Hoitelen puutarhaani vyöhykkeellä viisi

torstai 23. kesäkuuta 2011

Sade




Kesäpäivänseisausta vietettiin Peräpohjolassa sateisissa merkeissä, niinkuin varmaan muuallakin.




Kyllä se 100 km vaikuttaa, varsinkin kun mennään pohjoiseen päin. Ruskoliljan nuput olivat vielä hyvin suojassa vihreyden keskellä, kun täällä hieman alempana jo väri pilkistää ja suotuisilla paikoilla myös kukkii. Tässä meidän pihalla on hieman jäljessä kaikkien kukinta, johtunee maanlaadusta.




Vaahtera pinnistelee olemassaolon oikeudesta. Joinakin vuosina kärsii pakkastuhoista ja toisinaan puu joutuu nälkäisten eläinten hyökkäysten kohteeksi. Tällä hetkellä näyttää hyvin elinvoimaiselta.




Viinimarjat kypsyvät ja vauhti kiihtyy pohjoisen auringon alla loppukesää kohti.




Ja sade vain jatkuu, mutta se tekee kuivalle maaperälle hyvää.
Huomasin, ettei tähän postaukseen paljon väriä tullut, johtuen kai päivän harmaudesta, mutta kyllä luonto kukkii myös Peräpohjolassa.


perjantai 17. kesäkuuta 2011

Yön sateen jälkeen






Risusydämen Marja tunnisti tämän  kuunliljan, joka on Hosta sieboldiana Frances Williams.
Hosta löysi paikkansa kotkansiipisaniaisen ja konnantatarin läheisyydestä. Tarkoitus on istuttaa noita komeita kuunliljoja lisää tähän samaan ryhmään, nyt ne vielä odottavat siirtoa pellon reunassa.




Konnantatar kukkii vaaleanpunaisin tähkin, joita voi myös käyttää kuivakukkina.




Pidän hirveästi tästä jättitatarista. Laitoin sen tuohon penkin viereen, tai penkin oikeastaan sen viereen. Kunhan tatar kasvaa, niin voin sitten istua sen alla ja kuvitella olevani jossain ihan muualla. Pelkään kuitenkin, ettei se saavuta sellaista korkeutta kuin esim. Kuopion seudulla, josta sen toin.




Varaston edessä kasvoi suuri lumipalloheisi, joka kaadettiin pois, koska oli niin kirvainen joka kesä. Kannosta pukkas tietenkin voimallisesti uusia versoja, nyhdin aina ylimääräiset pois ja annoin yhden verson jatkaa kasvuaan. En jättänyt tätä versoa rauhaan vaan kuritin sitä monena kesänä, kääntelin, vääntelin ja kasvatin vartta. Nyt se on saavuttanut halutun korkeuden ja nyt alkaa latvuksen ohjailu.
Mökillä olen näin tehnyt parille lumipalloheidelle ja kukkivat joka vuosi kauniisti, mutta korkeus pysyy puolessatoista metrissä. Ne näyttävät aivan sellaisilta bonsaipuilta, vääntynein varsin ja hauskoine latvuksineen.



Lumipalloheidessä on kauniit kukat ja tämä kuritettu yksilö teki nyt ensimmäiset kukkansa. Puu on aivan pihapolun varressa ja kun kukat ovat matalalla, niin niitä voi tarkastella ohi kulkiessaan. Odotan aikaa, jolloin saan ihailla myös rungon ja latvuksen muotoja.




Humala kasvaa kaarissa pihapolun varressa. Loppukesästä kaariaukot kasvavat umpeen, mutta nyt vielä voi nähdä niiden aukoista paloja pihasta. Olen laiska puutarhuri ja jätän talveksi kasvuston tukiin. Kaaret olivat aluksi aika huterat, joten tuki humalanvarsien muodossa oli paikoillaan. Keväisin leikkelen holvit vapaiksi, mutta jätän kuitenkin varret tukien ympärille. Onhan se keväisin sellainen risujen sekamelska, mutta pian ne peittyvät vihreään.


perjantai 10. kesäkuuta 2011

Pihan pienet lamput






Yksi ainoa kielo ilahduttaa pihassa liikkujaa. Sen pienet, valkoista valoa hehkuvat lamput loistavat tummissa varjoissa.




Siperianunikon karvainen lamppu kätkee keltaisen hehkun.



keskiviikko 8. kesäkuuta 2011

Hellepäivän raukeutta


Keramiikka kissa nauttii lämmöstä ja auringosta, voisi sanoa, että nyt vietetään kissanpäiviä. Tällaisella ilmalla ei viitsi ulkosalla puuhastella, sellainen +20 ja lempeä kesätuuli, se olisi ihanteellinen sää.



Lämpö on saanut koristeomenapuun avaamaan nuppujaan, mutta lämpöaallon jatkuessa kukinta on pian ohi.



Viime keväänä sain hankittua muutaman kalliokielon alun ja nyt nautin ensimmäisistä kukista. Tarkoitus olisi saada oikein vahva kasvusto, mutta nyt on aika levittää ja kasvattaa juurakkoa laajalle.



Tämä kuunlilja on tämän kevään tulokas ja sillä ei ole vielä omaa kasvupaikkaa vaan odottelee sitä kaikessa rauhassa kasvimaan reunassa. Nimeä yritin hakea tälle isolehtiselle kuunliljalle.
Kun tämä tuli, niin nimeksi sanottiin idänsinikuunlilja. Netistä hain kuvia ja yksi laji sopisi tähän, Hosta sieboldiana "Maple Leaf", olisiko tuo oikea.
Jos joku tietää totuuden tästä kukasta, niin pistä postia tulemaan.


tiistai 7. kesäkuuta 2011

Nautitaan lämmöstä ja kesän väreistä






Siperianunikot rakastavat aurinkoa, kuivaa soraa ja ihanan lämmittäviä säteitä. Laitoin mökille hietikon kuivalle paikalle ja pian sen oli valloittanut tämä valloittava kukka. Unikot ovat etupäässä keltaisia, mutta aina joukossa on joitakin valkoisia ja oransseja sekä sellaisia hailakan vaaleanpunaisia.
Nyt vain alkaa ahomansikka valloittamaan unikolta tilaa, eihän sitäkään tahtoisi hävittää sieltä, mutta valinta täytyy tehdä.
On nuo unikot, kaikki unikot, ihania, olisipa idänunikko  yhtä villi kuin tämä pienempi serkunsa.




Tämä kukka ei esittelyä kaipaa, kaunishan voikukkakin on ja kaikenlaisten pörriäisten rakastama mesikasvi. Olen aina haaveillut voikukkaviinin teosta, materiaalihan on yllinkyllin.
Voikukkaviini, nimenä se on jotenkin romanttinen ja tuo mieleen pienet mökkipuutarhat ja mummelit, jotka tarjoilevat aurinkoisessa puutarhassa, kukkivan omenapuun alla pienen lasillisen voikukkaviiniä.




maanantai 6. kesäkuuta 2011

Holtitonta hutilointia


Akileija on avannut kauniit kukkansa ja niitä täytyy käydä aina silloin tällöin puhuttelemassa. Kyllä niitä pieniä ilon aiheita löytyy, kokonaisuus ei ole kovinkaan loistelias, mutta täytyy katse kiinnittää niihin pieniin ja iloisiin asioihin.

Tämä kesäkuu ei ala kovin hyvissä merkeissä. Pihaa en ole päässyt kunnostaan, koska isännällä on mahtava puusavotta käynnissä ja on valloittanut puolet pihasta. Olen yrittänyt hiljaisesti sopeutua tilanteeseen, sillä onhan noilla puilla suuri merkitys talven pakkasilla.


Koivun alle olen tuonut Keminmaalta kulleroa ja metsäkurjenpolvea. Siinä ne yhdessä kukkiessaan tuovat tuntemuksia lapsuudesta, olen aina pitänyt eniten juuri näistä kukista. Nämä värit varmaankin vetoavat talven ja likaisen kevään jälkeen.
Tuossa koivun alla on muidenkin luonnonkukkien kasvupaikka, joiden aika tulee hieman myöhemmin.
Joskus toin myös pulskaa neilikkaa, mutta se pääsi ruohottumaan pahasti. 
Taidankin käydä mutkan kotiseudulla ja tuoda hieman tuliaisia pihaan.