Kaunis syyskuu jatkuu

 Neilikkaruusu jatkaa kukintaansa syyskuun leppeässä säässä.

Impressionistinen syyskuu ilahduttaa.

Kiven pyöritystä

Jonkinlaisen ahaa-elämyksen sain eilen aamulla. Niitä kyllä aina silloin tällöin tulee, mutta harvoin ne toteutuu. Tämä oli kuitenkin pakko saada loppuun, kun tuli aloitettua.

Kuistin edessä tällainen heinän ja maahumalan valloittama alue, jossa on kiviä ja kaikenlaista muuta sälää. Ei vaan ole saanut aikaiseksi tätäkään kunnostaa, mutta nyt...

siihen tulee muutos. Kaivoin kiviä esiin ja revin heinää ja samalla sai lähtöpassit jokin ängelmä. En vielä sitä ihan roskiin pistänyt, mutta tuohon eteen ei tule.

Siinä kaivaessani ajattelin, että siirrän tuohon päivänliljat, teen niille oman penkin. Suunnitelmat muuttuivat siinä vaiheessa, kun multaa kärräsin. Multaa ei ollut riittävästi päivänliljoille, joten täytyy istuttaa joitain matalajuurisia.

No, nyt tuo kuistin edusta on tämän näköinen. Kivimuuri ei kylläkään tuohon jää, mutta piti johonkin ne laittaa. Ensiviikolla, paremmalla ajalla, kärräillään sitten kivet sopivampaan paikkaan.

Penkissä on nyt pikkusydäntä, marunaa, ruusumalvaa, kylmänkukkaa, arovuokkoa ja ukonkelloa. Aika paljon tuli eri lajikkeita, mutta ainahan niitä voi sitten siirtää, eikä ole takuita, että kaikki talvehtii.

Syyskuisia poimintoja

Syksy saapuu vaikka ilmat ovat ihan kesäiset. Marjaomenapuu kypsyttelee pieniä hedelmiään rusakoille ja linnuille talven ruokapöytään.

Ei tainnut pieni puutarhaportti saada tämän kesän aikana saranoitaan. Täytyy jotku tuet kaivaa maahan, johon nuo tolpat voisi laittaa. No, ensi kesänä sitten.

Tästä yhdistelmästä pidän, maruna ja ruusumalva. Kokoerot ovat varmaan ensikesänä toiset, sillä malva on nyt vielä niin hentoinen, että kukkavarret makaa rentoina marunan päällä.

Olin ihan varma, että tämä tunturipoimulehti ei mene talven yli tuossa astiassa. Hyvin näkyi selviytyneen, mutta kaverinsa kattomehitähti menehtyi.
Kesän aikana on kasvanut tuuheaksi ja jos jättän sen tuohon astiaan talveksi, niin suojaa laitan päälle.

Tämän punaisen päivänliljan kukinta ajoittuu aika myöhäiseen, viime vuonakin taisi kukkia elokuun loppupuolella.
Ei tuo väri ole ihan sitä mitä esittelykuvassa luvattiin, mutta antaa väriä loppukesän perennapenkkiin.

Mikähän tätä humalaa vaivaa jo toista kesää tuon näköinen. Viime vuonna oli ehkä vielä surkeampi. Olisikohan jokin puutos vai tautiko vaivaa. Leikkasin keväällä kaikki vanhat kasvustot pois, mutta uutta multaa en laittanut. On kylläkin kasvanut samalla paikalla jo toistakymmentä vuotta, eikä aiemmin ole ollut mitään häiriötä lehdistössä.

Kaksi kaunista hopeakuusta kävivät pihasta kaatamassa, olivat sähkölinjan alla pahimmoillaan. Oikeastaan vain joitakin oksia karsimalla olisi selvitty.
Nyt on hankittu kanadantuija paikkaamaan okakuusien jättämää aukkoa, mutta mitähän sille kaveriksi laittaisi. Siirroksessa olisi japaninpihlaja, taalainmaankoivu ja kirsikkaluumu.

Viidakkoon

Luulisi tosiaan, että saapui viidakkoon, kun kuukauden oli omista nurkista pois.

Maahumala oli valloittanut varaston portaat. Saniaiset ja viiruhelpi kilpailivat keskenään paikasta auringossa, taitaa saniainen olla voiton puolella.

Lehtoakileija jaksaa sinnitellä portaikon rakosissa ja maahumalan voittokulku jatkuu:)

 

Viidakossa on myös paratiisilintuja. Tämä nuori, otaksun niin, punarinta saa edustaa rohkeudellaan kaikkia paratiisin lintuja.
Kovin on ikävän näköistä vettä tarjolla, ei tuossa kylpy taida houkutella.

Joitakin kukkia vielä löytyy. Ainakin neilikkaruusussa on muutama kukka ja jossain lehtien kätköissä olin huomaavinani keltaisen ruusun nuppuja.

Kultapallo luo loistetaan kaikkien muiden yli, jopa jättitatar jää toiseksi korkeudessa.
Niin, tuo jättitatar on vallaton kaveri ja täytyy roimia sitä oikein kunnolla, oli kehveli mennyt kurjenpolvia kiusaamaan.