Hoitelen puutarhaani vyöhykkeellä viisi

tiistai 17. maaliskuuta 2015

Eilisen kulkijat pihassa

Oikeastaan ei kulkijoita vaan lentäjiä. Siivekkäitä riittää ja lajit toivottavasti kasvavat kevään edetessä.



Joitakin vihervarpusia oli saapunut.



Urpiaisiakin pieni parvi oli jostain ilmaantunut, kuvassa tundraurpiainen.



Onkohan tässä jo parin valinta tapahtunut.



Keltasirkutkin jo laulaa lurittelevat, mutta syödäkkin pitää.




Viimekesäinen naakkapari tepastelee päivittäin pihalla. Näkyvät pesivän naapurin savupiipussa, mutta ei kerrota sitä.




Illan viimeinen siivekäs on pyöreä muotoinen punatulkkunaaras.


sunnuntai 15. maaliskuuta 2015

Oravaisen aamuhetki

Aamuhetki ja ruokahetki. Auringonkukansiemenet maistuivat ja hyvä niin, sainpa muutaman profiilikuvan nappattua.










lauantai 7. maaliskuuta 2015

Jakkaraan jatkoa

Nyt on sitten jakkara saanut muotonsa ja lakattukin on kertaalleen.




Laitoin kuitenkin sen kankaan tuohon ja vähän pehmusteitakin, mitä nyt sattui löytymään, tyynyn työnsin sisään.
Vieläkö löytäis jostain sellaisia koristenuppeja, joita naputtelisi tuon pitsireunuksen ja kankaan väliin, voisi silläkin hieman kiristää ja kohentaa "toppausta".
No, onneksi olen tähän malliin saanut ja nuppeja odotellessa, jakkara saa olla käytössä.



Servetti pinta on lakattu vain yhdesti, mutta lakkaan sitä useamman kerran ja hion kevyesti lakkausten välillä.
Tuleepahan kestävä pinta kulutukselle.

torstai 5. maaliskuuta 2015

Takapihan kanatarha

Fasaanikukkoa ei ole nyt pariin päivään näkynyt takapihalla, mutta tänään sen olivat valloittaa kanat, siis fasaanikanat.



Voiko kanalintu olla uljaan näköinen, mikä ettei.



Suojaväri on ainakin sopiva. Kun painautuu maahan ja jää liikkumattomaksi, niin ei ihan heti  huomaa.
Nämä kanat näyttävät pulleilta, eivät ole kyllä nälkää nähneet talven aikana.



Naaras fasaanin ilme on lempeämpi, niin kuin äidille sopii. Kanat elävät ja kulkevat ryhmissä, ei niin kuin kukko.
Johan se sananlaskukin sanoo: EI  TUNKIOLLE KAHTA KUKKOA SOVI :)

tiistai 3. maaliskuuta 2015

Jakkaran uusi ilme

Viime keväänä pelastin roskiin menevästä kuormasta kaltoin kohdellun jakkaran. Jakkara majaili koko talven kuistilla ja viime viikolla sen sitten toin sisälle puhdistettavaksi.

Tänään sitten otin sen työn alle. Laitan sen nyt tänne, vaikkei vielä olekkaan ihan sellainen kuin ajattelin. Tuumailu jatkuu ja jos ilme muuttuu muuksi, niin tästä tulee sitten jatkokertomus :)


Puinen, käsintehty ja muuten ok, mutta täynään maaliroiskeita. Tuo istuimen pinta alkoi viehättään ja ajattelinkin jättää se ennalleen, mutta miten käy, jää nähtäväksi.





Näin sen nyt laitoin.
Maalasin muuten kokonaan mustaksi, vain tuon istuinosan jätin ennalleen, maalitahroine kaikkineen. Kun oli kuivahtanut, liimailin servetin paloja sikinsokin, sitten vielä puuosien reunaan mustaa, punainen virkattu nauha koristeeksi.



Kokeilin tuollaista kangastakin, josko sittenkin sellaisen laittaisin. Servetti pintaan tulee vielä lakka tai sitten uusi pinta kokonaisuudessaan.

maanantai 2. maaliskuuta 2015

Kuukausi pääsiäiseen

Minulla on kaksi blogia, molempiin kuvaan luontoa, tähän puutarhaan ja mökkeilyyn liittyvää. Täytyy kyllä tunnustaa, että joskus saattavat hiukan mennä puurot ja vellit sekaisin, kun ei osaa päättää.
Sellaisen päätöksen olen tehnyt, että kaikki pihassa kuvatut linnut ja eläimet päätyvät pääsääntöisesti tänne tunnisteen Pihan elämää alle.

Aamulla seurasin fasaanikukon touhuja takapihalla. Ratkesipa sellainenkin arvoitus, joka mieltäni eilen askarrutti - Kuka on tonkinut takapihan kuusen tyvellä-. Syyllinen on siis tämä komea kukko.



Siinä se makoilee suuren kuusen alla kaikessa rauhassa. Olisikohan Pääsiäiskukko puuhassaan ja hautoisi niitä suuria suklaisia Pääsiäismunia, nam.
Kyllähän tämä kukko korean ulkoasunsa vuoksi voisikin olla se kuuluisa muniva kukko. Ei noita kukkoja enään liiemmin taida kanaloissa asustaakkaan.



Jokin alkaa kukkoa häiritsemään, nousee ylös ja siirtää katseen kohti ikkunaa, ilme on tuima.
Mahtaako nähdä kuka siellä ikkunan takana tähyilee, vai varoittaako kuudes aisti.


 
Kuulostelee ääniä ympärillään ja nokka raottuu hiukan,kuin huutoon.



Rinta taipuu kaarelle, mahtailee katsojalle.



Huomattuaan, ettei kukaan häiritse rauhoittuu ja alkaa rauhallisesti käyskennellen etsiä syötävää.

Hiljalleen siirtyy etupihan puolelle, jossa on ruokaa tarjolla niin naakoille, harakoille ym. siivekkäille ja tietenkin muutamalle oravalle.