Hoitelen puutarhaani vyöhykkeellä viisi

torstai 12. huhtikuuta 2012

Kevään paljastuksia

Kevät kohisee voimalla kohti kesää ja samalla paljastaa pihasta piirteitä, jotka ei niin mieluisia aina ole.



Aloitetaan porraspielestä, jossa kettu makoilee kivellä, maalattuna kuitenkin. Siinä se on jo useita vuosia kerällä loikoillut, säiden armoilla, kesät talvet.





Kurkkaus nurkan taakse paljastaa erinäisiä juttuja, jotka kuulunevat kalastuksen piiriin. Ei näillä ole ollut käyttöä moniin, moniin vuosiin, mutta vielä ne tuolla nurkissa pyörii. Voisi sanoa, että ovat kohta muinaismuistoja menneiltä ajoilta, niin kuin ovatkin.









Toisella nurkalla loistaa sammal ja niin hyvin voivan oloiseana. On se vaan niin kaunista, kun saisi kunnon sammalpuutarhan. Tällä on niin suotuinen kasvupaikka, lämmin, kostea ja pensas ryhmän suojassa.





Näiden elämä taitaa olla menneen talven lumilla, mutta noissa on kuitenkin omanlaista viehätystä.





Omenat kranssissa ovat mustuneet, kohta kuitenkin alkaa kiihkeä uuden luominen tai sehän alkoi jo kesän lopulla.

Elämä jatkuu, sammumatta koskaan täysin, joka paikassa piilee uuden alku.

maanantai 2. huhtikuuta 2012

Jäähän säilötty kesä

Päivällä lumi sulaa katolla vedeksi ja  valuu alapuolella oleville oksille.
Se jäätyy yöllä ja säilöö kesän jääkuoren sisään. Siellä ne vihreät silmut odottavat lämpimiä säitä ja aurinkoa.

Kevät yhdessä pakkasen kanssa muotoilee luonnon pieniä taideteoksia.