Hoitelen puutarhaani vyöhykkeellä viisi

maanantai 28. toukokuuta 2012

Vaahterametsän alku



Tänään olen metsästänyt pihapiiristä pieniä metsävaahteran alkuja ja löysinkin peräti seitsemän kappaletta, hyvä luku.
Olisikohan tässä vaahterametsän alku.



 

Eihän tuo monellekkaan uutinen ole, että vaahtera on kylväytynyt itsestään, mutta ehkäpä se näillä leveysasteilla voi ollakin, ainakin minulle.
Kaivoin ne varoen pois alustastaan ja siirsin kasvamaan oikein kukkapenkkiin, väliaikaisesti tosin.
Siinä ne ovat seurannassa, sillä haluan, että ne saa kaiken hyvän osakseen. Toiveena olisi, että niistä tulisi suuria, tuuheita puita, jotka värittäisivät syksyisen harmauden loistollaan.

torstai 24. toukokuuta 2012

Väripilkkuja, ilopisaroita

Joitakin pilkahduksia löytyy vuokkojen tarjoamina sekä muiden kevätkukkien ja ihan ns. rikkaruohojen merkeissä.



Valkovuokko on hiukan levinnyt ja varsinkin tässä koivuangervon alla näyttää viihtyvän. Pistin tähän muutama vuosi sitten vain multaseosta paikasta, jossa olivat kasvaneet. Joitakin juuria siellä mullan seassa on täytynyt olla, kun valkovuokko kasvusto on alullaan.





Sinivuokkojen kukinta alkaa olla jo ohillaan, mutta muutama kukka oli vielä kuvattavaksi. Täytyy taas pikkaisen jakaa, kasvusto ei ole suuri, mutta kyllä siitä hiukan riittää jaettavaa.





Keltavuokko näyttää viihtyvän tosi hyvin. Sen kukkien määrä on vuosi vuodelta suurempi.
Vuosittain kaivan pikkuisia juuria myös ystäville annettavaksi, mutta siitä huolimatta kasvusto vain laajenee.





Kylätaskuruoho on hyvä leviämään ja se tekee sen ihan luvan kanssa. Pidän näiden kukinnoista sekä väristä.
Myöhemmin taskuruoho ei niin viehättävä ole korkeine siemenkotineen, mutta senhän voi ajaa nurin. Nurmikolle tulee kesän mittaan pieniä lehtiruusekkeita, ne saavat jäädä paikoilleen, jos ei leikkuri niitä napsi pois.





Tänä keväänä kevätlinnunsilmä ilahduttaa. Aikaisemmin se kasvoi varjossa ja oli hävitä kokonaan. En arvostanut sitä kovinkaan, mutta siirsin kuitenkin muutaman lähelle keltavuokkoja ja näkyy viihtyvän niiden seurassa.

maanantai 7. toukokuuta 2012

Elämysreissu Ranualle

Tämä päivä luuhattiin Ranuan eläinpuistossa. Ajoitus ei ollut kovin hyvä sillä eläimet oli melko raukeita, suorastaan puolikuolleita. Oli tietenkin päivälepojen aika, mutta kyllä me jotain bongattiin.



Tämä suloinen jääkarhunpentu on herättänyt paljon kiinnostusta jo ensi askeleillaan ulkoilmassa. Nyt se leikki emonsa kanssa jo melko villisti ja vipelsi ja luisteli mahaliukua siihen malliin, ettei tahtonut kuvaan saada.
Ranualla oli vielä melkoisesti lunta, kuten kuvasta näkyy, mutta aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta.




Eagle owl kuvaa hyvin huuhkajan olemusta. Silmien palava ja läpitunkeva katse seisauttaa veretkin. Entäs sitten nuo kynnet, kun nuo saavat otteen uhrista, niin tuskin se karkuun pääsee.
 





Ahma köllötteli auringossa kuono käpälien suojassa. Makoisat oli unet ja niitä ei häirinnyt mikään.



 

Ilves on kuin suuri kotikissa, niin suloisen pehmeä, että silittää tekis mieli. Kai nämä Ranuan ilvekset aika kesyjä ovatkin.

Käytiin vielä kotimatkalla katsomassa Koitelin kuohuja, joten päivä oli elämyksiä täynnään.




lauantai 5. toukokuuta 2012

Kevätsiivous, mistä aloitetaan

Jospa aloitettaisiin tuosta sinikuusama-aidasta, joka oli villiintynyt ja ränsistynyt melko huonoon tilaan. Näin keväisin se oli hirmuinen risukasa, mutta lehtien puhjettua mitä mainioin näkösuoja.



Tässä yksi kasoista, joita oli muuatama samanmoinen. Ihan kokonaan aita ei lähtenyt, kun haluttiin jättää kesäksi myös jonkinmoista suojaa. Tien puolella suoritettiin alasleikkuu ja katsotaan lähteekö uutta versoamaan, sitten toisena keväänä leikataan aita pihan puolelta. Sellainen kaksivaiheinen nuorennusleikkaus.


Samalla kun haravoin roskia kasaan, nappasin muutaman kuvan pihakasvien eloon heräämisestä.



Tässä on pohjakuvana lumipallon terhakoita versoja, oikealla ylhäällä keltavuokon punertavaa kasvua ja alla on sinivuokkoa.
Keltavuokkojen kasvualue on laajentunut viimekeväisestä ja sinivuokkoon tulee nyt useampi kuin yksi kukka. Sinivuokon jakotaimikin on nupullaan, joten nyt taidan jakaa sitä hieman enemmän. Valkovuokosta ei vielä jälkeäkään, mutta se nousi viime keväänäkin aika myöhään, teki muutaman kukankin.
Pieniähän nämä vuokkokasvustot ovat, mutta vuosittain ne laajene omaehtoisesti, no, sinivuokkoa täytyy hieman avittaa.




Isossa kuvassa tuoksukurjenpolvi, joka kasvaa ikäänkuin maanpeitekasvina pikkuisen kivikasan edessä.
Oikealla ylhäällä japaninhanhikki ja alakuvassa nepalinhanhikki, joka kukki vielä marraskuulla.
Hyvin on talvi näitä kohdellut ja nyt sitten kohtapuoliin alkaa se perennojen siirtely.
Syksyllä loppui puhti kesken ja samoin noiden uusien penkkien laittaminen. Nyt kun näkee mitä sieltä nousee, on hyvä laittaa kasvustot kuntoon ja suunnitella täydennystä.

Likaista, ruskeaa ja keltaista, hieman vihreää siellä täällä, sitähän se kevät on näillä korkeuksilla.