Hoitelen puutarhaani vyöhykkeellä viisi

tiistai 22. helmikuuta 2011

Aurinko tunkee ovista ja ikkunoista



Kyllä se täytyy myöntää ja todeksi uskoa, kevät sieltä tulee. Väellä ja voimalla puskee läpi ja saa kaiken näyttämään niin erilaiselta.

Nyt kun on aikaa tutkia valon liikkeitä huoneissa, huomaa, että se saa aikaan kauniita, maaluksellisia vaikutelmia. Pienet yksityiskohdat voivat saada suuria aikaiseksi ihmismielessä. Talven kahleet alkaa kimpoilee auki ja mieli on avoimempi uusille asioille.

Tervetuloa kevät, nyt olen valmis. Olen päässyt monen vuoden vaivasta ja sen huomaa mielialassa.


Poimin tähtiä aamuauringossa










Taas auringoinen pakkasaamu.
Pihalla kimalteli tuhansia pieniä tähtiä, tahdoin poimia ne, ihasteltavaksi.
Noiden tähtien synty on niin kiehtova, niissä on outoutta, vaikka kuinka ne tieteellisesti selitetään. Miten ne voivat olla noin säännöllisen kauniita muodoiltaan.

Olin hieman myöhässä kuvaamisen kannalta, tuuli jo leyhytteli hentoja oksia ja karisteli kauniit, hauraat tähdet maahan. Hangen päällä niiden hentous ei tullut esiin, mutta poimin kuitenkin muutaman.









sunnuntai 20. helmikuuta 2011

Hiljaiseloa helmikuussa




Täytyy nyt ainakin toinen postaus tälle kuulle laittaa.
Tuota pihaa ja sen elämää tässä olen katsellut, suunnitellut ja miettinyt uutta kasvukautta.

Mitä tuonne pakkasen valtakuntaan sitten kuuluu, no ainakin lintuja, niitä on.
Keräävät ravintoa pitkän, kylmän yön varalta. Muuta liikettä ei näin keskitalvella ole. Lntuja ja linnunruokkija, joka  käy täyttämässä ruoka-astiat.




Jouluvalotkin vielä puussa roikkuvat, ei sentään enää valoja pidetä. Nyt ne saavat valonsa auringolta.

Kohta koittaa maaliskuu ja aletaan laskeutua kohti kevättä ja kesää.

Hyvää alkavaa viikkoa;)


tiistai 1. helmikuuta 2011

Helmikuun ensimmäiset mietteet




                   





Runsaassa viikossa päivä on pidentynyt jo tunnilla, voisi sanoa, että kummastakin päästä valoisuus on lisääntynyt puolella tunnilla. Helmikuu alkoi aurinkoisissa merkeissä, vaikka se näissä kuvissa ei kovin tulekaan esiin.
Viiruhelpin lehdillä viipyilee vielä lehtivihreää, joka kevään myötä painuu lehtien mukana maahan.
Pihassa oli hiljaista, ei näkynyt siipien liitoa ei linnun sirkutusta, mutta jossain vaiheessa päivää varmaankin siellä on säpinää, ainakin mitä voi havaita ruokailupaikan tilanteesta. Kaikki näkyy maistuvan, niin auringonkukansiemenet kuin kauranjyvät ja kaikki siltä väliltä.