Jospa aloitettaisiin tuosta sinikuusama-aidasta, joka oli villiintynyt ja ränsistynyt melko huonoon tilaan. Näin keväisin se oli hirmuinen risukasa, mutta lehtien puhjettua mitä mainioin näkösuoja.
Tässä yksi kasoista, joita oli muuatama samanmoinen. Ihan kokonaan aita ei lähtenyt, kun haluttiin jättää kesäksi myös jonkinmoista suojaa. Tien puolella suoritettiin alasleikkuu ja katsotaan lähteekö uutta versoamaan, sitten toisena keväänä leikataan aita pihan puolelta. Sellainen kaksivaiheinen nuorennusleikkaus.
Samalla kun haravoin roskia kasaan, nappasin muutaman kuvan pihakasvien eloon heräämisestä.
Tässä on pohjakuvana lumipallon terhakoita versoja, oikealla ylhäällä keltavuokon punertavaa kasvua ja alla on sinivuokkoa.
Keltavuokkojen kasvualue on laajentunut viimekeväisestä ja sinivuokkoon tulee nyt useampi kuin yksi kukka. Sinivuokon jakotaimikin on nupullaan, joten nyt taidan jakaa sitä hieman enemmän. Valkovuokosta ei vielä jälkeäkään, mutta se nousi viime keväänäkin aika myöhään, teki muutaman kukankin.
Pieniähän nämä vuokkokasvustot ovat, mutta vuosittain ne laajene omaehtoisesti, no, sinivuokkoa täytyy hieman avittaa.
Isossa kuvassa tuoksukurjenpolvi, joka kasvaa ikäänkuin maanpeitekasvina pikkuisen kivikasan edessä.
Oikealla ylhäällä japaninhanhikki ja alakuvassa nepalinhanhikki, joka kukki vielä marraskuulla.
Hyvin on talvi näitä kohdellut ja nyt sitten kohtapuoliin alkaa se perennojen siirtely.
Syksyllä loppui puhti kesken ja samoin noiden uusien penkkien laittaminen. Nyt kun näkee mitä sieltä nousee, on hyvä laittaa kasvustot kuntoon ja suunnitella täydennystä.
Likaista, ruskeaa ja keltaista, hieman vihreää siellä täällä, sitähän se kevät on näillä korkeuksilla.