maanantai 30. toukokuuta 2011

Valon pienet teokset







Aurinko luo kauniita yksityiskohtia loistaessaan ikkunoista . Ulkona on paljon kuvattavaa, mutta niin myös sisällä. Valo tuntuu kevyemmältä ja pehmeämmältä, se on kuin enkelinsiiven hipaisu.
Yksityiskohdat piirtyvät vain hetken, anna niille aikaa.


Tuomipihlajan toukokuiset nuput


Tuomipihlajan kukkatertut odottavat malttamattomina, että milloin tulee se oikea hetki. Kukkanuput pullistelevat elinvoimaa ja lehdet värisevät odotuksesta, vai tuulessako hieman leyhyttelevät. Sade on tervetullut vieras, mutta nyt olisi kohta sen lämmön ja auringon vuoro. Vaikka oikeastaan pidän tästä odotuksesta, se antaa ikäänkuin enemmän aikaa nauttia kesästä.



Näiden kuvien myötä ja tästä eteenpäin ajattelin hieman siivota täällä blogissani ja jospa sen myötä tulisi pikkuisen myös muutoksia.


lauantai 28. toukokuuta 2011

Sateen jälkeisiä tunnelmia

Nämä alla olevat eivät paljon sadetta pelkää, vaan niiden pinta saa sateella syvyyttä ja loistetta, varsinkin jos sateen jälkeen paistaa heti aurinko. Tänään ei vaan paista aurinko, on pilvistä ja sateista.


Karhut tallustelevat kuistin kaiteella, jossa ne saa osakseen pisaroiden roiskeita.



Betonihanhi on jo hieman ajan patinoima ja matka jatkuu edelleen.



Keramiikka sammakko on menettänyt talvella molemmat eturäpylät, mutta hymy on aina yhtä leveä.



Rakumietiskelijä on kuitenkin päässyt suojaan lyhdyn sisään, siellä ei sade häiritse meditointia.



Kiveen maalattu lintu on käpertynyt poikasensa kanssa koivun juurelle. Hyvä tässäkin, vaikkei vielä pieni lehti paljon vedeltä suojaa annakkaan.



keskiviikko 25. toukokuuta 2011

Aamun kierros pihassa




Akileija aloittelee kukintaansa kielletyllä paikalla.
On kukkinut jo monet vuodet varaston portaiden lankkujen välistä. Aikaisemmin nyhdin pois, sillä eihän kukat saa kasvaa missä haluavat. Nyt olen suvaitsevaínen kukinnan suhteen ja koko kesäpihan. Sallittua on levittäytyä penkistä toiseen, niinhän se luontainen kasvu on, miksi sitä rajoittaa tiettyihin raameihin.




Tässä pukkaa vahvaa versoaa pahamainen jättitatar. Toivoisin, että se kasvattaisi mahtavat, bampumaiset vartensa korkeuksiin, mutta turha haaveilla. Jättitatar ei oikein viihdy näillä korkeuksilla ja siksipä siirsin tämän mahdollisimman hyvään kasvupaikkaan ja aion vaalia sitä. Olen tullut siihen tulokseen, ettei tämä täällä leviä luontoon, kun ei tahdo hoidettunakaan menestyä.




Konnantatar kyllä leviää hyvin ja tekee vahvoja kasvustoja. Voi, pilkistääkö sieltä nokkonen, niitä saa kyllä kitkeä pitkin kesää. Tässä on vierähtänyt muutama kesä pikkaisen huonolla hoidolla ja tämä kesä menee varmaankin penkkien putsauksessa.




Sain eilen isoa kuunliljaa pari säkillistä ja pistin nyt aamusella siirrokseen, odottelemaan viikonloppua. Täytyy varmaankin tehdä uusi varjoinen penkki näille ja niille uusille hankinnoille, joita hieman suunnittelen.




Tässä yksi sekapenkki mustamarjaorapihlajan juurella. Siinä on viiruhelpiä, isoamaksaruohoa, jalopähkämöä, ruskoliljaa, tyräkkiä ja onpa siellä joukossa nousemassa ritarinkannusta. Kaikki hyvin leviävää sorttia, mutta sulassa sovussa rintarinnan kesä vietetään.




Tämän ängelmän ostin viime kesänä taimien vaihtopäiviltä, hyvin on voimissaan. Enpä tiedä tarkempaa nimeä, kukat siinä ovat lilanpunaiset tai ruusunpunaiset. Ostin sieltä pari muutakin taimea, päivänliljaa ja ukonkellon.
Niitä vaihtopäiviä taas odottelen, jospa minullakin olisi nyt jotain vaihdettavaa, kun kaikkia ei voinut ostaa, vaikka mieli teki.




Päätetään kierros tähän kevätlinnunsilmään, joka kukkii pilvisestä säästä huolimatta.


sunnuntai 22. toukokuuta 2011

Keskusteluja saniaispenkissä


Saniaispenkissä on pitkiä hahmoja syventyneenä keskusteluun, keskusteluun, jota ei mikään voi nyt häiritä.
Päät ovat taipuneet, mutta olemus on ryhdikäs. Pieniä ryhmiä on kokoontunut yhteen. Pian ne levittäytyvät rehevään loistoon, joka ei jätä tilaa kutsumattomille vieraille. Nämä juhlat ovat tarkoitetut ainoastaan jalolle Kotkansiipisaniaisten runsaalle kutsuvieras joukolle.




Saniaiset ovat nyt herkimmillään, niiden heleä vihreys tekee hyvää. Pidän näistä kotkansiivistä, jotka ovat kotiutuneet koristeomenapuun lehvistön alle. Näin alkukesästä ne ovat kauneimmillaan, kun niiden lehdet kääriytyvät auki ja varsi kasvaa pituutta melkein silmissä.
Täytyy kyllä sanoa, että olen levitellyt kotkansiipieä useampaankin paikkaan pihassa. Koko kesää ne ei jaksa kukoistaa, mutta aina ne nousevat ja mikä elinvoima niissä piileekään.


lauantai 21. toukokuuta 2011

Pihan pienet pilkahdukset



Sinivuokko on mennyt hyvin talven yli. Eihän tuo ole kuin muutaman kukan pieni "mätäs", ei voi puhua oikein mättäästäkään, kun on niin pieni. Kukkia enemmän kuin viime vuonna, jospa se siitä vahvistuu.



Keltavuokko on hyvin levinnyt ja saa valloittaa alueita mielensä mukaan.
Valkovuokko oli vielä nupuillaan. Luulin sen jo hävinneen, mutta niin se vain nosti lehtensä päivänvaloon ja ilahduttaa vielä kukin jossain vaiheessa.



Tämä herttainen kukka on jo kertaalleen esitelty, kylätaskuruoho. Turussa käydessäni huomasin, että kasvaa siellä ihan teiden varsilla. Minä kuitenkin arvostan tätä ja siedän niitä rumia siemenvarsiakin, koska ne taakavat seuraavan vuoden kukinnon.



Pikkukäenrieska on myös kulkeutunut jostain pihaan. Pieni, siro kukkia on tämä kiertolainen, joten saa olla rauhassa siellä missä suostuu kasvamaan.



Idänsinililjan valkoinen muunnos ihan muualla kuin sen joskus olen istuttanut.



Samoin kuin tuo valkoinen idänsinilija, niin tämäkin, kasvaa aika kaukana istutuspaikasta. Liekkö muiden kasvien mullan joukossa kulkeutuneet uusille kasvupaikoille. Saavat kyllä rauhassa valita paikansa, ovat harmittomia, mutta mukavia väri pilkahduksia näin kesän alkumetreillä.


perjantai 20. toukokuuta 2011

Nuoripari



Uusi siilipariskunta havaittiin yhtenä iltana takapihalla. Nämä olivat aika samankokoisia. Etupihan pariskunnan uros siili oli huomattavasti kookkaampi naarasta.
Siilien lempi on aika hidasta ja outoa. Pariskunta oli vastakkain ja toinen perääntyi, toinen hitaasti perässä. Se, joka perääntyi äänteli ja heilautteli päätään.
Ensin ajateltiin, että on joku nahistelu meneillään, mutta kyllä se varmaankin lempeä oli. Sitten jännitettiin, että vierähtääkö perääntyjä ojaan, ei kuitenkaan.
Puolen yön aikaan huomasin niiden nököttävän nenät vastakkain tuomipihlajan alla, sinne jäivät. Aamulla olivat kadonneet.


torstai 19. toukokuuta 2011

Kun piha villiintyy


Satavan vanha kansakoulu. Pihassa kasvaa villiintyneitä kukkia. Ne taistelevat kasvutilasta heinien ja vuohenputken kanssa.


Hortensia kiipeilee seinälle oven vieressä vieressä, toisella puolen kasvoi kärhö.


Jättitatar pukkaa vahvoja varsiaan tulotien varressa. Seuranaan oli vuohenputkea ja hieman kauempana ruttojuurta.


Nurmikko on vielä matalaa ja sen on valloittanut kevätesikko ja jokin sinikukkainen rento kasvi, jota en ikävä kyllä tunnistanut.


Lemmikkiä, murattia, taponlehteä ja kirjavia lehtiä.


Mahonia sinnitteli koivun läheisyydessä.


Betoniportaat olivat saaneet kevyen katoksen harjateräksestä. Portaat olivat sammaloituneet ja kärhön varsista oli muodostunut tiivis katos.

Harjateräksestä oli taiteiltu seitti takaseinään

ja muratti kiipeili sammaloitunutta portaikkoa ylös.
Paikka oli kuin alttari tai hämyinen keskikesän mietiskelymaja.

Nämä ja monet muut matalat alkukesän kukkiat, peittyvät kasvavaan heinään, mutta myös paljon suuriakin perennoja näkyi nousevan nurmikosta. Kukkapenkkejä ei ollut, vaan kukat kasvoivat valtoimenaan kaikissa mahdollisissa paikoissa.




keskiviikko 18. toukokuuta 2011

Ruusun punaa ja kalvakasta hehkua


Atsalean kauneutta Ruissalon kasvitieteellisessä puutarhassa.


Onnenpensas tuo aurinkoista ilmettä harmauteen.


Kirsikankukkien aika alkaa olla ohi.


Kalpea pikarililja luo kalvakasta hehkuaan.


Kylmänkukka nuokkuu sulkeutunein kukin.


Mikähän se tämä olikaan,lapussa luki muistaakseni; Jouluruusu.


Alppiruusut odottavat vuoroaan.


tiistai 17. toukokuuta 2011

Kasvitieteellinen puutarha Turussa

Viikonloppuna kävin Turussa ja tokihan kasvitieteelliseen puutarhaan täytyi tutustua, se olikin ensimmäinen vierailu tähän keväiseen Ruissaloon.
Paljon nähtävää ja ihasteltavaa löytyikin, kukkaloistoakin ja väriä.

Kukkiva kirsikkapuu, hieman on jo karistellut terälehtiään. Pilvinen ja hieman kolea päivä vei jotain pois kukkien loistosta sekä koko puutarhalta.



Ruusukvittenin kukat loistavat kauas, niiden väritys on voimakas. Voisi peräti menestyä tälläkin korkeudella, eräässä pihassa tiedän sellaisen olleen ainakin. Mitenkähän kvitteni voi, pitäisi ottaa selvää.



Käytävät kaareutuvat kauniisti, voi vain kuvitella keskikesän yltäkylläisyyden.



Mangolioita oli sekä punaisena että valkoisena. Nämäkin loistaisivat ihan erilailla aurinkoisella ilmalla. Valkoistakin kuvasin, mutta sävyt eikä kukan muoto oikein toistuneet kuvassa hyvin. Mangoliassa on tosi suuret kukat.



Hurmevaahtera antaa puutarhaan ruskan sävyjä. Pidän vaahteroista ja tämä hurmasi kyllä täysin.





Lammikko, silta, pallomaiset muodot sekä kukkiva atsalea, kuljettavat ajatuksen kirsikankukkien maahan, Japaniin.

Toisessa postauksessa lisää Ruissalon kasvitieteellisestä puutarhasta.

Kesä 2023 ehti jo syksyyn

 Kesältä laittelen kuvia, kunhan ehdin käydä niitä läpi. Tässäpä muutama nyt ens alkuun. Nämä vain sen vuoksi, että kokeilen avata uudestaan...