Puutarhablogini on uinaillut unessa, pitkässä sellaisessa. Kesän mittaan punainenlanka hävisi, enkä löytänyt päätä mistään.
Nyt tuolla pihalla kuvatessani silmiini osui lapio, joka oli syksyllä jäänyt kasvimaalle ja siellä odotti nyt uutta kevättä ja kesää. Sillä oli symboolinen viesti, joka tuntui sisimmässäni, se kuvasti tämän hetkistä olotilaani.
Aikomukseni oli tyystin hylätä tämä "Kesän taika", mutta taikaa ei voi hylätä, se säilyy, muuttuu, muttei muuta.
Nyt on hyvä aika aloittaa, kevyesti, ilman suorittamista. Erään joogan opettajan sanoin: "Niinkuin itsestä hyvälle tuntuu".
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti