...savolaismetsässä
Löytyihän niitä sateen kasvattamia siniposkia ihan poimittavaksi asti ja hyvänlaisesti niitä löytyikin.
Mustikkametsä oli jonkin verran erilainen kuin yleensä, eikä oikein tyypillinen savolaismetsä, kun vertaan niihin missä olen täällä päin käynyt.
Poronjäkälän ja sammalen peittämä kallio, jätti väleihinsä pananteita, joissa kasvoi mustikanvarpuja. Suuret siniposket olivat painaneet päänsä sammaleeseen, josta varpua nostamalla sai pudotella marjat suoraan sankkoon. Keräsin käsin ja hidastahan se oli, mies keräsi samassa ajassa kolminkerroin poimurilla. Olihan ne käsinpoimitut kylläkin kuivempia ja roskattomampia.
Suuret kivet olivat saaneet kauniin peitteen päälleen. Peite pörhötti muhkeana, sillä vettähän se on ainakin tänä kesänä saanut yllinkyllin.
Sieniä oli vähän, mutta löytyihän sieltä ainakin yksi kuvattavaksi, vaikka yrittikin piiloitella sammalen, jäkälän ja risujen suojassa.
Kauniit kuvat mustikkaretkestänne. Minäkin kerään mustikat mieluummin käsin, se puhdistaminen on aika tylsää hommaa.
VastaaPoistaKauniissa mesässä olette käyneet.
VastaaPoistaNiin kauniit kuvat.
Niin paljon helpompi on puhdista käsin poimitut.
Millä kädellä pomit mustikoita?
Nauravat minulle kun poimin mustikat vasemmalla kädellä vaikka olen oikeakäsinen.
Ihania metsäkuvia :) - mieli lepää ja rauhoittuu metsäretkillä !
VastaaPoistaAivan ihania kuvia!
VastaaPoistaUpeita kuvia !
VastaaPoistaMinulla on nyt 70 litraa noita sinisiä marjoja pakkasessa :)
Oikein kauniita kuvia mustikkametsästä!
VastaaPoistaMinäkin olin tänään mustikassa ja käsin poimin, hidasta oli, mutta kannatti;) Kun löytyi hyvä paikka, niin sitten alkoi tapahtua:) Oli ilo poimia mustikoita, kun jotkut marjat olivat ihan pensasmustikan kokoisia ja hyttysiä ei ollut paljon:) Nyt ovat marjat jo pakkasessa ja lisääkin olisi hyvä poimia, katsotaan...;) Oikein ihanan suloista elokuuta sinulle!♥