Kesän taikaa

Sydäntalvi herättää

2012-01-29T11:11:00.003+02:00

Nimittäin huonekasvit uuteen kasvuun.
Aurinko on pilkahdellut ikkunoiden takaa ja hymyillyt säteilevästi. Säteillään ja valoisuudellaan viekoitellut kukkia vastaanottamaan lähestyvän kevään.

Joulun alla otin joitakin enkelinsiiven oksia veteen kehittämään juuria. Nyt ne ovat jo jonkin aikaa asustaneet ruukussa, multaa ympärillään. Pistin kaikki alut samaan ruukku, jotta tulisi tuuheampi yksilö.

Emokasvi pudotti kaikki lehtensä, mutta enkelinsiipi on kiitollinen, se pukkaa paljon uusia alkuja.
Siinä ei ollut tammikuun alussa montakaan lehteä ja nekin olivat uusia. Nyt lehdet kasvavat melkein silmissä.
Tarkoitus olisi ottaa uusia pistokkaita, kunhan tuo aurinko antaa enemmän valoa päivään.

Malakanvehkasta pidän kovasti ja tämän sain viime keväänä, samoin kuin enkelinsiiven ja nukkatyräkin.
Malakanvehka oli suuri kokoinen jo tullessaan ja kasvu vain jatkuu.

Vehkasta lähti alku, jonka myös tuikkasin veteen ja siirsin multaan tammikuun alussa.
Hyvin on kotiutunut multaan ja osoittaa sen kasvattamalla uusia lehtiä..

Paksujalka ruskistaa talvella lehtien kärkiä, mutta nyt on erityisen huonokuntoinen.
En tahtoisi hävittää tätä kasvia, kun sen muoto ja olemus on niin persoonallinen.

Olen varmaankin kesällä tehnyt jonkin hoitovirheen, sillä uusien lehtien kärjet olivat aivan ruskeat. Nyt sen lehdet kasvavat pituutta ja kasvu on vihreää, tosin kalvakasta, mutta tervettä.

Viirivehka on aika varma kasvi.
Se kasvattelee tasaiseen tahtiin lehtiä, eikä tykkää huonoa, vaikka välillä näyttää tosi väsähtäneeltä. Taitaa olla hyväksi tuo kuivahtaminen, parempi niin kuin jatkuva märkyys.

Olen huomannut, että viirivehka pukkaa kukkaa, kun sitä hiukan kiusaa.

Tahoma orkideani on sitten sellainen sydänkäpynen, jota tulee seurattua tarkkaan. Se kellastutti yhden lehtensä ja ajattelin, että nyt on kukan menoa.
Tänään huomasin sitten tuollaisen uuden alun isoimman bulbin vieressä.
Lannoittanut en ole vielä millään, mutta vaihdoin tuota kasvualustaa sen kellastumisen jälkeen. Nyt on pysynyt ihan vihreänä kauttaaltaan.

Sieltä se tulokas pyrkii voimallisesti esiin.
Olin niin innoissani tuon nähdessäni ja mietin, miksi se ei ole aikaisemmin osunut silmiini, hyvin osaisi orkidea piilotella uutta tulokasta.

Puikkokämmekän pintaa

2012-01-19T17:18:00.000+02:00

Kun asettelin tätä puikkokämmekkää amppeliin, huomasin, että sillä on aika hauska pinta noissa varsissa..
Ryppyinen kuin vanha iho, oikeastaan kaunis.

Siellä isojen juurella näytti elonmerkkejä uusi tulokas. Eilen sen kylläkin huomasin, mutta nyt kun kuvia otin, niin se varmistui.
Kyllä tämä elossa on, ei ole kuivunut alku. Samassa kasvissa on tarkailtavana toinenkin varsi, kuvaa siitä ei oikein saanut. Aika näyttää tuleeko siitä mitään, vai onko kuivunut, tällä hetkellä kärki näytti vihreältä.
Tietenkin se on vain uusi lehti, joka sieltä pyrkii valoa kohtia.

Tuossa vasemmalla alhaalla on juuri, joka on noussut ilmoja haisteleen ja niin näyttää olevan varren oikeallakin puolen.

Kuvassa on lehden tynkä, tuosta nappasin huonon lehden muutama päivä sitten pois. Ruskeat kökäreet ovat kanelia, näyttävät vähän ikäviltä, varsinkin näin läheltä tarkasteltuna.

Laitoin molemmat orkideat sellaisiin väliaikaisiin koreihin, ruukkuineen. Korit ripustin katosta roikkumaan ikkunan eteen.
Ajattelin laittaa sellaisen riippuvan "puutarhan" ja eikös ne orkideat kasva luonnossakin hieman korkeammalla puiden runkoilla tai oksistossa.
Nämä väliaikaiset amppelit korvaan risukoreilla, mutta olen miettinyt sitä kastelua. Jos upotan risukorit veteen, niin taitavat olla pian entisiä, täytynee kai laittaa kukat ruukkuineen risupesän sisään.

Kylmän keskellä

2012-01-17T15:02:00.000+02:00

Lunta ja kylmän jäisiä kiviriipuksia. Kesällä tehty nyöritys pyörätelineessä on kestänyt hyvin, ainakin tähän saakka.

Näin talvella teos tulee paremmin esille ja lumi antaa lisä mausteita.
Pidän tuosta telineestä näin talvisessa asussaan enemmän kuin kesäisessä.

Nuo narun hapsutkin saavat kylmästä lisä voimaa olemukseensa.

Rautarinkulat elävät erilaista elämää talvella, väkevämmin, luulisin.

Keltasirkuille kävin laittamassa uuden lyhteen, ovat jo aika monta tyhjentäneetkin.
Fasaanit ovat kadonneet ja punatulkut. Oikeastaan noita eri tiasiakin näkyy nyt vähemmän.
Voisikohan johtua siitä, kun siirsin nuo lintulaudat hieman kauemmas talosta.

Orkideani sairastaa

2012-01-12T13:34:00.002+02:00

Onkohan minusta laisinkaan orkidean kasvattajaksi. Joulun alla hankittu kukka on alkanut kellastuttaan lehtiään ja tuollaista rupimaista läiskää ilmaantuu.

Tutkin nuo lehdet suurennuslasin avulla ja eikä niissä mitään elukkaa juoksennellut.
Netistä tutkin, että mikä voisi olla. Tulin siihen johtopäätökseen, että voisi olla jokin bakteeri tai sieni tartunta. Tämä kai täytyy nyt sitten hävittää.
Mistähän on tuon mokon saanut, onko ollut jo kotiin tuotaessa. No onneksi ei ole kuin yksi muu orkidea. Onkohan mahtanut tarttua jo siihenkin, kun ovat olleet kosketuksissa toisiinsa.

Nämä jäljet olivat jo ostettaessa, huomasin kylläkin vasta kotona. Toinen noista läiskistä oli selvästi syvempi ja toinen oli vain vaaleampi läikkä. Nyt ne ovat samanlaisia molemmat, mutta lisää tuon kaltaisia kuvioita ei kylläkään ole ilmaantunut.

Osaisiko kukaan sanoa, mistä tässä on kysymys.
Kyllä minä vielä kokeilen orkidean kasvatusta, en lannistu vielä näin alkuvaiheessa.

Neidonkenkä, Calupso bulbosa

2012-01-04T18:44:00.000+02:00

Neidonkenkä kopsutteli vastaani Keminmaan kangahalla. Oikeastaan sipsutteli, sillä niin vaatimattomasti kenkiään esitteli, että meinasi jäädä huomaamatta.

Olenhan minä tämän jo esitellyt tuolla kuvablogissa, mutta nyt kun innostuin noista kämmeköistä, niin ajattelin kuitenkin kuvat laittaa siitä tännekin.

Vaikka olen kasvanut Keminmaalla, niin vasta 2010 keväällä törmäsin tähän neidonkenkään.
Enhän minä paikan päällä tunnistanut koko kukkaa. Mielessäni ajattelin, jotta tämä kämmekkä olisi hieman kookkaampi.

Koska en kukkaa tunnistanut ja se jäi kalvamaan mieltäni, niin päätin etsiä kasvupaikan seuraavana päivänä uudestaan ja kas kummaa, löysinkin.
Nyt sitten yritin saada parempia kuvia, mutta ympärillä hääri äkäisiä, pieniä seuralaisia ja niinpä kuvat tuli napattua hätäisesti.

Vielläköhän löytäisin kasvupaikan, jos keväällä kävisin katsomassa. Olisihan se mukava törmätä vaikka tikankonttiin, kun niitäkin tiedän siellä kasvavan.

Vuoden viimeiset ja samalla ensimmäiset

2012-01-01T12:03:00.001+02:00

Vuoden 2011 toinen orkidea ja samalla vuoden 2012 ensimmäinen. Tämän puikkokämmekän myötä toivotan kaikille

OIKEIN HYVÄÄ UUTTA VUOTTA 2012

ja suokoon uusi vuosi hyvän kasvun ja kukkivan sellaisen.

Puikkokämmekän osto oli ihan summittainen, enhän tiennyt edes mikä tämä orkidea on nimeltään.
Mukana tuli lipuke, jossa luki Dendrobium. Tuota nimeä lähdin googlettaan ja nimeksi selvisi tuo puikkokämmekkä. Näitähän on sitten tietenkin useampaa lajia, joten tarkempi nimen määritys ei kyllä itseltäni onnistu. No, jos joku sattuisi tietämään, niin mielelläni sen tiedon vastaanottaisin.
Hoito-ohjeitakin samalla hain ja löysinkin. Tein päätelmän, että on hieman vaikea hoitoinen, mutta katsotaan. Haasteita täytyy aina olla.

Toinen hankinta oli pikkainen kaktus, joka oli niin edullinen, ettei voinut vastustaa. Orkidea oli alennetuin hinnoin ja tämä piispanhiippa ei maksanut paljon mitään, joten se lähti myös mukaan.
Tämä on melko varmasti, kirjan mukaan nimettynä Astrophytum- lajike, jonka tunnistin piispanhiipaksi.

Löysin tuolle puikkokämmekälle hieman tarkemman nimen; Dendrobium kingianum, olisikohan tuollainen. Vielä tarkemmin nimen voisi määrittää, mutta odotellaan, josko tulisi tieto kohdalle.

Voiko kukkani hyvin?

2011-12-27T13:42:00.002+02:00

Ei varmaankaan.
Sen lisäksi, että olen niitä hoidollisesti laimilyönyt, niin ne ovat kärsineet pimeyden tuomasta vaivasta.
Onneksi päivänvalo lisääntyy, joten toivoa on näidenkin ressukoiden kohdalla odotettavissa.

Ensimmäinen orkideani on menettänyt kukka kruununsa, kai se on ihan luonnollista. Eihän sitä tiedä, miten kauan oli jo ehtinyt kukkia.
Katkaisin kukkavanan, kun viimeinenkin kukka oli menettänyt kauneutensa. Kasvi on ihan hyvinvoivan näköinen.
Meinasin juuri upottaa veteen, mutta olin tuntevinani sormenpäissä hienoista kosteutta, saa odottaa loppuviikkoon.

Nämä bulbit orkideassa ovat hauskat. Voikohan näiden pulleudesta päätellä kastelun tarvetta.
Pitäisi käydä siellä kaupassa, mistä tämä hankittiin, katsomassa, olisiko siellä saatavana edullisemmin niitä kukkineita yksilöitä.
Tekee kovasti mieli kokeilla näiden orkideoiden kasvatusta.

Tämä kasvi on kärsinyt jos jonkinlaisesta kohtelusta, mutta jaksaa sinnitellä elävien kirjoissa.
Viime vuoden oli melkein koko talven kuivana ja ihan henkitoreissaan. Keväällä sitten innostuin sitä hoiteleen, annoin uuden mullan ja tarjosin isomman kodin juurille. Siitä kiitollisena kasvatti uusia meheviä lehtiä.
Nyt syksyllä sattui vahinko, kun koira pudotti sen pöydältä, kukka tuli ruukustaan ja mullat matolle. Nostin sen ruukkuun, mutta en peitellyt edes juuria uudella mullalla.
Siellä toisten takana, jörötti joulukuulle, juuret näkyvillä, kunnes sille ne mullat pistin. Oli kasvatellut noita vaaleita meheviä lehtiä, mutta pikku hiljaa näyttävät saavan lehtivihreää.
Olen puhutellut tätä Agaveksi, kai se sellainen on. Mutta minkä lajin edustaja olisi kysymyksessä, osaisiko joku kenties sanoa.

Voihan tämä olla kyllä Aaloe ja onkin, huomasin vasta nyt jälkeenpäin.

Tässä sitten pari kaktusten heimoon kuuluvaa, joiden tarkempia nimiä ei ole tiedossa.
Kunto näillä ei ole kovin edustava ja kun kuvia koneelta katselin, niin huomasin, että täytyisi pitää tarkempi syyni molemmille.
Kuivana olen pitänyt monta kuukautta ja nyt aattona annoin niiden nauttia virkistävästä vedestä, jonka tarjosin altakasteluna. Hanakasti kiskoivat kaiken veden ja nyt saavat sitten paastota taas jonkin aikaa.

Tässä oli muutama kukkanen, jotka yrittävät rämpiä elävien kirjoissa. Taidanpa tehdä uuden vuoden lupauksen " Täytän kasvieni kaikki toiveet".
Se on kyllä liikaa luvattu, mutta jos vaikka osankin niiden toiveista pystyn täyttämään, niin se on paljon enemmän kuin tähän asti.

Joulu iloa

2011-12-23T08:08:00.000+02:00

Ensimmäinen orkideani

2011-12-17T11:31:00.000+02:00

Alkaako tästä uusi villitys, se jää nähtäväksi.

Sain eilen valita itselleni joulukukan ja päädyin valitsemaan orkidean.
Olen salaa haaveillut näiden kasvattamisesta, mutta jokin on aina esteenä. Suurin este on varmaankin epäillys siitä, että kestääkö kärsivällisyys ja taito.
Mistään kasvattamisesta on vielä liian aikaista edes puhua, mutta tämä saa olla koitinkivenä.

Valintani osui tähän sen vuoksi, että sillä oli niin kauniit kukat ja ihan näyttävän kokoiset. Tuosta valinta kriteeristä voi kyllä päätellä, etten tosiaan tiedä näiden kukkien kasvattamisesta yhtään mitään.
Ehkä olisi pitänyt katsoa myös kasvia ihan kokonaisuutena. No, tuossa se nyt napottaa keittiön sivupöydällä, siinä on varmaankin sille valoa eniten ja ilmankosteutta myös.

Tökkäsin käpäläni kuvaan, jotta olisi jotain mihin verrata tuon kukan kokoa.

Lappusessa luki, että on Cambria ja siitähän piti selvää heti ottaa, mikä on kukkasiaan.
Netistä sitten selvisi jotain, esim., että tämä on risteytys ja nämä hybridit olisivat kaikkein helppo hoitoisempia.
Kävin myös kasvattajan sivustoilla katsomassa löytyisikö tälle tarkempaa nimeä, mutta ihan samannäköistä ei kuitenkaan näkynyt.

Laitoin sen kasvattajan osoitteen tuohon sivupalkkiin , huonekasvi blogien alle, jos jotain sattuisi kiinnostamaan.

edit. Olen tässä tehnyt salapoliisin työtä ja päätynyt tulokseen, että tämä orkidea on nimeltään; " Beallara Tahoma Glacier "

Jouluruusu

2011-12-12T11:45:00.001+02:00

Eihän tuota vastustaa voinut, kun eilen ruokaostoksilla näin.
Onhan sen kukka niin eteerisen kaunis, puhdas kuin juuri satanut lumi.

Jouluruusun keskusta hehkuu valoa, kuin kynttilänliekki, lumen ja kylmyyden keskellä.

Toivottavasti saan sen toiveet täytettyä ja jouluruusuni selviää yli pimeyden.

Kuten toivon myös pienten lintusten pärjäävän, sillä ravinnolla mitä tarjoan, kevääseen.
Jatkamaan sukuaan ja kasvattamaan mahdollisimman terveet ja elinvoimaiset jälkeläiset.

Veden äärellä

2011-11-21T08:55:00.001+02:00

Marraskuinen viikonloppu vierähti veden äärellä aurinkoisissa merkeissä ja sunnuntain pakkassäässä.

Sunnuntai aamua kurkisteltiin "itkevän" lasiverhon takaa.
Lasiin muodostui kauniita maisemia, kultaisia, jossa karhukin tallusteli verkkaan eteenpäin.

Ikkunan ulkopuolella ei niin kultaiselta näyttänyt, vaan kuurainen peltomaisema otti kirpakkaan syleilyyn.

Askeleet johti rantaan, kaislikon hohtaessa kutsuvana tummien pilvien alla.

Veteen piirtyi maalauksellisia kuvaelmia, lumouduin tästä kauniista näytelmästä.
Otin kymmeniä kuvia, oli hirmuisen vaikea valita mitä laittaisin tänne, mutta yllä muutama.

Pimeys saapui sammuvin lyhdyin, loiston hiipuessa yön syliin.

Ajattelin, että kuinka mielenkiintoista olisi kuvata talven ja jään saapumista järvelle. Ehkäpä vielä toive joskus toteutuu, pienin järjestelyin.
Tuosta järvestä on pikku hiljaa hehkeytymässä kohde, josta kuvia voi ammentaa loputtomasti. Elämä veden läheisyydessä on niin vaihtelevaa, jokainen päivä on erilainen.

Pimeyden keskellä

2011-11-17T18:47:00.001+02:00

Tämä puutarha blogi viettää aikamoista hiljaiseloa, mutta kun nyt on niin kiire puuhailla muuta.
Tänään pimeyden jo lasketuessa innostuin ottamaan muutaman kuvan hiljaisesta pihapiiristä.

Pitkä lämmin syksy on mustuttanut omenat, mutta kyllä niitä päivisin joku lintunen käy naputtelemassa, ainakin erilaiset tintit

Ruukut odottelevat korjaajaansa.
Ne nuo pihatouhut tyssäs kuin seinään, mutta eihän siitä ole kuin viikko, kun viimeiset lehdet haravoitiin.

Kuistin virkkaukset tuovat kaivattua väriä harmauteen ja pimeyteen.

Pikku pakkasta

2011-10-23T10:22:00.000+03:00

Kyllä se täytyy todeksi uskoa, kun aamulla luonto oli saanut kauniin huurre kuorrutuksen.

Vesikin oli jäätynyt ja veden vangiksi jääneet lehdet loistivat kauniisti aamuauringossa.

Kelloköynnöksen kärhöt peilailivat itseään jään pinnalla. Kohta niiden punerrus on ohi, tanssi ilmassa on muisto eilisestä.

Taidamme olla talvenjakajalla.

Pian väri vaihtuu valkeaan

2011-10-13T19:31:00.000+03:00

Syksy on yltäkylläisyyden aikaa, voimakkaita värejä ja tunnetta.
Lehdet putoavat maahan ja peittävät sen riemunkirjavaan mattoon, jossa viivähtää alakuloisuus. Joidenkin osana on vajota kylmään veteen, joka pian häivyttää värit ja tilalla on pohjaton pimeä.

Kelloköynnös ei ehtinyt kukkimaan, mutta se kantaa ylväästi tummanpurppuraa viittaa yllään, jonka ovat lahjoittaneet syksyn viimaiset tuulet. Köynnöksen hentoiset, mutta silti niin voimakkaat kärhöt, kujeilevat hurmaavasti, heittäen jäähyväisiä kesälle.

Vastavärit täydentävät toisiaan, persiljan vihreää ja suon antimia, kurjenmarjaa l. karpaloa.
Tässäpä oikea rautaisannos torjumaan syksyn köhinät ja punaiset nenät.

Nepalinhanhikki kukkii

2011-09-29T14:35:00.001+03:00

Enpä olisi uskonut, että nepalinhanhikissa on näin kaunis kukka. Ostin elokuussa muutaman hanhikin ja tämä poloinen rupesi nuppuja työntämään. Siinä on useammassa varressa nupuja, mutta kun nyt on jo syyskuun loppu ja täällä pitäisi kukilla olla lepotila. Kyllä kai tämä yksilö talven yli menee, vaikkei talvilepoon oikein ehdikkään valmistautua.

Luonnossa vallitsee jo osittainen lepo. Kukkia löytyy kyllä normaalia enemmän ja monia lajikkeita, kissankellosta lähtien.

Linnuille omenia tarjolla

2011-09-29T11:39:00.000+03:00

Pikku hiljaa täytyy lintujen ruoka tarjontaa laittaa pihaan esille. Kuistille ripustin omppuvarjostimen, siinä toivossa, että ruokailijat löytäisivät sen ja ottaisivat omakseen.
Onhan noita pikku-omenoita aina talvisin ollut puussa, mutta ainoastaan rusakot niitä pudonneita on lumen alta tonkineet.
Taidan laittaa tuonne sisäpuolelle jonkin siemen ruokailun, jos sitten saisin talvi-iloa lintujen muodossa. Toivotaan, ettei nuo hapsut pelottele ketään pois.

Hössöntössössä on samasta aiheesta myös postaus.

Kuin kesäpäivänä

2011-09-26T14:15:00.000+03:00

Eilen oli hieno ilma, mutta tänään on aivan mahtavan hieno syyspäivä, kuin kesä olisi tullut takaisin. Aurinko houkutteli pihalle touhuamaan ja kyllähän siellä töitä riittäisi.

Kaivoin kukkapenkin laajennusta ja kärräsin multaa lisää penkkiin. Samalla siinä tonkiessani mietiskelin, että on kyllä lämmin ja niin ihanteellinen syksy. Onhan sitä vettäkin tullut, sen kyllä tunsi, kun nosteli märkää peltomultaa kottikärryihin.
Vaikka kuinka tulisi vettä, niin muutama aurinkoinen päivä saa unohtamaan viikon sateet.

Aika, se auttamattomasti loppuu kesken

2011-09-25T13:14:00.004+03:00

Nimittäin kelloköynnöksen osalta.

Syksy on saanut kelloköynnöksen vaihtamaan väriä, ainakin nämä alimmaiset lehdet ovat punertuneet. Mutta sinnikkäästi köynnös jatkaa kasvuaan.

Kukkanuput ovat paisuneet ihan näihin päiviin asti ja se on jo ihme sinänsä, onhan jo syyskuun viimeinen viikonloppu.

Köynnöksen latvoihin ilmestyy uusia nuppuja. Aika on kuitenkin armoton vastustaja, se käy vähiin.

Otin joitakin nupullisia haaroja köynnöksestä ja laitoin vaasiin. Jotkut kesäkukat aukenevat nupullisina sisällä, mitenkähän näiden käy.
Olisihan se pieni ihme, mutta sitä ihmettä toivon. Olisi kiva nähdä tämä kaunis kukka, ihan ensikesää ajatellen.

Ihana kiitos

2011-09-23T15:55:00.001+03:00

Sain Tuijalta ensimmäisen tunnustuksen tämän puutarha blogin aikana ja olen siitä hyvin otettu, kiitos Tuija;)

Ja mitähän tunnustus sisällään pitää;
1. Kiitä tunnustuksen antajaa
2. Anna tunnustus kahdeksalle bloggaajalle.
3. Ilmoita näille kahdeksalle tunnustuksesta.
4. Kerro kahdeksan satunnaista asiaa itsestäsi.

- kahden aikuisen lapsen ja miehen sekä kahden koiran omistaja

-pidän vuohenjuustosta ja syön sitä toisinaan yksistään suuria määriä

-puuhastelen päivät pitkät kaikkea muuta kuin kotiaskareita

-nautin yksinolosta ja siitä puuhastelusta omissa oloissani

-kyllä minä seurastakin nautin, kun on sopiva hetki

-pidän suunnattomasti kauniista kuvista, siispä selailen paljon erilaisia harrastamiseen liittyviä blogeja

-haluaisin mahtavan, ihanan pihan, kukkia joka paikan täyteen ja niiden lomaan puutarha huoneita

- olen laiska monessa suhteessa

Kaksi vaadittavaa kohtaa tuli täytettyä, mutta tunnustuksen jakaminen on jo hankalampi asia.

Tahtoisin antaa teille kaikille tämän tunnustuksen, joten napatkaa mukaanne, kun täällä piipahdatte.

Hyvää viikonloppua;)

Syksy luo väriä ja iloa

2011-09-19T12:07:00.000+03:00

Mökille lähdettiin aamusella varhain ja sumua oli paikoitellen melko runsaasti. Väliin meni niin sakeaksi, ettei tietä nähnyt kovin pitkälle ja sitten, ykskaks, kaikki häipyi.

Hevosetkin oli puettu ruutukuosiin kosteuden karkottamiseksi.

Talven lähestyminen saa lehdetkin putoamaan maahan, jotkut ovat onnekkaita ja päätyvät pehmeään, nukkaiseen sammalikkoon.

Imukärhivilliviini saa ylleen korean värityksen. Syksy on ollut lämmin ja villiviinikin kasvaa ihan viimeiseen asti.

Syyshortensian valkoiset kukkaröyhelöt ovat pukeneet vaaleanpunaisen asun ja ylpeilevät kukinnollaan vielä jonkin aikaa, ennen kuin pakkaset vievät kauneuden mukanaan.

Puissa odottaa vielä joitakin punaposkisia makupaloja nälkäisiä suita. Kai linnut syövät myös koiranheiden marjoja.

Pörhösuomuhelokka oli löytänyt hyvän kasvualustan lepästä ja aika korkealta. Elokuun alussa kuvasin näitä puussa olevia koloja ja silloin kuvaus kohteena oli suruvaipat. Ihmettelin, että mikä vetää suruvaippoja tuohon vijoittuneeseen leppään, kai siellä jotain makeaa oli. Niitä suruvaippoja oli yhtaikaa useampi ja pääsin kuvaamaan kamera melkein siivissä kiinni ja ne eivät olleet moksiskaan.

Lapio saa nyt nojailla rauhassa tonkan kylkeen, ainakin mökillä, kotona kaivuu hommat vielä jonkin aikaa jatkuvat.

Ensimmäinen pihan pioni

2011-09-07T21:58:00.001+03:00

Olen ihaillut näissä puutarhablogeissa pionien kauneutta ja ajattelin kokeilla kasvattaa sellaisen myös omaan pihaani.
Ensimmäiseksi pioniksi valikoitui Sarah Bernhardt, lisäyslähde Taivassalo.

Siinä se nyt napottaa, hieman kyllä jännittää miten tämän diivan käy. Onko talvi liian kylmä, onko olosuhteet oikeat, onko juurenniska tarpeeksi syvällä tai oikealla korkeudella. Mitään erikoiskohtelua muihin kukkiin nähden en hänelle tarjoillut, saa tyytyä siihen mihin toisetkin. Voipi olla, että nirsoilee, mutta periaate on se, että kaikille samat "sapuskat". Multatilaa kyllä on ja keväällä raivataan ympäriltä muuta kasvustoa, jos rouva näyttää elonmerkkejä.
Tänään istutin myös jaloakileijat ja otin nurmikkoa pois tulevan kukkapenkin paikalta, kuskasin hieman multaa käännetylle maalle. Penkkejä isontelen ja kaivan vanhaa kasvustoa pois, istutan vielä joitakin ylös nostettuja penkkiin.
Katson sitten keväällä mitkä lähtee kasvuun ja järjestelen kukat uusiksi jos tarve vaatii.

Tämä herttainen kukkanen on ainakin tällä hetkellä voimissaan. Hän on nepalinhanhikki, myös kaverinsa japaninhanhikki näyttää kotiutuneen.

Meinaako se ihan kukkimaan ruveta. Näyttäisi siltä, että nuppua kehittelee, vai olisiko lehti sykerö. Miten sitten talvehtiminen, jos kukka on tulollaan.

Syyskuun touhuja

2011-09-05T18:41:00.000+03:00

Kanaverkolla verhoiltu lepotuoli sai viimein pehmusteet. Palleroinen poronjäkälä on kosteana pehmoisen näköistä. Päällystin ne osat jäkälällä, jotka humala oli jättänyt paljaaksi. Tuolin ruostumisprosessi on kesken, mutta kyllä tuolta raudoista jo ruoste pilkistää.

Tuoli on kuulema ihan hyvä istua se on testattu, vaikka ei omalta taholta. Poika siinä oli käynyt istumassa ja istuin osa olikin hieman notkahtanut, eihän se oikein aikuisen painoa kestä.

Tuoli on sijoitettuna leikkimökin viereen, sembramännyn katveeseen. Tuo kallellaan oleva runko kuuluu unkarinsyreenille, jota kasvattelin rungollisena. Se olisi ihan hauskan näköinen, mutta tuo iso mänty jättää sen varjoonsa.

Nyt olen tehnyt jo jotain yrttimaan hyväksi, vaikka tämä aloitus on ihan väärästä päästä. Ensin luon ilmapiiriä, joka innostaisi itseäni työn touhuun. Haaveilin apupöydästä ja viikonloppuna sen sitten tein. Haaveet toteutui, kun otti itseään niskasta kiinni. Tällä hetkellä se on kaikennäköistä rompetta täynään, kun ajattelin käyttää tasoa erinäköisiin puuhailuihin.

Odottaahan yrttimaan vierellä myös pöytä penkkeineen. Tämä kulma on jäänyt aina sellaiseen lapspuolen asemaan, mutta nyt aion nostaa sen arvoa. Tuohon apupöydän kohdalle paistaa aurinko viellä viiden aikoihin, joten tämä kulma kylpee auringossa aamusta iltaan.

Ensi viikolla minulla pitäisi olla apuvoimia käytössä, jospa saisin sitten vauhtia myös varsinaiseen pääkohteeseen, siihen yrttimaahan.

Syyskuun sunnuntai

2011-09-05T09:32:00.002+03:00

Syyshortensia luo hohdettaan syksyiseen mökkimaisemaan. Kukinnot ovat jo jonkin verran punertuneet, mutta suurin väri-ilo on varmaankin vielä edessä.

Joitakin kukintoja poimin mukaani kuivatettavaksi talven iloksi. Nyt otin valkoisimmat, mutta niitä punasempiakin tahtoisin kokeilla, väri ei varmaankaan ole niissä kuitenkaan kovin kaunis.

Yöllä oli ollut melkoisen viileää, sen näkee tästä perhosestakin. Perhonen oli kylmien pisaroiden peittämä. Kyllä aurinko sulattaa ja saa elämän virtaamaan myös perhosen suonissa. Siivet saavat uusia voimia ja niinhän siinä sitten kävi, että syyskuisessa auringonpaisteessa lenteli valkoisia perhosia.

Kaislikko nukkui sumussa ja siellä sumussa olivat myös valkoiset lokit.

Sumun peittämälle järven selälle ilmestyi sininen viiva. Se enteili kaunista päivää, vaikka eihän se tuossa vaiheessa vielä ollut tiedossa. Kuvasin paljonkin tuota sumuista näkymää, se muuntui koko ajan. Muutokset eivät niin järin suuria olleet, mutta oli mieleenpainuvaa seurata sumun etenemistä ja liikkeitä vastarannalla.

Sunnuntai päivä olikin kuin poutapäivä heinäkuussa, vain sen kuulakkuus paljasti, että eletään jo syksyä.

Mongolianvaahteran siemenet kypsyvät, ovat nyt niin värikkäitä, kuin kukkia ikään.

Hyvää syyskuuta ja nautitaan näistä aurinkoisista hetkistä, säilötään muistinlokeroihin talveksi;)

Syyskuu saapui

2011-09-01T16:05:00.000+03:00

Ja lehdet putoo jne...

Ei nyt kovinkaan, ainoa puu josta huomaa syksyn koittavan on koivu. Se varistelee lehtiään yltympäriinsä. Tai, jos oikein tarkkoja ollaan, niin löytyyhän aroniasta joitakin punaisia lehtiä.

Amppelitomaatti tarjoilee vielä maukasta naposteltavaa, vaikka lehdet ovat jo aika surkeita. Mikäs se tuo tomaatti on; marja, hedelmä vai vihannes?

Kukkia saa oikein etsiä pihasta ja joitakin yksittäisiä kukkijoita löytyykin. Tarha-alpin kukka ei jää huomaamatta, mutta tuo orvokin siementaimi on niin piilossa isompien kasvien joukossa, että sen huomaaminen on aivan sattumaa. Joitakin orvokkeja on kukkinut pitkin kesään ison ruukun vieressä, ruukussa kasvoi vuosi sitten orvokkeja. Orvokit sain tyttäreltäni äitienpäiväksi, joten niistä on ollut kahden kesän iloa.

Kasvattamani kelloköynnökset eivät kukillaan ehtineet ilahduttaa, vaikka nyt yrittää ottaa viime hetken kirit. Muutamaa nuppua kasvattaa, mutta eivät taida ehtiä kukkia. Tällä on oikein siivet, joilla se pyrkii tietenkin vauhdittamaan ja innostamaan kukan puhkeamista.

Ensi vuonna yritän uudestaan kelloköynnöksen parissa. Sen kasvu on ollut huikeaa, joten olen kuitenkin ollut siihen tyytyväinen ja jos vielä kukkaan saisin, niin sehän olisi onnen huippu.

Naapurin puolelta auringonkukat yrittävät kurkkia pensasaidan yli. Ne ovat kääntäneet kasvonsa osaksi meidän puolelle ja hymyilevät leveästi, tuoden harmaaseen päivään valoisuutta.

Ovat kolmatta metriä reippaasti ja vahvan näköisiä. Naapuri on pitänyt hyvää huolta kukkasistaan ja antanut ravinteita riittämiin, toisin kuin täällä aidan toisella puolen.

Elokuun tunnelmia

2011-08-25T11:16:00.002+03:00

Aamulla oli sankasti sumua ja seitit oli vallanneet puut, pensaat ja kukat. Nyt sitä huomasi, kuinka paljon noita pieniä hämähäkkieläimiä puutarhassa puuhastelee.

Olen vallan ihastunut noihin mustesieniin, tänäkin aamuna tuli otettua kymmeniä kuvia. Mustesieni elää vaiherikasta elämää, siitä löytyy ihastuttavia muitoja ja vaatimatonta kauneutta.

Sumu luo ympäristöön taianomaista tunnelmaa, on kuin luonto odottaisi jotain.

Syyshortensia elokuulla

2011-08-25T08:10:00.002+03:00

Syyshortensian kukkatertut on suuria ja painavia. Kukkia on tänä vuonna huomattavasti enemmän kuin viime kesänä.

Pidän hortensian kukista, ne on niin vaahtoavia ja väri muuntuu syksyä kohti. Nyt täytyy poimia kukkaterttuja kuivakukiksi jos vain mahdollista.

Hortensian kukista pitävät muutkin kuin minä, sen huomasin. Pienet ja vähän suuremmatkin hämähäkit olivat löytäneet kukkien terälehtien sokkeloista oman paikkansa. (ps. klikkaa kuvat suuremmiksi)

Elokuussa täytyy ihailla kuutamoa. Kuutamon ihailuun olisi ehkä syytä varautua juuri hämärän hiipiessä. Näin syvimpään aikaan ei ainakaan kuvassa välity se maaginen tunnelma.

Juuri tämä yö on se, jolloin olisi pitänyt näkyä kymmeniä tähdenlentoja. Tähtiä näkyi, muttei lentoja, aamulla oli sumua.

Villinä ja vapaana

2011-08-23T19:26:00.000+03:00

Punaherukat ovat vallan villiintyneet, niitä kasvaa metsikössö, ojien pientareilla ja ties missä kaikkialla. Marjat eivät ole niin makoisia kuin puutarhassa kasvavilla, mutta oivaa ravintoa linnuille.

Koiranheisi kuuluu myös tähän luonnon pensaiden ja puiden joukkoon. Se onkin kasvanut hyvin, kun pääsi leppien ja pihlajien halauksesta. Tänä kesänä tekikin marjoja, oikein tertuksi asti, aikaisempina kesinä on ollut marja siellä toinen täällä.

Terttuseljoja kasvaa hyvänlaisesti, tämä yksilö on jo vanha ja raihnainen, marjoa jaksoi kuitenkin. Pidin tätä seljaa sellaisena koekaniina ja kasvatin sitä kovalla kädellä. Ei reppana kestänyt monen kesän kuritusta, vaan oksat talvi taitteli hauraasta puusta. No, ei hätiä, juuresta pukkaa uutta versoa voimallisesti.

Paatsaman lehdet ovat hieman kärsineet myös, mutta marjoja on hyvin tässäkin. Nuo punaiset taitaa olla vielä raakoja. Olen ajatuksissani mieltänyt tämän korpipaatsamaksi.

Hyppelihän siellä lintujakin rannan puissa, olisikohan tämä pajulintu.

Uusia ja vanhoja hankintoja

2011-08-23T09:29:00.001+03:00

Paikallinen Agrimarket tarjosi joitakin perennoja edullisesti ja tarjoukseen tartuin. Tämä punainen jaloakileija pisti silmään leiskuvalla värillään. En ostanut kuin yhden taimen, kun ajattelin, että se siementäis uusia pikkuisia akileijoja, mutta siementääkö nämä jalot jutut, katsotaan. Sitten otin mökin kivikkopenkistä toisen akileijan mukaani ja se on vaaleanpunainen, voisi tulla vaikkapa niitä risteytymiä tai sitten ei, katsotaan.

Tämä konnanyrtti lähti mukaani, kun luin lapun väärin. Olin ostavinani punaisen konnanmarjan, lapussa luki punainenkonnanyrtti, tästä viisastuin, että täytyy lukea tarkkaan ja loppuun asti mitä lipukkeessa lukee.
Näitä kukkasia ostin pari tainta, niissä oli nuput ja ajattelin, että sieltä putkahtaa punainen kukka, mutta tuli v.punainen. Taimilapussa oli kylläkin tummemman punainen kukka, mutta eipä se haittaa, ostetaan sitten myöhemmin niitä jos tämä kukkanen viehättää.

Ruskopäivälilja kaivettiin myös mökiltä mukaan, ja ostin sille matkaseuraksi pari punaista tarhapäivänliljaa.
Ostin myös pari nyppykurjenpolvea, nepalin-ja japaninhanhikit, pari rönsytiarellan tainta. Kaikki perannat oli ale-myynnissä, joten innostuin, olisin ostanut useampaakin sorttia, mutta ei ollut kovin valikoimia.

Välillä kävin tuijottelemassa rannalta veteen, uusia maailmoja, jotka aukenivat aurinkoisina päivinä.

Mietin mitä voisin siirtää mökiltä pihaan. Olisin tahtonut ottaa mukaan ne pari alppiruusua, jotka sinne olen laittanut, kun en ole vielä nähnyt niiden yhtään kukintaa. Kyllähän ne kukkineet on, mutta ollaan oltu poissa juuri siihen aikaan. No, ne jäivät ainakin tällä kertaa, kun eivät mahtuneet autoon.

Jotain sieltä kuitenkin pakkasin mukaan, pieniä alkuja, mutta kasvattelen niitä hissuksiin isommiksi.
Joskus aikoinaan vein sinne auringontähden ja se on monena kesänä leikattu muun kasvuston mukana alas. Nyt huomasin, että se oli alkanut puskemaan uutta kasvua, joten korjasin sen talteen.

Kukkapenkkejä täytyisi lähteä kaiveleen ja istuttaan noita aarteita. Nyt on kyllä hyvä ilma istutuksia tehdä, on märkää. Tavoite on ainakin saada kaikki maahan ja vaikka keväällä sitten oikeille paikoille, viimeistään.

Niin, ja se yrttimaa täytyy raivata.

Poimin värejä

2011-08-22T13:59:00.000+03:00

Kolme viikkoa mökillä hurahti kuin siivillä. Pientä puuhastelua ja suunnittelua, niitä voi tehdä yhtaikaa, kädet tekee ja ajatus kulkee.

Kauniit aamut ja hienot iltaruskot siivittivät päiviä, antoivat voimia pimeää talvea varten. Nyt on akut ladattu ja niitä käyn purkamaan, sekä tätä kuvasatoa, jota noukin päivittäin.

Aamulla hieraisen unet silmistä ja katsahdan järvelle. Järven ovat vallanneet siniharmaat sävyt, kuin savuhattaroita leijuu maisemassa. Hattarat liikkuvat ja muuntuvat, peittäen taakseen vastarannan ja kietoutuen saarten ympärille. Väri ei ole voimakas, mutta poimin sen, sillä se luo rauhallisuutta ja mystisyyttä. Maiseman rajoja ei näy ja mielikuvituksella on tilaa kulkea.

Melkein kivikossa kasvaa rantakukka ja peilaa punaisuuttaan järven sinisyyttä vasten, eletään keskipäivää. Huomaan kukassa liikkuvat pienet mustat kuoriaiset, katsotaanpa lähempää.

Tämä kuoriainen on löytänyt rantakukasta makealta näyttävän herkun, kuin marmeladia se on. Poimin siis punaisen värin ja hieman myös mustaa, joka saa muut värit loistamaan vierellään.

Hentoinen lemmikki oli työntänyt juurensa kosteaan rantahiekkaan ja iski silmää, minut myös. Poimin siis myös lemmikinsineä mukaani.

Valkoista ja keltaista, nehän kuuluvat jokaiseen kesäpäivään, ainakin muistoissa. Päivänkakkaran keltainen keskusta on kuin aurinko, se on tarpeellinen meille kaikille, isommasta pienempään.

Päivän päätteeksi heitän kaikki poimimani värit tuulten lempeään syliin, joka sekoittaa niistä henkeä salpaavaan iltaruskon.

Ne saapuvat...

2011-07-30T10:10:00.004+03:00

Elokuiset mustesienet, ne valloittavat pihamaani. Mustesieni on oikeastaan aika veistoksellinen ja sillä on mielenkiintoiset vaiheet.

Nuoren sienen hattu on kauniisti vekeillä. Siinä on pieniä kauneusvirheitä, mutta se antaa lisä kiinnostavuutta.

Hatun reunan aukoista voi kurkistella vihreää valoa, se on kuin reikäommelta.

Tämähän voisi olla vaikka riisinviljelijän aurinkosuoja. Keskellä on kohouma, kuin nappi iin päällä.

Mustesienet hakeutuvat toistensa seuraan. Ne muodostavat pieniä ryhmiä, kuin perheitä. Kauniin valkoiset hoikat varret kannattelevat harmahtavia hattuja.

Perheistä muodostuu suurempia ryhmiä, kylliä. Kylät ovat lähellä toisiaan ja niistä muodostuu mustesienien joukkovoima, joka etenee ja valloittaa uusia alueita.

Viime syksynä huomasin, että linnut viihtyivät mustesienien läheisyydessä. Olisikohan hyönteiset vetäneet niitä puoleensa, sillä vanhenevissa sienissä viihtyivät erilaiset ötökät.

Pieni lomareissu

2011-07-28T01:39:00.003+03:00

Käytiin hiukan pohjoisemmassa retkeilemässä muutaman päivän ajan akselilla Kemi/Kolari. Rymyttiin pitkin metsäteitä ja aikaa jäi myös maisemille.

Menomatkalla pysähdyttiin tuuliselle Torniojoelle. Toisella puolen siintää Ruotsin tunturit, rajahan kulkee keskellä jokea. Tuo raja on aika olematon, kirjaimellisesti kuin veteen piirretty viiva. Elämä on molemmin puolin rajaa samankaltaista ja kylät ovat ryhmittyneet vastakkaisille rannoille.

Kiivettiin Aavasaksan kallioille ihailemaan maisemia. Kovin lähelle reunaa en uskaltanut mennä, sillä poden jonkin asteista korkeanpaikankammoa. Tämä fobia ilmenee outona tunteena vatsassa ja jalkojen heikotuksena. Heikotus alkaa polvista ja leviää sitten koko raajojen tutinaksi.

Nuotiolla kypsyivät kulinaristiset herkut, uudet perunat ja sipulit tomaattien kera. Telttaan kömmittiin illalla, luonnon helmassa se unikin maistui.

Aamulla herättiin yhtaikaa auringon kanssa. Järven päällä leijaileva savu laajeni hiljalleen. Savu tuli nuotiosta, nyt on aamukahvien aika.

Olihan meillä matkaseuraakin ja tässä toinen karvaturri. Konna makoili mielellään nuotion lähettyvillä, ainakin silloin, kun oli ruokaa tiedossa. Pitkäkarvaiselle koiralle helteiset päivät olivat koittelemus, mutta matka meni hyvin, kun raikasta vettä ja vilvoittavaa suojaa löytyi.

Tämä Konna on muuten puoleksi Lapinkoira, mutta eipä paljon jaksanut noita poroja huomioida.

Poroja oli jo täällä Lapin porteilla. Etupäässä emä vasoineen käyskenteli teiden pientareilla, mutta joitakin komea sarvisia hirvaitakin näkyi.

Täytyihän se poro kuvata ja tämä nimenomaan sarviensa vuoksi, joita peitti samettimainen nukka. Karva oli vaihtumassa, joten turkki ei ole kovin kaunis.

Tyrni, eksoottinen pihapuu

2011-07-24T08:56:00.003+03:00

Siirtolapuutarha osa 2

Eilisellä siirtolapuutarha reisulla tuli otettua kuvia ja taas kuvia.

Tämä seuraava pensas tai pikkupuu on ehdottomasti yksi suosikeistani, harmi etten ole vielä saanut sitä pihaani.

Äimärautiolla on useassa pikkupuu-

tarhassa tyrni ja useampikin. Kauniita

tummanvihreitä, eksoottisen näköisiä

pikkupuita. Nämä puut kantavat myös marjoja, jotka ovat terveellisiä, oikeita vitamiini pommeja.

Mökin omistajat kertoivat runsaasta sadosta ja kurkistus oksien alapuolelle todisti sanat todeksi.

Sieltä tyrnien siimeksestä latvuksien alta, löytyi kaikkea hauskaa, mökkiläisten mieltymysten mukaan.

Kurkistetaan siirtolapuutarhaan

2011-07-23T23:05:00.002+03:00

Tänään oli mahdollisuus vierailla Äimäraution siirtolapuutarhassa, Oulussa. Sinnehän sitä täytyy suunnistaa vaikka on tiukka aikataulu ja huh, mikä helle. Vesipullo mukaan ja pyöränselkään, kilometrit taittuivat mukavasti lämmön helliessä kulkijaa.

Portteja oli monella tyylillä tehtyjä ja niissä oli lisäilmettä antamassa avaimia, kelloja sekä oksia ym.

Kukka runsaus oli nyt parhaimmillaan, tottakai, kun siirtolapuutarhasta on kysymys. Tänä kesänä ne kuulema ovatkin kasvaneet tosi hyvin lämpimien ja kosteiden säiden ansiosta, onhan oma osuutensa toki myös lähellä olevalla hevostallilla, josta muhevat lannoitteet on kotoisin.

Pienille pihoille mahtuu paljon mielenkiintoisia yksityiskohtia, jokaisen palsta oli omanlaisensa ja yllätyksellinen. Tuolla pitäisi vierailla useammin ja varmaan omistajat mielellään esittelisivät aherruksiensa tuloksia.

Tapasin yksisilmäisen Esmeraldan, hän on entinen tanssia ja kotoisin Turkista. Jalkapuoli tanssija on tullut Suomeen etsimään itselleen sulhasta ja nimemomaan rikasta. Kuinkahan hänen käy, jatkuuko Esmeraldan sulhasen etsintä vielä ensikesänä.

Tämä hieno teos oli hauska keksintö. Paikalta on kaadettu iso pihlaja ja jäljelle jäänyt kanto jatkojalostettiin ja tosi hienolla tapaa.

Tässä pieni otos siitä, mitä kaikkea voi kohdata kun ovet ovat avoinna kulkea.

Siirtolapuutarhat ovat mielenkiintoisia kohteita. Hyvin hoidettuja puutarhapalstoja mielellään katselee ja tapaa mukavia ihmisiä. Voi kun olisi aikaa ja puhtia niin vierailisi useamminkin.

Pikkaisen sekaisin

2011-07-22T10:39:00.000+03:00

Nyt olen hukassa tämän blogini kanssa, veivaan ja vekslaan. Syy siihen on nyt tällä kertaa se, kun eilen kesken kommentin kirjoittamisen sivu teki outoja kuvioita. Hiirtä pyörittämällä pieneni ja isoni aivan holtittomana ja sen seurauksena suureni sen verran, ettei mahdu kokonaisuudessaan omaan näyttöön, miten sitten toisten näytössä näyttää.

Nyt sitten vaihtelen noita pohjia, mutta en jotenkin halua luopua tästä nykyisestä. Väri kyllä näkyy vaihtuvan mielialan mukaan.

Sateinen päivä tuli tänäänkin, joten keskityn näihin sisähommeleihin ja niitähän aina riittää, mutta sitä ennen...

Taidanpa keittää kahvit, kun aamulla en pystynyt juomaan. Mies keittää niin vahvat kahvit, itselle riittää pienempikin kofeiini määrä. Siirrynpä sitten kuistille nauttimaan makoisat kahvit ja suunnittelemaan kukkapenkin paikkaa. Pitäisi saada hostat ja vuorenkilvet pois yrttimaan edestä.

Lehtien kaarrokset

2011-07-21T15:21:00.006+03:00

Tänään on sellainen pilvinen päivä, ei tiedä alkaako vai ei ala, satamaan siis.

Kävin pienellä tutkimusmatkalla kameran kera, en kuitenkaan tunkeutunut pintaa syvemmälle. Tutkailin tuota jättitatarta ja sen varren ja lehtien vuoropuhelua. Oikeastaan pitäisi tutkailla enemmänkin, sieltä löytyy kauniita kaarroksia ja ryhdikkyyttä.

Tämä digiaika on siitä hyvä, että kuvia voi napsia mielinmäärin, mutta se niiden valikoiminen on vaikeaa.

Ei sitä voi kuin ihailla, miten kaikki on niin tarkoituksenmukaista. Esim. tuo lehden ja varren yhtymäkohta, se on viimeisteltyä työtä.

Voihan sitä lehteä tutkailla näinkin, heijasteena veden pinnalla..

Tämän aamun palat

2011-07-20T09:37:00.001+03:00

Vuohenkello hellii kukkiaan aamuauringossa. Varret kaartuvat käytävälle, kuin kerjäten ihailua osakseen ja miksei niille sitä soisi. Kukkapenkissä kasvaessaan levittäytyi koko alalle, mutta näin, siellä täällä kasvaessaan, se saa olla rauhassa.

Iltasella puutarhatöitä, sitten tuli sade ja ajoi sisälle. Työvälineet jäivät odottelemaan seuraava päivää.

Niin, saanen esitellä ensimmäisen hajuherneen kukan, joka putkahti niistä surkeista, kasvatetuista taimista. Siellä se lymyili japaninköynnöksen seassa, kuin häpeillen olemassa oloaan.

Make-make lintumies on löytänyt uuden asuinsijan, nyt se majailee tuolin luona, tuoli odottelee vielä pehmusteitaan.

Punanrinnan poikanenkin lymyili pensastossa. Olisikohan kuoriutuneet ihan tässä pihassa, puukasasta löytyi linnunpesä, tyhjä sellainen.

Vanha kulahtanut pöytä, joka on palvellut jo monet vuodet. Päydän kansi kyllä pitäisi uudistaa, sillä on alkanut laudat lahoamaan ja hajoamaan. Talveksi nostetaan leikkimökin seinustalle lumisen ajan lepoa viettämään.

Yrttialueen raivausta

2011-07-19T13:36:00.000+03:00

Se on nyt sitten laitettu alulleen, se yrttiympän paikka. Eilen sitä pikkaisen raivasin ja mies heilui moottorisahan kanssa. Ei siellä kyllä mitään puun kaatoja tarvittu, kunhan tontin rajalla hallitsemattomasti kasvavaa virpiangervo puskaa raivasi ja samalla joitakin unkarinsyreenin oksia sahasi.

Nokkosia ym. nyhtäessä huomasin, että siitä vuosien takaisesta yrttiviviljelmästä näkyi vielä merkkejä mm. piparminttua ja saksankirveliä, onhan jossain kukkapenkissä myös oreganoa, siis alkua myös yrteille.

Oikeastaan pitäisi ottaa koko virpiangervo pois, kun leviää niin mahdottomasti.

Kävin aamusella klo 7.00 katselemassa miten aurinko ottaa paikan hallintaansa.

Kyllähän tuolla valoisaa on, tuota syreeniaitaa saisi kyllä leikata alemmas. Roskainen alue on , mutta eiköhän se syksyn mittaan kaunistu. Kuvasta ei kyllä huomaa paljonkaan eroa eiliseen kuvaan, mutta mennään pienin askelin eteenpäin.

En taida saada mahtumaan tuolle alueelle sitä ihanaa yrttiympyrää, kun alue ei ole laaja, pituutta enemmän kuin leveyttä. Joitakin suunnitelmia piirtelin illalla ja ovaalin muotoa hain, voisin toteuttaa sen ympyrän jotenkin sinne ovaalin sisään tai kaksi pientä peräkkäin.

Pistän näitä pieniä askeleita projektista tänne blogiin nähdäkseni myöhemminkin työn edistymisen ja onhan tämäkin jonkinlaisena kimmokkeena.

Puut ja niiden tuhot

2011-07-18T14:22:00.000+03:00

Onhan se hyvä, että on puuta talveksi. On mistä ottaa, kun kylmä yllättää. Ikävää vain on se, että pienellä pihalla iso puu määrä vie suuren osan pihasta ja jättää paljon paikattavaa.

Jälki on tämän näköistä, kun puita on sahattu ja kuivatettu isoissa kasoissa. Nyt enään viimeiset jäljellä, sitten haravointi työt. Otetaan ensin sahanpurut pois, sitten jyrsitään piha kauttaaltaan. Oikeastaan on hyvä, että pihaa ilmastoidaan reilusti, sillä alkoi olla melkoisen tiivis ja nurmi huonoa. Ei ole tarkoitus saada aikaiseksi mitään samettinurmikkoa, vaan sellainen kulutusta kestävä vihreä kate.

Täällä oli aikoinaan kukoistava varjonpenkki, jokunen nauhus sieltä vielä pyrkii ylös. Tälle penkille olen jättänyt jo muutamia vuosia sitten hyvästit, sillä siihen lasketaan ne puupöllit sahausta odottamaan. Pihaan ei pääse kuorma-autolla, joten puut täytyy nostaa pensasaidan yli tieltä käsin.

Oikeastaan se on aika hauska tuo puukäytävä tai solahan se on. Puita on kahden puolen useampi pino, toisella puolen enemmänkin. Toivottavasti eivät rojahda naapurin tontille, siinä sitä lappamista riittäisi.

Eipä tarvitse pariin vuoteen puita hankkia.

Haaveissain mun

2011-07-18T07:56:00.006+03:00

On yrttiympyrä, johon sain kipinän Varjoyrtin blogista, hänellä on aivan valtavan ihana ympyrä. Eihän se kyllä hetkessä valmistu, mutta nyt voisin aloittaa, sillä työmaata riittää.

Tähän se tulisi, pihanurkkaus, johon paistaa aurinko melkein koko päivän. Joskushan tässä on ollutkin kasvimaa ja yttejäkin kasvattelin, mutta nyt se on päässyt rehevöitymään.

Joitain nauhuksia sekä nokkosta kasvaa villinä ja melko rehevästi. Pari viinimarjapensasta täytyy ottaa pois, nekin on olleet tosi huonolla hoidolla, näkeehän se jo noista nokkosista.

Ensimmäiseksi ajattelin käydä tuon kasvuston kimppuun, sittenhän se maa pitäisi jyrsiä. Kunhan saan mullan näkyviin, niin sen yrttiympyrän muodon voisi sitten suunnitella.
Tahtoisin samankaltaisen kuin Varjoyrtillä, mutta en usko, että pystyn samaan. Teen sen sellaiseksi, kuin omat voimavarat antavat myöten.

Tämä on nyt sitten se ensimmäinen puutarhaprojekti, ne muut pihan kunnostukset kulkevat siinä mukana.

Pieleen meni

2011-07-16T09:10:00.002+03:00

Nimittäin ne minun esikasvatukset. Aloitin liian aikaisin, äkkiä iskeneen kasvatusinnon valtaamana. Karpaattienkellot itivät ja tekivät hentoiset taimet, niistä ei tullut sitten yhtään elinkelpoista. Hajuherneet kasvoivat hyvin ja laitoin ne kyllä uloskin vaikka olivat jo ehtineet "kulahtaa". Niissä on nyt kylläkin pientä tuuheampaa kasvua, mutta eivät varmaankaan ehdi kukkaan asti.

Japaninhumalasta pari tainta alkoi vankistua ja nousevat pontevasti verkkoa pitkin. Kasvu lähti niin myöhättäin vauhtiin, etteivät nämäkään kovin pitkiksi ehdi venähtää. Olenkin harkinnut, että laittaisin tuota verkkoa pitkin kiipeilemään pari kärhöä. Sehän antaisi myös talvella pikkulinnuille suojaa, kun tuossa lähellä pidän linnuille evästä läpi talven.

Kelloköynnöksen siemeniä oli kolme kappaletta ja niistä iti kaksi. Sain molemmat pidettyä hengissä istutukseen asti ja tässä ne nyt kasvavat. Heikkoja olivat ja kasvuun pääseminen oli hidasta. En tiedä miten kelloköynnös kukkii, tekeekö sen täysimittaisena vai kasvaessaan, tuskin kovin pienenä.

Kelloköynnäsen kärhöt ainakin pontevasti tarttuvat tukilankaan kiinni ja onhan nämä alut haaroittuneetkin, että voipa olla elokuun lopulla tuuheampi, mutta ehtiikö kukkia, hieman epäilen.

No en minä lannistu, ensi vuonna yritän kasvattaa uusia taimia. Laitan vain oikeaan aikaan kasvamaan, jottei ne kyllästy odottamaan ulos pääsyä.

Hiukan väriä tähän harmaaseen päivään, pilvistä ja sadepisaroitakin putoilee silloin tällöin. Ahdekaunokki on avannut joitakin nuppujaan. Mökillä tämä kasvaa oikein vaivaksi asti, mutta täällä sen kasvu on maltillisempaa. Onpahan ötököillekin jotakin iloa ja ravintoa tarjolla.

Hyvää viikonloppua;)

Puutarha mietteitä

2011-07-12T10:36:00.002+03:00

Olen käynyt läpi erilaisia puutarhablogeja, toinen toistaan kiinnostavampia. Yritän löytää itselleni sellaisen "selkärangan", jota voisin kehitellä eteenpäin. Toisaalta sehän on olemassa, nyt sitten vain muokkailen sitä.

Puutarhani on ollut useamman vuoden huolenpitoa vailla ja tämän kesän aikana olen löytänyt jotain kesäntaiasta takaisin. Jossain vaiheessa hävitin paljon erilaisia kukkalajeja ja nyt niitä kaipailen takaisin.

Mitä sitten haluasin puutarhaani. Ensinäkin en tahdo liian hoidetun näköistä, vaan sellaisen hiukka mysteerisen, romanttisen, salaisen ja vanhan oloisen pihan ja puutarhan. Pidän yllätyksistä, en niin ennakoitavissa olevasta, joten puutarhani saa elää omaa salattua elämäänsä, yllätykset ovat sallittuja.

Yksin omassa vallassahan se pihanilme ei tietenkään ole ja jos näkemykset eroavat paljon toisistaan, niin mitä tehdä, kompromissi.

Puutarhaani olen jo aiemmin elävöittänyt erilaisilla harrastuksen tuotteilla. Ne siirtyilevät paikasta toiseen ja nyt pitäisi löytää niille pysyvät paikat. Koota yhteen, omaksi mysteerisen romanttiseksi sekamelskaksi.

Pihaltani löytyy joko itse tehtyä tai kierrätystä, tämä suuntaus jatkuu edelleen.

Talven aikana suunnittelen tekeväni kookkaampia pihan ilmettä rikastuttavia koristeita. Syksyllä voisi myös hieman lisätä kukkivia osuuksia ja laajentaa.
Kyllä piha ja puutarha antaa paljon, se täytyy vain muokata omanlaisekseen mieltymyksien ja taitojensa mukaan.
Tahtoisin kaikki mahdolliset elementit, rakennelmat ym., mutta täytyy vain pyrkiä luomaan jo olevasta pohjasta mahdollisimman oman näköinen.

Onhan minulla reipas pikku puutarhuri aina silloin tällöin apuna.

Suurta iloa tuottaa lapsenlapsen hämmästänyt ilme, kun hän löytää jonkun "puskan" juurelta jotain uutta. Tuolla ylhäällä olevaa "Make-make lintumiestä" täytyi käydä heti taputtelemassa, kun se oli ilmestynyt kuunliljojen viereen.

Täytyy jatkaa unelmointia, jospa tekisin sen aarrekartan tuonne keittiön seinälle, niin haaveista voisi tulla tottakin.

Ulkona sataa, nyt on siis hyvää aikaa miettiä ja pohdiskella.

Kuka pudottelee kävyt

2011-07-08T12:17:00.006+03:00

Raivasin uutta näkymää pihapiiriin, leikkimökin ja sembramännyn väliin. Se on kyllä aika pimeä kohta, mutta kyllä siellä ainakin nokkoset ja virpiangervo viihtyivät hyvin

Huomasin maassa pudonneita männynkäpyjä, jokuhan ne tietenkin oli pudottanut. Männyn oksistosta tipahteli kävyn suomuja, tihulainen on paikalla.

Siellähän se istui, pieni musta silmä erottui havujen seasta. Tietenkin se napostelee kaikki kävyt, olin jo iloinnut käpysadosta, ajattelin, että pähkinähakkelit tulisivat vierailulle. Yhden kerran olen niitä nähnyt, mutta nyt en moneen vuoteen, mokomakin orava.

Tästä uudesta tulokkaasta iloitsen, sillähän on kauniit ja vahvat kukat.

Tänään hieman suurensin hosta penkkiä, siirsin kesannolla olevalta kasvimaalta muutaman vahvan paakun. Heinäkuu ja helle, ei hyvä yhtälö, mutta uskon hostan pärjäävän siirrosta huolimatta.

Luonnonkukat ovat kauniita myös puutarhassa. Rantatädykkeestä kasvaa pihan piristys ja se viihtyy monenlaisilla paikoilla.
Tarha-alpi on saanut seurakseen tädykkeen, sitä ei kylläkään ole tuohon istutettu, vaan on ihan itse hakeutunut alpin seuraan.

Varjoliljan kauneutta, siihen en kyllästy.
Se on niin elegantti, vaikka on puutarhassa hieman vaatimaton, mutta läheltä katsottaessa hellyttävän kaunis.

Heinäkuun värejä

2011-07-06T15:18:00.001+03:00

Varjolilja oli ottanut kukkivaan syleilyynsä rantavehnän tähkän.

Noita varjoliljoja kukkii yksittäiskappaleina siellä täällä. Joskus, kun kukkapenkin ja kukkien vaihdoksia harrasti enemmän, niin niitä pieniä sipuleita jäi entiselle paikalle kehittymään.

Päästin tähkän kukan syleilystä.
Varjolilja on kaunis ja näin yksin kukkiessaan sen kauneus tulee jotenkin paremmin esille, ei huku toisten samankaltaisten joukkoon.

Mooseksenpalavapensas toistaa kainosti varjoliljan sävyjä. Olemukseltaan palavapensas ei ole ollenkaan kaino. Sehän aiheuttaa herkille alergiaoireita ja tuoksukin on melko epämiellyttävä.

Ruskolilja on vaatimaton kaunotar. Kukkii kiltisti, mihin sen vain kiikuttaa. Näitäkin löytyy pihan penkeistä sieltä sun täältä. Etsii paikkaansa, mutta jättää jälkeläisiään joka penkkiin.

Kyllähän tämäkin kaunis on, kuin tulenliekki, varsinkin kun aurinko sen nieluun osuu.

Penkin paikka

2011-07-01T08:25:00.003+03:00

Hellekö se sekoitti eilen pään vai mikä lie väläys, mutta runtelin virpiangervo pensaikkoa. Oikeastaan se olisi pitänyt turmella paljon laajemmin, sillä on valloittanut itselleen hieman liian suuren osan talon nurkalta.

Virpiangervojen edessä oli penkki ja halusin sen hieman kauemmaksi kulkuväylältä. Saksin ja leikkasin penkin mentävän kolon pensaikon uumeniin. Mittailin vielä, ettei oksat vastaa päähän istuessa. Se on omien mitojen mukaan tuo korkeus säädetty, isännyys täytyy istuttaa siihen ja leikellä istumakorkeutta lisää.

Saas nähdä kuka tuossa pystyy istumaan, taitaa olla melkoinen pesäkolo itikoille. Eilen siinä ei illallakaan kyllä hyttysiä häärinyt, kun olivat niin lamaannuksissa tuosta helteestä. Täytyy tuo penkki siistiä ja muutenkin voisi hieman "sisustaa" puutarhamajaa.

Sinikuusaman marjat kypsyvät ja räksillä alkoi marjastuskausi. Räksät tuntuvat aivan villiintyvän noista houkuttelevan näköisistä marjoista. Joka vuosi pensaat tyhjenevät pikapikaa ja sen sitten ympäristössä huomaa. Räksiä kuhisee pensasaidan sisällä ja niitä marjakakkoja, niitä on kaikkialla ja joka paikassa.

Hyvää alkavaa heinäkuuta;)

Sade

2011-06-23T11:08:00.001+03:00

Kesäpäivänseisausta vietettiin Peräpohjolassa sateisissa merkeissä, niinkuin varmaan muuallakin.

Kyllä se 100 km vaikuttaa, varsinkin kun mennään pohjoiseen päin. Ruskoliljan nuput olivat vielä hyvin suojassa vihreyden keskellä, kun täällä hieman alempana jo väri pilkistää ja suotuisilla paikoilla myös kukkii. Tässä meidän pihalla on hieman jäljessä kaikkien kukinta, johtunee maanlaadusta.

Vaahtera pinnistelee olemassaolon oikeudesta. Joinakin vuosina kärsii pakkastuhoista ja toisinaan puu joutuu nälkäisten eläinten hyökkäysten kohteeksi. Tällä hetkellä näyttää hyvin elinvoimaiselta.

Viinimarjat kypsyvät ja vauhti kiihtyy pohjoisen auringon alla loppukesää kohti.

Ja sade vain jatkuu, mutta se tekee kuivalle maaperälle hyvää.
Huomasin, ettei tähän postaukseen paljon väriä tullut, johtuen kai päivän harmaudesta, mutta kyllä luonto kukkii myös Peräpohjolassa.

Yön sateen jälkeen

2011-06-17T08:48:00.001+03:00

Risusydämen Marja tunnisti tämän kuunliljan, joka on Hosta sieboldiana Frances Williams.
Hosta löysi paikkansa kotkansiipisaniaisen ja konnantatarin läheisyydestä. Tarkoitus on istuttaa noita komeita kuunliljoja lisää tähän samaan ryhmään, nyt ne vielä odottavat siirtoa pellon reunassa.

Konnantatar kukkii vaaleanpunaisin tähkin, joita voi myös käyttää kuivakukkina.

Pidän hirveästi tästä jättitatarista. Laitoin sen tuohon penkin viereen, tai penkin oikeastaan sen viereen. Kunhan tatar kasvaa, niin voin sitten istua sen alla ja kuvitella olevani jossain ihan muualla. Pelkään kuitenkin, ettei se saavuta sellaista korkeutta kuin esim. Kuopion seudulla, josta sen toin.

Varaston edessä kasvoi suuri lumipalloheisi, joka kaadettiin pois, koska oli niin kirvainen joka kesä. Kannosta pukkas tietenkin voimallisesti uusia versoja, nyhdin aina ylimääräiset pois ja annoin yhden verson jatkaa kasvuaan. En jättänyt tätä versoa rauhaan vaan kuritin sitä monena kesänä, kääntelin, vääntelin ja kasvatin vartta. Nyt se on saavuttanut halutun korkeuden ja nyt alkaa latvuksen ohjailu.
Mökillä olen näin tehnyt parille lumipalloheidelle ja kukkivat joka vuosi kauniisti, mutta korkeus pysyy puolessatoista metrissä. Ne näyttävät aivan sellaisilta bonsaipuilta, vääntynein varsin ja hauskoine latvuksineen.

Lumipalloheidessä on kauniit kukat ja tämä kuritettu yksilö teki nyt ensimmäiset kukkansa. Puu on aivan pihapolun varressa ja kun kukat ovat matalalla, niin niitä voi tarkastella ohi kulkiessaan. Odotan aikaa, jolloin saan ihailla myös rungon ja latvuksen muotoja.

Humala kasvaa kaarissa pihapolun varressa. Loppukesästä kaariaukot kasvavat umpeen, mutta nyt vielä voi nähdä niiden aukoista paloja pihasta. Olen laiska puutarhuri ja jätän talveksi kasvuston tukiin. Kaaret olivat aluksi aika huterat, joten tuki humalanvarsien muodossa oli paikoillaan. Keväisin leikkelen holvit vapaiksi, mutta jätän kuitenkin varret tukien ympärille. Onhan se keväisin sellainen risujen sekamelska, mutta pian ne peittyvät vihreään.

Pihan pienet lamput

2011-06-10T10:40:00.001+03:00

Yksi ainoa kielo ilahduttaa pihassa liikkujaa. Sen pienet, valkoista valoa hehkuvat lamput loistavat tummissa varjoissa.

Siperianunikon karvainen lamppu kätkee keltaisen hehkun.

Hellepäivän raukeutta

2011-06-08T13:33:00.001+03:00

Keramiikka kissa nauttii lämmöstä ja auringosta, voisi sanoa, että nyt vietetään kissanpäiviä. Tällaisella ilmalla ei viitsi ulkosalla puuhastella, sellainen +20 ja lempeä kesätuuli, se olisi ihanteellinen sää.

Lämpö on saanut koristeomenapuun avaamaan nuppujaan, mutta lämpöaallon jatkuessa kukinta on pian ohi.

Viime keväänä sain hankittua muutaman kalliokielon alun ja nyt nautin ensimmäisistä kukista. Tarkoitus olisi saada oikein vahva kasvusto, mutta nyt on aika levittää ja kasvattaa juurakkoa laajalle.

Tämä kuunlilja on tämän kevään tulokas ja sillä ei ole vielä omaa kasvupaikkaa vaan odottelee sitä kaikessa rauhassa kasvimaan reunassa. Nimeä yritin hakea tälle isolehtiselle kuunliljalle.
Kun tämä tuli, niin nimeksi sanottiin idänsinikuunlilja. Netistä hain kuvia ja yksi laji sopisi tähän, Hosta sieboldiana "Maple Leaf", olisiko tuo oikea.
Jos joku tietää totuuden tästä kukasta, niin pistä postia tulemaan.

Nautitaan lämmöstä ja kesän väreistä

2011-06-07T14:58:00.001+03:00

Siperianunikot rakastavat aurinkoa, kuivaa soraa ja ihanan lämmittäviä säteitä. Laitoin mökille hietikon kuivalle paikalle ja pian sen oli valloittanut tämä valloittava kukka. Unikot ovat etupäässä keltaisia, mutta aina joukossa on joitakin valkoisia ja oransseja sekä sellaisia hailakan vaaleanpunaisia.
Nyt vain alkaa ahomansikka valloittamaan unikolta tilaa, eihän sitäkään tahtoisi hävittää sieltä, mutta valinta täytyy tehdä.
On nuo unikot, kaikki unikot, ihania, olisipa idänunikko yhtä villi kuin tämä pienempi serkunsa.

Tämä kukka ei esittelyä kaipaa, kaunishan voikukkakin on ja kaikenlaisten pörriäisten rakastama mesikasvi. Olen aina haaveillut voikukkaviinin teosta, materiaalihan on yllinkyllin.
Voikukkaviini, nimenä se on jotenkin romanttinen ja tuo mieleen pienet mökkipuutarhat ja mummelit, jotka tarjoilevat aurinkoisessa puutarhassa, kukkivan omenapuun alla pienen lasillisen voikukkaviiniä.

Holtitonta hutilointia

2011-06-06T16:00:00.002+03:00

Akileija on avannut kauniit kukkansa ja niitä täytyy käydä aina silloin tällöin puhuttelemassa. Kyllä niitä pieniä ilon aiheita löytyy, kokonaisuus ei ole kovinkaan loistelias, mutta täytyy katse kiinnittää niihin pieniin ja iloisiin asioihin.

Tämä kesäkuu ei ala kovin hyvissä merkeissä. Pihaa en ole päässyt kunnostaan, koska isännällä on mahtava puusavotta käynnissä ja on valloittanut puolet pihasta. Olen yrittänyt hiljaisesti sopeutua tilanteeseen, sillä onhan noilla puilla suuri merkitys talven pakkasilla.

Koivun alle olen tuonut Keminmaalta kulleroa ja metsäkurjenpolvea. Siinä ne yhdessä kukkiessaan tuovat tuntemuksia lapsuudesta, olen aina pitänyt eniten juuri näistä kukista. Nämä värit varmaankin vetoavat talven ja likaisen kevään jälkeen.

Tuossa koivun alla on muidenkin luonnonkukkien kasvupaikka, joiden aika tulee hieman myöhemmin.

Joskus toin myös pulskaa neilikkaa, mutta se pääsi ruohottumaan pahasti.

Taidankin käydä mutkan kotiseudulla ja tuoda hieman tuliaisia pihaan.

Valon pienet teokset

2011-05-30T21:04:00.003+03:00

Aurinko luo kauniita yksityiskohtia loistaessaan ikkunoista . Ulkona on paljon kuvattavaa, mutta niin myös sisällä. Valo tuntuu kevyemmältä ja pehmeämmältä, se on kuin enkelinsiiven hipaisu.
Yksityiskohdat piirtyvät vain hetken, anna niille aikaa.

Tuomipihlajan toukokuiset nuput

2011-05-30T14:35:00.001+03:00

Tuomipihlajan kukkatertut odottavat malttamattomina, että milloin tulee se oikea hetki. Kukkanuput pullistelevat elinvoimaa ja lehdet värisevät odotuksesta, vai tuulessako hieman leyhyttelevät. Sade on tervetullut vieras, mutta nyt olisi kohta sen lämmön ja auringon vuoro. Vaikka oikeastaan pidän tästä odotuksesta, se antaa ikäänkuin enemmän aikaa nauttia kesästä.

Näiden kuvien myötä ja tästä eteenpäin ajattelin hieman siivota täällä blogissani ja jospa sen myötä tulisi pikkuisen myös muutoksia.

Sateen jälkeisiä tunnelmia

2011-05-28T19:29:00.003+03:00

Nämä alla olevat eivät paljon sadetta pelkää, vaan niiden pinta saa sateella syvyyttä ja loistetta, varsinkin jos sateen jälkeen paistaa heti aurinko. Tänään ei vaan paista aurinko, on pilvistä ja sateista.

Karhut tallustelevat kuistin kaiteella, jossa ne saa osakseen pisaroiden roiskeita.

Betonihanhi on jo hieman ajan patinoima ja matka jatkuu edelleen.

Keramiikka sammakko on menettänyt talvella molemmat eturäpylät, mutta hymy on aina yhtä leveä.

Rakumietiskelijä on kuitenkin päässyt suojaan lyhdyn sisään, siellä ei sade häiritse meditointia.

Kiveen maalattu lintu on käpertynyt poikasensa kanssa koivun juurelle. Hyvä tässäkin, vaikkei vielä pieni lehti paljon vedeltä suojaa annakkaan.

Aamun kierros pihassa

2011-05-25T08:58:00.006+03:00

Akileija aloittelee kukintaansa kielletyllä paikalla.
On kukkinut jo monet vuodet varaston portaiden lankkujen välistä. Aikaisemmin nyhdin pois, sillä eihän kukat saa kasvaa missä haluavat. Nyt olen suvaitsevaínen kukinnan suhteen ja koko kesäpihan. Sallittua on levittäytyä penkistä toiseen, niinhän se luontainen kasvu on, miksi sitä rajoittaa tiettyihin raameihin.

Tässä pukkaa vahvaa versoaa pahamainen jättitatar. Toivoisin, että se kasvattaisi mahtavat, bampumaiset vartensa korkeuksiin, mutta turha haaveilla. Jättitatar ei oikein viihdy näillä korkeuksilla ja siksipä siirsin tämän mahdollisimman hyvään kasvupaikkaan ja aion vaalia sitä. Olen tullut siihen tulokseen, ettei tämä täällä leviä luontoon, kun ei tahdo hoidettunakaan menestyä.

Konnantatar kyllä leviää hyvin ja tekee vahvoja kasvustoja. Voi, pilkistääkö sieltä nokkonen, niitä saa kyllä kitkeä pitkin kesää. Tässä on vierähtänyt muutama kesä pikkaisen huonolla hoidolla ja tämä kesä menee varmaankin penkkien putsauksessa.

Sain eilen isoa kuunliljaa pari säkillistä ja pistin nyt aamusella siirrokseen, odottelemaan viikonloppua. Täytyy varmaankin tehdä uusi varjoinen penkki näille ja niille uusille hankinnoille, joita hieman suunnittelen.

Tässä yksi sekapenkki mustamarjaorapihlajan juurella. Siinä on viiruhelpiä, isoamaksaruohoa, jalopähkämöä, ruskoliljaa, tyräkkiä ja onpa siellä joukossa nousemassa ritarinkannusta. Kaikki hyvin leviävää sorttia, mutta sulassa sovussa rintarinnan kesä vietetään.

Tämän ängelmän ostin viime kesänä taimien vaihtopäiviltä, hyvin on voimissaan. Enpä tiedä tarkempaa nimeä, kukat siinä ovat lilanpunaiset tai ruusunpunaiset. Ostin sieltä pari muutakin taimea, päivänliljaa ja ukonkellon.
Niitä vaihtopäiviä taas odottelen, jospa minullakin olisi nyt jotain vaihdettavaa, kun kaikkia ei voinut ostaa, vaikka mieli teki.

Päätetään kierros tähän kevätlinnunsilmään, joka kukkii pilvisestä säästä huolimatta.

Keskusteluja saniaispenkissä

2011-05-22T21:22:00.003+03:00

Saniaispenkissä on pitkiä hahmoja syventyneenä keskusteluun, keskusteluun, jota ei mikään voi nyt häiritä.
Päät ovat taipuneet, mutta olemus on ryhdikäs. Pieniä ryhmiä on kokoontunut yhteen. Pian ne levittäytyvät rehevään loistoon, joka ei jätä tilaa kutsumattomille vieraille. Nämä juhlat ovat tarkoitetut ainoastaan jalolle Kotkansiipisaniaisten runsaalle kutsuvieras joukolle.

Saniaiset ovat nyt herkimmillään, niiden heleä vihreys tekee hyvää. Pidän näistä kotkansiivistä, jotka ovat kotiutuneet koristeomenapuun lehvistön alle. Näin alkukesästä ne ovat kauneimmillaan, kun niiden lehdet kääriytyvät auki ja varsi kasvaa pituutta melkein silmissä.
Täytyy kyllä sanoa, että olen levitellyt kotkansiipieä useampaankin paikkaan pihassa. Koko kesää ne ei jaksa kukoistaa, mutta aina ne nousevat ja mikä elinvoima niissä piileekään.

Pihan pienet pilkahdukset

2011-05-21T21:55:00.003+03:00

Sinivuokko on mennyt hyvin talven yli. Eihän tuo ole kuin muutaman kukan pieni "mätäs", ei voi puhua oikein mättäästäkään, kun on niin pieni. Kukkia enemmän kuin viime vuonna, jospa se siitä vahvistuu.

Keltavuokko on hyvin levinnyt ja saa valloittaa alueita mielensä mukaan.
Valkovuokko oli vielä nupuillaan. Luulin sen jo hävinneen, mutta niin se vain nosti lehtensä päivänvaloon ja ilahduttaa vielä kukin jossain vaiheessa.

Tämä herttainen kukka on jo kertaalleen esitelty, kylätaskuruoho. Turussa käydessäni huomasin, että kasvaa siellä ihan teiden varsilla. Minä kuitenkin arvostan tätä ja siedän niitä rumia siemenvarsiakin, koska ne taakavat seuraavan vuoden kukinnon.

Pikkukäenrieska on myös kulkeutunut jostain pihaan. Pieni, siro kukkia on tämä kiertolainen, joten saa olla rauhassa siellä missä suostuu kasvamaan.

Idänsinililjan valkoinen muunnos ihan muualla kuin sen joskus olen istuttanut.

Samoin kuin tuo valkoinen idänsinilija, niin tämäkin, kasvaa aika kaukana istutuspaikasta. Liekkö muiden kasvien mullan joukossa kulkeutuneet uusille kasvupaikoille. Saavat kyllä rauhassa valita paikansa, ovat harmittomia, mutta mukavia väri pilkahduksia näin kesän alkumetreillä.

Nuoripari

2011-05-20T09:16:00.003+03:00

Uusi siilipariskunta havaittiin yhtenä iltana takapihalla. Nämä olivat aika samankokoisia. Etupihan pariskunnan uros siili oli huomattavasti kookkaampi naarasta.
Siilien lempi on aika hidasta ja outoa. Pariskunta oli vastakkain ja toinen perääntyi, toinen hitaasti perässä. Se, joka perääntyi äänteli ja heilautteli päätään.
Ensin ajateltiin, että on joku nahistelu meneillään, mutta kyllä se varmaankin lempeä oli. Sitten jännitettiin, että vierähtääkö perääntyjä ojaan, ei kuitenkaan.
Puolen yön aikaan huomasin niiden nököttävän nenät vastakkain tuomipihlajan alla, sinne jäivät. Aamulla olivat kadonneet.

Kun piha villiintyy

2011-05-19T22:35:00.003+03:00

Satavan vanha kansakoulu. Pihassa kasvaa villiintyneitä kukkia. Ne taistelevat kasvutilasta heinien ja vuohenputken kanssa.

Hortensia kiipeilee seinälle oven vieressä vieressä, toisella puolen kasvoi kärhö.

Jättitatar pukkaa vahvoja varsiaan tulotien varressa. Seuranaan oli vuohenputkea ja hieman kauempana ruttojuurta.

Nurmikko on vielä matalaa ja sen on valloittanut kevätesikko ja jokin sinikukkainen rento kasvi, jota en ikävä kyllä tunnistanut.

Lemmikkiä, murattia, taponlehteä ja kirjavia lehtiä.

Mahonia sinnitteli koivun läheisyydessä.

Betoniportaat olivat saaneet kevyen katoksen harjateräksestä. Portaat olivat sammaloituneet ja kärhön varsista oli muodostunut tiivis katos.

Harjateräksestä oli taiteiltu seitti takaseinään

ja muratti kiipeili sammaloitunutta portaikkoa ylös.
Paikka oli kuin alttari tai hämyinen keskikesän mietiskelymaja.

Nämä ja monet muut matalat alkukesän kukkiat, peittyvät kasvavaan heinään, mutta myös paljon suuriakin perennoja näkyi nousevan nurmikosta. Kukkapenkkejä ei ollut, vaan kukat kasvoivat valtoimenaan kaikissa mahdollisissa paikoissa.

Ruusun punaa ja kalvakasta hehkua

2011-05-18T22:24:00.003+03:00

Atsalean kauneutta Ruissalon kasvitieteellisessä puutarhassa.

Onnenpensas tuo aurinkoista ilmettä harmauteen.

Kirsikankukkien aika alkaa olla ohi.

Kalpea pikarililja luo kalvakasta hehkuaan.

Kylmänkukka nuokkuu sulkeutunein kukin.

Mikähän se tämä olikaan,lapussa luki muistaakseni; Jouluruusu.

Alppiruusut odottavat vuoroaan.

Kasvitieteellinen puutarha Turussa

2011-05-17T13:40:00.004+03:00

Viikonloppuna kävin Turussa ja tokihan kasvitieteelliseen puutarhaan täytyi tutustua, se olikin ensimmäinen vierailu tähän keväiseen Ruissaloon.
Paljon nähtävää ja ihasteltavaa löytyikin, kukkaloistoakin ja väriä.

Kukkiva kirsikkapuu, hieman on jo karistellut terälehtiään. Pilvinen ja hieman kolea päivä vei jotain pois kukkien loistosta sekä koko puutarhalta.

Ruusukvittenin kukat loistavat kauas, niiden väritys on voimakas. Voisi peräti menestyä tälläkin korkeudella, eräässä pihassa tiedän sellaisen olleen ainakin. Mitenkähän kvitteni voi, pitäisi ottaa selvää.

Käytävät kaareutuvat kauniisti, voi vain kuvitella keskikesän yltäkylläisyyden.

Mangolioita oli sekä punaisena että valkoisena. Nämäkin loistaisivat ihan erilailla aurinkoisella ilmalla. Valkoistakin kuvasin, mutta sävyt eikä kukan muoto oikein toistuneet kuvassa hyvin. Mangoliassa on tosi suuret kukat.

Hurmevaahtera antaa puutarhaan ruskan sävyjä. Pidän vaahteroista ja tämä hurmasi kyllä täysin.

Lammikko, silta, pallomaiset muodot sekä kukkiva atsalea, kuljettavat ajatuksen kirsikankukkien maahan, Japaniin.

Toisessa postauksessa lisää Ruissalon kasvitieteellisestä puutarhasta.

Pihalla leijuu romantiikka

2011-05-04T23:21:00.003+03:00

Fasaanikukko on tepastellut useana aamuna varhain pihamaalla mukanaan pieni haaremi, kolme pulskaa rouva fasaania. Tulevat aivan kuistin eteen, mutta arkoja ovat. Sisältä kuuluva ääni saa rouvat heti säntäämään lähimmän puskan alle. Kukko nostelee ylväänä päätään, on sen näköinen kuin aikoisi kirmata rouviensa perään, mutta nyt pitää näyttää rohkeutensa. Arvokkuutensa säilyttäen poistuu pikku hiljaa paikalta.

Illan hämärtyessä myös suurehko siili herra saapuu etsimään syötävää, jota vielä löytyy talven jäljiltä.
Kameran ääni saa herran jalkoihin vipinää, menee melko kyytiä vanhan kasvuston suojaan.

Aamulla huomasin, että herra oli löytänyt itselleen nuoren neidin, jota kovasti yritti saada pauloihinsa. Pyöri pienemmän siilin ympärillä ja välillä käänsi piikikästä selkäpuoltaan toista vasten ja nojasi neitiin. Sitten poistuttiin terasin alle.
Nyt iltasella sieltä terassin alta kuuluu suhinaa ja tuhinaa, josko kesällä kirmailisi pihamaalla pienten siilien joukko.

Lomapaikka herää kesään

2011-05-03T21:19:00.004+03:00

Sammal valloittaa pikkuhiljaa hietikon mökillä, siis vaivalla ja tuskalla aikaan saamani. Mökillä tulee vietettyä niin vähän aikaa kesän mittaan, että sinne on turha rakentaa mitään mallipuutarhaa. Olen suosiolla antanutkin luonnolle vallan, pikkuisen vain sitä ojentelen.

Jänikset pitävät huolen puiden ja pensaiden leikkuusta. Tämä päärynäpuu on leikattu hienosti ja terävästi, olisivat kyllä voineet ottaa ihan lyhyemmälle tapille. Puu ei ole vielä koskaan kukkinut, vaikka on jo melko korkea. Kukkineeko koskaan.

Kattomehitähteä olen nostellut kivien päälle ja näyttää kasvavan, ei kylläkään kovin rehevästi.

Terttuseljan kukkanuput jo pulleina odottava aurinkoa ja lämpöä. Terttuseljaa kasvaa luontaisesti ympäristössä, olen siirtänyt sitä lähemmäs mökkiä. Muokkaan sen kasvua haluamaani suuntaan, saa sitten luvan viihtyä tai sitten ei.

Pihan ilme tänään

2011-04-16T15:51:00.004+03:00

Miltä tänään pihassa näyttää, kun lounatuuli puhaltaa ja aurinko lämmittää.
Ainakin sieltä löytyy lunta, viime kesän lakastunutta kasvua, uutta kasvua sekä lintuja ja pysyviä pihan koristeita.
Kärpäsiä lentelee suojaisissa paikoissa, kisaillen yhdessä ilmassa, elämän vietti on vahva. Hämähäkit viipeltävät auringon lämmittämillä portailla ja vilahtavat äkkiä puutason rakoihin.
Linnut virittelevät heti aamusta äänijänteitään, mutta sitä sointia kyllä mielellään kuuntelee.

Televisiosta alkoi uusintana "Ihana toukokuu", kohta se koittaa, toukokuu.

Aina vihreänä

2011-04-10T17:23:00.002+03:00

Vuorenkilvet jaksavat vihertää. Ottavat kevään heti vastaan kun pääsevät lumen ja jään kahleista. Vuorenkilven elinvoimaa voi vain ihmetellä, juurtuu melkeinpä mihin vain. Näistäkin osan nostin käytävän toiselta puolen aronioitten alle. Olivat siellä unholassa aikansa, sitten kerran muistin poloiset, mutta olivat jo ehtineet työntää juurensa multaan ja terhakoina näyttivät elinvoimansa. Annoin olla ja raivasin niille valoa karsimalla aronioitten alalehdet sekä oksat.
Pidän noitten rimpuloitten rytmistä, olen pyrkinyt jättämään kaikkein suorimmat varret.

Noiden aronioitten juurelle on ilmestynyt mullan mukana tuliaisena koiso. Olen yrittänyt tuhota sitä monena kesänä, repinyt ja ryystänyt juuria maasta, mutta sieltä se aina nousee. Pitää kai sillekin periksi antaa ja mukautua. Toisaalta se on ihan hauska köynnös jossain toisessa paikassa, mutta ei pensaissa kiipeilessään.

Aamupirtelö intuition pohjalta

2011-04-09T09:53:00.003+03:00

Aamu alkaa pirteästi, kun kokoaa itselleen aineksista intuiton mukaan omanlaisen smoothien.
Sekoittimeen pyörimään ladataan ; banaani, limen mehu, tyrnijauhetta, lehtisalaattia, päärynä, mansikkaa, auringonkukan siemeniä, kurpitsansiemeniä, mung-pavun ituja sekä vettä.

Tässä valmis aamuateria odottaa nauttiaansa.
Tekijän mukaan tyrniä oli liikaa, mutta ainakin on ravitsevaa. Mukana olisi voinut olla myös mustaherukkaa, josta väriksi tulisi punertavaa, merilevä antaisi enemmän vihreää sävyä. Taateli sopii myös juomaan, mutta se pitäisi olla alan kaupasta hankittua, joka on vielä mehukasta.

Kevät paljastaa

2011-04-05T16:44:00.002+03:00

Kevät paljastaa sen, että linnut eivät ole kovin siistejä. Ruokailun jäljet näkyvät. Tänä vuonna syöttelin lintusia oikein urakalla ja kaikki se nyt näkyy, myös kolot hankien alla, pihassa on siis vieraillut muitakin.

Kevät paljastaa uusia näkymiä pihapiirissä. Ojat täyttyvät vedestä ja heijastavat ympäristöä.

Kevät paljastaa kesän, sieltä se odottaa vuoroaan.

Hellyydellä vihreää

2011-03-31T09:37:00.004+03:00

Japaninhumalan ensimmäiset lehdet levittäytyvät valoon. Tämä on entuudestaan tuntematon kasvi, joten mielenkiinnolla seuraan mitä on tulossa. Luin, että kasvaa kesän aikana melkoisesti, täytyy laittaa johonkin, missä tarvitaan näkösuojaa ja vihreää seinämää.

Sirkkalehtien kiekuroita.

Kelloköynnöksen sirkkalehdet ovat kookkaampia kuin edellisen. Molemmat kelloköynnökset ovat nyt tässä vaiheessa, ensimmäisiä lehtiä kasvatetaan.
Eipä minulla ole koskaan ollut pihassa myöskään Kelloköynnöstä.

Hajuherneet kasvaa holottaa ja Karpaattienkelloissa on myös hentoista kasvua, joten kyllä sieltä muutamia nousee. Nyt on luvassa useammanlaisia köynnöksiä, jää vielä arvoitukseksi, josko näistä moni selviää kesäkuulle.
Hellyydellä ja vaalien pyrin kasvattamaan.

Orastavaa vihreää ja kesän odotusta.

Naapurin kissa merkkailee

2011-03-28T16:10:00.002+03:00

Kyllä se kevät koittaa leikatullekin kissalle.
Olen huomannut naapurin Killen käyvän teroittamassa kynsiään tähän kuusaman runkoon ja täyhyyhän siihen myös merkki laittaa. Kille hiippailee useasti tuolla pihamaalla, mutta kovilla pakkasilla heittäytyi vallan sisäkissaksi.
Tietenkin Killeä linnut kiinnostivat, mutta ei se kuitenkaan karkoittanut niitä vallan pois. Linnuilla on hyvä viestintä järjestelmä, joka myös toimii.
Tonttien välissä kulkee oja, jossa viihtyvät monenlaiset jyrsijät ja niitä tämä kissa saalistaa, siitä olen hyvilläni.
Kissat ovat kiehtovia eläimiä, mutta niiden pissan tuoksu ei niinkään, vaikka sitä käytetäänkin tuoksuteollisuudessa (näin olen asian ymmärtänyt).

Kasvunsieppari

2011-03-21T16:03:00.003+02:00

Hajuherneet ovat nyt saaneet tukikepit, hujottavat pituutta vallan mahdottomasti. Nämä minun kasvatus olosuhteet eivät varmaankaan ole kovin optimaaliset. Siirsin tänään hieman valoisammalle ikkunalle ja laskin huoneen lämpöä, katsotaan nyt miten käy.
Japaninhumalakin on itänyt, joten köynnöksiä tulisi jos kaikki menee hyvin. Kelloköynnöksistä kaksi iti hyvin. Se kolmas, joka oli hieman viottunut, ei päässyt irti suojastaan, joten kaksi sitäkin köynnöslajia on tulollaan.

Taimien yläpuolella killuu sieppari, jonka aikoinaan tein. Nyt saa hoitaa kasvunvalvojan virkkaa.

Hajuherneiden elämänintoa

2011-03-15T08:42:00.003+02:00

Hajuherneillä on kasvuvoimaa ja ne myös venyvät pituutta. Tiedän, että kylvin nämä liian aikaisin, mutta voisiko näitä latvoa kunhan ovat ensimmäiset lehdet aukaisseet, vai pitäisikö odottaa pitempään.
Ainakin sain jotain vihreää, taidan kuitenkin kylvää uuden satsin vielä hieman myöhemmin.

Kolmesta Kelloköynnöksen siemenestä kaksi pukkaa itua. Tämä on ensimmäinen sisukas-sissi joka nousee kohti valoa.

Kylvin tänään myös muutaman purkin Karpaattienkelloa. Siemenet tuli läjäpäin, sillä olisi pitänyt olla laakeampi kylvöastia. Kaikesta voi oppia ja malttia täytyisi olla mukana.

Hiukan lunta lisää

2011-03-11T08:29:00.002+02:00

Lunta satoi eilen, lunta oli satanut yöllä ja luntaa sataa, mutta sekin kuuluu kevääseen. Pakkasta ei ole, joten nyt tulee sitä vanhan lumen surmaa, joka sulattaa entisetkin pian pois.

Viime sunnuntaina laitoin Hajuherneitä itämään ja nyt oli ensimmäiset idut nousseet, siitä se kesän kukkaloisto alkaa orastaan, toivotaan ainakin. Olisihan se kiva saada omat kukat kukoistaan, ettei tarvitsisi turvautua osto taimiin.
Kelloköynnös taitaa olla hidas itämään, mutta jospa sieltä joku nousee. Japaninhumassa ei vielä mitään elonmerkkiä, mutta sen laitoinkin joitakin päiviä myöhemmin.

Pientä kylvötyötä

2011-03-06T11:28:00.005+02:00

Siinä niitä nyt on.
Kelloköynnösten seuraan liittyi Hajuherneet, niitä tuli 11 prk. Joka purkkiin pistin nimen, jotta sitten myöhemmin opin tuntemaan, kun nämä joskus itää.
Tarkoitus on vielä kylvää joitain yksivuotisia ja monivuotisia myös.

Purkit ovat niin elottomia, niin pistin pikkuliskoja niiden seuraksi.
Aika paljon jäi vesivaraa, mutta tarkoitus on itäneet koulia omiin taimiastioihin. Hajuherneitä tuli useampi purkkia kohti, niitä oli kuitenkin hyvänlaisesti.

Laitoin myös Japaninhumalaa likoamaan. Kevyitä, kova kuorisia siemeniä, ja näitäkin oli aika vähän.

Jos tämä kasvatus jotensakin onnistuu ja puutarhainnostus vielä nousee kukoistukseensa, niin tahtoisin sellaisen pienen kasvihuoneen. Sitä voisi keväällä lämmittää, siellä voisi idättää ja kasvattaa kukkia.
Ne on niitä puutarhaunelmia, mutta ihan saavutettavissa kuitenkin.

Ensimmäiset mullan alla

2011-03-04T22:00:00.003+02:00

Ensimmäiset siemenet nyt sitten muhivat mullan alla. Noissa kolmessa pahvimukissa on kussakin yksi kelloköynnöksen siemen. Yksi oli hieman viottunut, saas nähdä mikä on itämisprosentti. Aika arvokkaita nuo ovat, kun pussissa ei tosiaankaan ollut kuin kolme lituskaista siementä.
Täytyy nyt hellien vaalia näitä aarteita, että saisi kesällä nauttia kukkien kauneutta.

Tässä on sitten vedessä likoamassa hajuherneen siemeniä. Huomenna sitten pistän nämäkin mullan alle.
Nämä on ihka ensimmäiset kesäkukkien kasvatus kokeilut moneen moneen vuoteen.

Aurinko tunkee ovista ja ikkunoista

2011-02-22T16:19:00.002+02:00

Kyllä se täytyy myöntää ja todeksi uskoa, kevät sieltä tulee. Väellä ja voimalla puskee läpi ja saa kaiken näyttämään niin erilaiselta.

Nyt kun on aikaa tutkia valon liikkeitä huoneissa, huomaa, että se saa aikaan kauniita, maaluksellisia vaikutelmia. Pienet yksityiskohdat voivat saada suuria aikaiseksi ihmismielessä. Talven kahleet alkaa kimpoilee auki ja mieli on avoimempi uusille asioille.

Tervetuloa kevät, nyt olen valmis. Olen päässyt monen vuoden vaivasta ja sen huomaa mielialassa.

Poimin tähtiä aamuauringossa

2011-02-22T10:28:00.002+02:00

Taas auringoinen pakkasaamu.
Pihalla kimalteli tuhansia pieniä tähtiä, tahdoin poimia ne, ihasteltavaksi.
Noiden tähtien synty on niin kiehtova, niissä on outoutta, vaikka kuinka ne tieteellisesti selitetään. Miten ne voivat olla noin säännöllisen kauniita muodoiltaan.

Olin hieman myöhässä kuvaamisen kannalta, tuuli jo leyhytteli hentoja oksia ja karisteli kauniit, hauraat tähdet maahan. Hangen päällä niiden hentous ei tullut esiin, mutta poimin kuitenkin muutaman.

Hiljaiseloa helmikuussa

2011-02-20T16:32:00.006+02:00

Täytyy nyt ainakin toinen postaus tälle kuulle laittaa.
Tuota pihaa ja sen elämää tässä olen katsellut, suunnitellut ja miettinyt uutta kasvukautta.

Mitä tuonne pakkasen valtakuntaan sitten kuuluu, no ainakin lintuja, niitä on.
Keräävät ravintoa pitkän, kylmän yön varalta. Muuta liikettä ei näin keskitalvella ole. Lntuja ja linnunruokkija, joka käy täyttämässä ruoka-astiat.

Jouluvalotkin vielä puussa roikkuvat, ei sentään enää valoja pidetä. Nyt ne saavat valonsa auringolta.

Kohta koittaa maaliskuu ja aletaan laskeutua kohti kevättä ja kesää.

Hyvää alkavaa viikkoa;)

Helmikuun ensimmäiset mietteet

2011-02-01T10:00:00.001+02:00

Runsaassa viikossa päivä on pidentynyt jo tunnilla, voisi sanoa, että kummastakin päästä valoisuus on lisääntynyt puolella tunnilla. Helmikuu alkoi aurinkoisissa merkeissä, vaikka se näissä kuvissa ei kovin tulekaan esiin.
Viiruhelpin lehdillä viipyilee vielä lehtivihreää, joka kevään myötä painuu lehtien mukana maahan.
Pihassa oli hiljaista, ei näkynyt siipien liitoa ei linnun sirkutusta, mutta jossain vaiheessa päivää varmaankin siellä on säpinää, ainakin mitä voi havaita ruokailupaikan tilanteesta. Kaikki näkyy maistuvan, niin auringonkukansiemenet kuin kauranjyvät ja kaikki siltä väliltä.

Pihabongausta

2011-01-30T13:58:00.002+02:00

Tänään oli lintujen pihabongaus. Enhän minä sitä muistanut, sitten eräs blogi herätti toimimaan. Sattuikin mukavasti, että ensimmäinen lintu, jonka havaitsin oli Mustarastas.
Merkitsin seuraavat linnut havaituksi klo 12.30-13.30 välisenä aikana.

Mustarastas
Pikkuvarpunen
Urpiainen
Keltasirkku
Sinitiainen
Talitiainen

Määriä en tullut laskeneeksi, kun lentelevät edestakaisin, enkä ehtinyt siinä vilinässä niitä laskea. Kuitenkin kaikkia muita lajeja oli runsaasti paitsi tuo Mustarastas oli yksinäinen lentäjä.

Koristeomenoihin on eilisen pluskelin myötä ilmestynyt talvista koristelua. Pakkanen on varmaanki yöllä nousut yllättäin, aamulla oli hiukan toistakymmentä astetta. Jäniskin oli käynyt puun alla kaivelemassa hangesta syksyisiä pudokkaita, ruokavalioonsa täydennystä. Ei täällä pihapiirissä ole kylläkään jänistä näkynyt , rusakoita ne pomppiat ovat, ne tuntuvat viihtyvän ihmisasutusten lähellä.

Tammikuun odotuksia

2011-01-27T21:21:00.004+02:00

Pensaat ja puut lepäävät valkoisen lumipeiton alla, odottavat.

Raku-uunin kannelle on kerääntynyt hieno lumivaippa. Sen paksuus on varmaankin sama, kuin tähän mennessä sataneen lumen määrä. Uunikin odottaa, on odottanut jo monta vuotta käyttäjäänsä.

Urpiaispariskunta istuu lumen valtaamilla oksilla ja odottaa. Odottaa tulevaa kesää, pesintää ja kaikkea sitä hyörinää, joka täyttää kesän, näin haluaisin ajatella.

Piti laittaa tännekin tuo pakollinen lintukuva, kun niitä tulee kuvattua nyt melkoisen tiuhaan. Ei piha talvellakaan ole hiljainen, päinvastoin, elämää enemmän kuin kesällä koskaan. Hyvällä ilmalla kuuluu mukavasti linnunsiritystä ja kevään tullessa luulenpa myös laulun voimistuvan.

Uuden odotusta

2011-01-16T13:42:00.001+02:00

Niin, voisiko se alkaa näin ja tästä, uuden odotus. Kesän ja puutarha harrastuksen uudelleen elpyminen. Viime kesänä tämän blogin myötä ajattelin saavani puhtia tuohon puutarhan hoitoon. Se pikkuisen näyttikin elpymisen merkkejä, mutta ei syttynyt aivan roihuun. Nyt on sellainen tunne, että keväällä voisi heinä lentää ja multa pöllytä. Ei nyt kuitenkaan voi vannomaan mennä, mutta kuitenkin...

Olen lueskellut noita puutarhablogeja ja sitä haluaisi samaistua heihin, jotka vuosi vuoden jälkeen innolla ahertavat puutarhassaan. Ei se nyt ihan tuulesta temmattu ajatus ole, että minäkin... Tulihan sitä hoidettua pihamaata melko palavasti aikoinaan ja koskaan ei ole myöhäistä, eihän.

Humala uinuu talvessa

2010-12-31T11:36:00.001+02:00

Sanotaan, että nämä humalan kävyt antavat tyynyn alle pantuna hyvän unen. Itse en kuitenkaan pystyisi nukkumaan niiden tuoksussa, on se sen verran voimakas ja eikä oikein miellyttävä, siis omasta mielestäni.
Jätän nuo edellisen vuoden köynnöksen varret tukitangon ympärille ja näin ne tukevat alunperin ohutta tankoa. Hyvin ovat kasvaneet vuosi vuoden jälkeen.

Nappikukat huurteessa

2010-12-28T15:19:00.001+02:00

Lumihiutale mobiili

2010-12-26T19:30:00.004+02:00

Tapanina pitäisi käydä ajelulla, mutta se jäi kyllä tekemättä, kun noita steariinilumihiutaleita väkersin. Siinä se aika mukavasti vierähti, kun ensin leikkelin lumihiutaleet, sulatin kynttilänpätkät ja kastelin noita hiutaleita sulassa steariinissa. Eihän siinä riittänyt yksi eikä kaksikaan kastelua, ainakin kymmenen kertaa annoin kuuman kylvyn hiutaleille, kunnes olivat sopivan vahvuisia.
Tein tuollaisen mobiilin, se on prototyyppi. Tehdessä oppii, niinkuin nytkin. Seuraavaan osaan jo heti alusta alkaen laittaa tarpeeksi tehokkaat kiinnitykset, nyt hiutaleita tipahteli kesken työn langoistaan. Niin ja tuota muotoakin voisi muunnella.

Viime vuonna joulun alla löysin idean eräästä blogista noihin steariinihiutaleisiin ja ihastuin, ne ovat tosi valloittavia. Mielessä muhii monta uutta ajatusta tuon mobiilin lisäksi. Vaikka eihän tuo mobiilikaan ihan oma idea, mutta osa on omaa, esim. käyttää noita steariinihiutaleita, vai onkohan sekään. Kyllähän noita varmaan muutkin ovat tehneet, uskoisin niin, kaikkihan on niin yleismaailmallista.

Uutta lämpöä

2010-12-11T13:07:00.003+02:00

Pihaan on ilmestynyt rankoja, joista on tarkoitus sitten vuoden päästä saada lämpöä pirttiin. Nämä puukasat eivät ole kovin esteettisen näköisiä, mutta sitäkin hyödyllisimpiä. Kyllähän nuo kesään mennessä on pienitty ja pinottu käyttöä odottamaan.
Juuri lämmittelin takkaa viime talven puilla, nytpä taas tarkenee.

Pitkä uni

2010-12-11T09:31:00.008+02:00

Puutarhablogini on uinaillut unessa, pitkässä sellaisessa. Kesän mittaan punainenlanka hävisi, enkä löytänyt päätä mistään.

Nyt tuolla pihalla kuvatessani silmiini osui lapio, joka oli syksyllä jäänyt kasvimaalle ja siellä odotti nyt uutta kevättä ja kesää. Sillä oli symboolinen viesti, joka tuntui sisimmässäni, se kuvasti tämän hetkistä olotilaani.
Aikomukseni oli tyystin hylätä tämä "Kesän taika", mutta taikaa ei voi hylätä, se säilyy, muuttuu, muttei muuta.

Nyt on hyvä aika aloittaa, kevyesti, ilman suorittamista. Erään joogan opettajan sanoin: "Niinkuin itsestä hyvälle tuntuu".

Syys muuttaa sävyjä

2010-09-10T21:06:00.002+03:00

Kuunliljat ovat saaneet tummien öiden kalvakkaan heijastuksen. Lehdet ovat kauniita, ne loistavat pimenevässä illallassa kuin lyhdyt.
Kuunlilja, kuinka kaunis nimi, se on runollinen ja herkkä. Talveksi kasvi painautuu maahan, piilottaa vartensa. Odottaa keväällä aikaa, jolloin olisi turvallista kohottautua pintaan.

Vuorenkilpi, se on kaunis nimi myöskin, mutta voimakas. Voimakas on sen värikin, jonka syys lahjoittaa. Vuorenkilpeä ei edes talvi nujerra, heti lauhan tultua se nostelee päätään ja on valmis taistoon.

Syyskuu saapui

2010-09-01T10:49:00.003+03:00

Mitä kuuluu hoitamattomaan pihaan.
Sieltä löytyi heti ovesta ulos mennessä amppelitomaatti, joka sinnikkäästi kypsyttelee pieniä punaposkia. Ensi kesänä voisi laittaa useamman, viime kesänä kokeiltiin pensastomaattia pienessä anssarissa. Huonosti kävi niiden, hyvin kyllä tomaatteja teki, mutta etanat kävivät vaurioittamassa pinnat.

Portaan pielessä kasvaa keijuangervo, joka kukkii ihan pakkasiin asti. Kukinta ei tietenkään ole niin runsas ja "siisti", mutta väriä tuovat kuitenkin syyskuiseen pihaan.

Joka syksyiset mustesienet puskevat voimakkaasti ylös maasta. Mitä niitä hävittämään, ne ovat kauniita omalla tavallaan ja antavat ravintoa pienille hyönteisille.

Äitienpäivänä saadut kukkasetkin antavat väriä.

Puutarhassa kypsyy

2010-08-18T09:46:00.004+03:00

Niin mitähän siellä nyt meidänkin puutarhassa voi liiemmin kypsyä. Onhan siellä herukkapensaita, muutama karviaispensas, koristeomenapuu, aronioita. Kaikkihan nuo melkein linnuille menee, herukoita ja karviaisia tulee kyllä itsellekin talvea varten kerättyä.
Haaveissa on, että saisin muutaman tyrnin, en ehkä niinkään marjojen vuoksi, vaan ihan koriste tarkoitukseen.
Mökille istutettiin Tytti ja Tarmo ja lisää pitäisi saada, ihan sato mielessä, onhan ne niin C-vitamiini pitoisia.

Annetaan kuitenkin suosiolla lintujen herkutella omenoilla ja aronioilla. Ainakin tilhien ja viherpeipposten olen nähnyt noita syövän. Ja maistuuhan ne pudonneet koristeomenat myös rusakoille.

Metsän siimeksessä, sammal vuoteella

2010-08-17T08:11:00.008+03:00

Pidän sienistä, mutta en käytä ravinnoksi. Tahdon poimia niiden kauniit muodot, värit kameraani.
Sienet ovat aina viehättäneet, niiden ilmestymisessä on jotain taianomaista ja satumaista.
Kuinka hellyttävän näköinen on pieni sienen alku, kun se taistelee itsensä ylös maan uumenista.
Kasvupaikka voi olla karu ja ankea.

Hyllyssäni on useampi sienikirja ja muutama ruokakirjakin tästä aihepiiristä. Selailen ja nautin kauniista kuvista, kirjat istuvat hyvin käteen.
Huono sienten tuntemukseni johtunee siitä, kun en syö niitä, muutenhan pitäisi opetella tunnistamaan syötävät ja herkulliset. Minulle riittää näiden ainutkertaisuus ja mielikuvat sienten salatuista maailmoista.

Kaksi vaatimatonta

2010-08-09T20:26:00.001+03:00

Kattomehitähdestä löytää herkkää kauneutta ja se on vaatimaton kasvupaikastaan. Kunhan se ei jää toisten jalkoihin.

Maitohorsma kasvaa kaikkialla, mutta osaa se väistyäkin toisten tieltä. Tästä rentunruususta löytyy kauniita yksityiskohtia, aivan kuin vaahtoavaa maitoa.

Asuntomessujen antia

2010-08-08T09:40:00.003+03:00

Kun kerta Kuopion lähistöllä lomailtiin, niin täytyihän se asuntomessut katsastaa. Hyvä päivä valittiinkin, kesän lämpimin, virallinen lukema 37,2 ja sehän mitataan varjosta.

Hellettä oli ja hikeä saatiin pyyhkiä kasvoilta tiuhaan. Onneksi alueella oli paljon pisteitä, mistä saattoi täydentää nesteitä ja pientä suolaista myös. Jäätelökin maistui varjossa istuen, samalla saattoi lepuuttaa silmiään luonnon kauniissa ympäristössä.
Alue kulkee nimellä Saaristokaupunki ja tie sinne vie useiden siltojen kautta, saaria näkyy runsaasti, kaunista.

Kotona huomasin, ettei niistä pääaiheista kuvia paljon kameraan tallentunut, mutta jotain muuta mielenkiintoista kylläkin.

Alueella oli paljon käytetty kiveä, talot oli porrastetun oloisesti rinteessä. Nämä talot on kuvattu Kallaveden puolelta, mutta toisella puolen avautui tosi upeat näköalat.

Sattui niin mukavasti, että käynti viikolle ajoittui taidepainotteinen jakso. Rantahietikolle ja veteen oli noussut näyttelyalue, olipa taidetta nostettu ylös, puiden keskelle.

Tämä oli ehdottomasti suosikkini.

Vene tuntui olevan suosituin aihe ja senhän ymmärtää kun veden äärellä oltiin. Vedessäkin on yksi kumollaan ja pienoinen suihkulähde oli edessä.

Tässä syntyy tervantuoksuinen näkemys tästä vetten kulkuvälineestä.

Paluumatkalla ohitettiin maamerkki, Kultainen peura. Se kimalteli auringon kanssa kilpaa, kallioleikkauksen korkeimmalla kohdalla.

Puimuri pöllytti kuivaa viljaa. Vilja kypsyy helteellä nopeasti, joten töihin pitää rientää sopivan sään vallitessa.

Venäjän puolelta levittäytyi metsäpalojen savua, horisontti häipyi utuun.

Kesäpäivän puuhia

2010-07-17T21:36:00.005+03:00

Pientä hellettä saatiin myös tälle päivälle ja siitä kaikki pienet ottivat ilon irti. Vettä ja mettä riitti kaikille janoisille ja vesileikeistä nauttiville.
Tähkätädyke on nyt kukkeimmillaan. Tämä on luonnosta siirretty aikoinaan ja näkyy olevan, niin mehiläisten kuin ampiaisten suosiossa. Näkyi myös erilaisia kukkakärpäsiä, sekä joku yökkönen ruolailevan keskittyneesti tädykkeen kukissa.

Hikihän se aherruksessa tulee. Näitä pisaroita monesti olen miettinyt, mistä ja minkä vuoksi, niitä tulee näille surraajille.

Pienet voivat pulahtaa välillä vaikka kylpypaljuun vilvoittelemaan. Kyllä kesä ja lämpö ovat ihania asioita, siitä pitää nauttia kaikin mahdollisin tavoin.

Jottei kaikki vain olisi joutenoloa, täytyy muistaa se ravinnon hankintakin.

Varjolilja

2010-07-13T09:59:00.004+03:00

Tarinapaikka, Sanna Koiviston ympäristötaideteos

2010-07-10T19:34:00.005+03:00

Tarinapaikka sijaitsee Oulunsalossa, päiväkodin ja palvelutalon välisellä alueella. Työ on valmistunut vaiheittain vuosien 1998-2001 aikana. Materiaaleina on puu/kivi/pronssi/kasvit ja aiheet löytyvät luonnosta.

Sorsaperhe, luonnonkasvien ja rantavehnän keskellä, tupsahtaa ensimmäisenä näkyviin . Kaikki pronssityöt ovat luonnollista kokoa.

Puinen laituri johdattelee rantahiekan ja rantakasvillisuuden läpi vihreälle merelle.

Laiturin päässä kissa odottelee kalasaalista.

Vihreällä merellä kiven päällä lekottelee hylje poikasensa kera.

Kuljen laiturin ohi ja huomaan kissan odottelevan yhä, jospa se viellä nappaa.

Tarinapaikalla voivat kohdata lapset sekä vanhempi väki. Kertoilla tarinoita, hyväillä sileää pronssin pintaa ja nauttia auringosta ja tuulesta laiturilla, kissa seuranaan. Kissa, jonka pinta on lämmin auringonsäteistä.

Rehevä puutarha Varjakassa

2010-07-09T20:45:00.005+03:00

Varjakassa, pyöräilytien vieressä on rehevä ja eksoottisen näköinen puutarha.
Piha on kiehtonut useamman vuoden ajan ja nyt pääsin tutustumaan puutarhan helmiin. Näin alkukesästä suuret perennat eivät vielä olleet kukassa.

Puutarhan omistaja kierrätti kasvillisuuden keskellä ja kertoili istutuksista , puutarhastaan yleensä, vaurioista, joita kylmä talvi oli aiheuttanut.
Totuuden nimessä, minulla on huono muisti, nimet jää nyt kertomatta. Seuraavalla kerralla valmistaudun muistiinpanovälineiden kera.

Tervetuloa puutarhaan.
Etupihalla sisääntulon edessä on ruukkupuutarha. Monet näistä kasveista ovat monivuotisia, esim. pasuunakukat. Sisääntulo on todella kaunis ja eksoottinen kukinta aikaan.
Pajusäleiköstä nousee kaarevat tuet, jonka loppukesästä peittää piikkikurkku. Säleikössä kasvaa punakoisoa.

Pajusäleikkö jatkuu pyörätien varressa aidanteena, josta esim. nousee korkeuksiin humala, ilmaa haroen.

Ruusuja löytyy täältä erilaisia, valkoisia ja punaisia erisävyissä myös keltaista. Viime talvi oli kasvillisuudelle koittelemus ja siitä on merkkejä myös tässä puutarhassa. Kaikki on voitettavissa, sillä uutta versoa oli myös pahiten kärsineissä.

Kaunis, tuoksuva Teresa-ruusu.

Nuokkusyreeni kukki kauniisti ja tuoksui, tottakai.

Tässä oikein jättiperenna, joka kukkii syyspuolella valkoisin ja keltaisin kukin. Nimi on kadonnut harmaiden aivosolujen mutkaiseen verkostoon, mutta toivotaan, että saan tästä kukkivana kuvan ja nimi seuraa silloin mukana.

Siinä hieman esimakua puutarhasta, jossa myös tulen vierailemaan uudemman kerran.

Raijan ja Tuomaksen piha

2010-07-05T08:44:00.002+03:00

Toinen kurkistus

Tunnelmia Raijan ja Tuomaksen pihalta.

Viherhuone johdattelee kävijän puutarhaan. Täällä on hyvä nauttia kesästä, ei tarvitse huiskia kiusallisia inisiöitä, joita on tänä kesänä riittänyt.

Viherhuoneen edessä on Tuomaksen rakentama puutarhakeinu, joka on saanut koristeekseen kiviriipukset, taitavien kätten töitä.

Kellarin sisäänmeno on rakennettu pienen mökin näköiseksi, täällä asuu varmaankin puutarha tontut, joita ei päiväsaikaan näy. Kellarikumpu on saanut rehevän vihreän katteen, oikealla sivustalla on portaat, jotka nousevat kummulle. Kukkivat ruukut ovat löytäneet portaikosta paikkansa, lisäten eksoottista tunnelmaa puutarhaan.

Humalasalko kaikessa komeudessaan odottaa päällysvieraitaan.

Puutarhamajan ovi kutsuvasti raollaan, maja nimettiin aikoinaan Sikkuratiksi, jos muistan oikein. Polulta, joka johdattaa viherhuoneesta puutarhamajaan, voi löytää olympiarenkaat ja kisamaiden tunnuksia.

Palaamme pihalle loppukesän runsauden aikaan. Siihen asti, vietä lokoisia kissanpäiviä, nauttien aurinkosta ja lämmöstä.

Surinaa ja pörinää

2010-07-04T19:17:00.002+03:00

Hiemankin, kun aurinko paistaa ja tuuli puhaltelee lämpimästi, kukat saavat tervetulleita vieraita.
Kukkakärpäsiä pörräsi näiden hentojen röyhyjen ympärillä. Kasvin oletan olevan jaloängelmä. Pidän tästä kasvista, sopii hyvin varjoliljojen kanssa sekaryhmään.
Varjoliljat ovat muuten oudosti vähentyneet, olisiko syynä takavuosien ahkera siirtely.