja kaikki siltä väliltä.

Pihabongausta

Tänään oli lintujen pihabongaus. Enhän minä sitä muistanut, sitten eräs blogi herätti toimimaan. Sattuikin mukavasti, että ensimmäinen lintu, jonka havaitsin oli Mustarastas.
Merkitsin seuraavat linnut havaituksi klo 12.30-13.30 välisenä aikana.

1. Mustarastas
2. Pikkuvarpunen
3. Urpiainen
4. Keltasirkku
5. Sinitiainen
6. Talitiainen

Määriä en tullut laskeneeksi, kun lentelevät edestakaisin, enkä ehtinyt siinä vilinässä niitä laskea. Kuitenkin kaikkia muita lajeja oli runsaasti paitsi tuo Mustarastas oli yksinäinen lentäjä.

Koristeomenoihin on eilisen pluskelin myötä ilmestynyt talvista koristelua. Pakkanen on varmaanki yöllä nousut yllättäin, aamulla oli hiukan toistakymmentä astetta. Jäniskin oli käynyt puun alla kaivelemassa hangesta syksyisiä pudokkaita,  ruokavalioonsa täydennystä. Ei täällä pihapiirissä ole kylläkään jänistä näkynyt , rusakoita ne pomppiat ovat, ne tuntuvat viihtyvän ihmisasutusten lähellä.

Tammikuun odotuksia

Pensaat ja puut lepäävät valkoisen lumipeiton alla, odottavat.

Raku-uunin kannelle on kerääntynyt hieno lumivaippa. Sen paksuus on varmaankin sama, kuin tähän mennessä sataneen lumen määrä. Uunikin odottaa, on odottanut jo monta vuotta käyttäjäänsä.

Urpiaispariskunta istuu lumen valtaamilla oksilla ja odottaa. Odottaa tulevaa kesää, pesintää ja kaikkea sitä hyörinää, joka täyttää kesän, näin haluaisin ajatella.

Piti laittaa tännekin tuo pakollinen lintukuva, kun niitä tulee kuvattua nyt melkoisen tiuhaan. Ei piha talvellakaan ole hiljainen, päinvastoin, elämää enemmän kuin kesällä koskaan. Hyvällä ilmalla kuuluu mukavasti linnunsiritystä ja kevään tullessa luulenpa myös laulun voimistuvan.

Uuden odotusta

Niin, voisiko se alkaa näin ja tästä, uuden odotus. Kesän ja puutarha harrastuksen uudelleen elpyminen. Viime kesänä tämän blogin myötä ajattelin saavani puhtia tuohon puutarhan hoitoon. Se pikkuisen näyttikin elpymisen merkkejä, mutta ei syttynyt aivan roihuun. Nyt on sellainen tunne, että keväällä voisi heinä lentää ja multa pöllytä. Ei nyt kuitenkaan voi vannomaan mennä, mutta kuitenkin...

Olen lueskellut noita puutarhablogeja ja sitä haluaisi samaistua heihin, jotka vuosi vuoden jälkeen innolla ahertavat puutarhassaan. Ei se nyt ihan tuulesta temmattu ajatus ole, että minäkin... Tulihan sitä hoidettua pihamaata melko palavasti aikoinaan ja koskaan ei ole myöhäistä, eihän.

Humala uinuu talvessa

Sanotaan, että nämä humalan kävyt antavat tyynyn alle pantuna hyvän unen. Itse en kuitenkaan pystyisi nukkumaan niiden tuoksussa, on se sen verran voimakas ja eikä oikein miellyttävä, siis omasta mielestäni.
Jätän nuo edellisen vuoden köynnöksen varret tukitangon ympärille ja näin ne tukevat alunperin ohutta tankoa. Hyvin ovat kasvaneet vuosi vuoden jälkeen.

Nappikukat huurteessa

Lumihiutale mobiili

  


Tapanina pitäisi käydä ajelulla, mutta se jäi kyllä tekemättä, kun noita steariinilumihiutaleita väkersin. Siinä se aika mukavasti vierähti, kun ensin leikkelin lumihiutaleet, sulatin kynttilänpätkät ja kastelin noita hiutaleita sulassa steariinissa. Eihän siinä riittänyt yksi eikä kaksikaan kastelua, ainakin kymmenen kertaa annoin kuuman kylvyn hiutaleille, kunnes olivat sopivan vahvuisia.
Tein tuollaisen mobiilin, se on prototyyppi. Tehdessä oppii, niinkuin nytkin. Seuraavaan osaan jo heti alusta alkaen laittaa tarpeeksi tehokkaat kiinnitykset, nyt hiutaleita tipahteli kesken työn langoistaan. Niin ja tuota muotoakin voisi muunnella.

Viime vuonna joulun alla löysin idean eräästä blogista noihin steariinihiutaleisiin ja ihastuin, ne ovat tosi valloittavia. Mielessä muhii monta uutta ajatusta tuon mobiilin lisäksi. Vaikka eihän tuo mobiilikaan ihan oma idea, mutta osa on omaa, esim. käyttää noita steariinihiutaleita, vai onkohan sekään. Kyllähän noita varmaan muutkin ovat tehneet, uskoisin niin, kaikkihan on niin yleismaailmallista.
         

Uutta lämpöä

Pihaan on ilmestynyt rankoja, joista on tarkoitus sitten vuoden päästä saada lämpöä pirttiin. Nämä puukasat eivät ole kovin esteettisen näköisiä, mutta sitäkin hyödyllisimpiä. Kyllähän nuo kesään mennessä on pienitty ja pinottu käyttöä odottamaan.
Juuri lämmittelin takkaa viime talven puilla, nytpä taas tarkenee.

Pitkä uni

Puutarhablogini on uinaillut unessa, pitkässä sellaisessa. Kesän mittaan punainenlanka hävisi, enkä löytänyt päätä mistään.

Nyt tuolla pihalla kuvatessani silmiini osui lapio, joka oli syksyllä jäänyt kasvimaalle ja siellä odotti nyt uutta kevättä ja kesää. Sillä oli symboolinen viesti, joka tuntui sisimmässäni, se kuvasti tämän hetkistä olotilaani.
Aikomukseni oli tyystin hylätä tämä "Kesän taika", mutta taikaa ei voi hylätä, se säilyy, muuttuu, muttei muuta.

Nyt on hyvä aika aloittaa, kevyesti, ilman suorittamista. Erään joogan opettajan sanoin: "Niinkuin itsestä hyvälle tuntuu".